Lue keskustelun säännöt.
Odottaako kukaan muu innolla synnytystä? Mä odotan!
04.02.2006 |
Vaikka voihan se olla aivan kamalaakin, jos kaikki menee pieleen... Ensimmäinen synnytys ei ollut kamala, toivottavasti ei tämäkään. Tiedän kyllä, että sitten kun se h-hetki tulee, niin ajattelen että pitikin tähän vielä ryhtyä, ei koskaan enää! Mutta vielä (ja sitten taas synnytyksen jälkeen) tuntuu, että synnyttäminen on ihanaa. :D
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmannen la ois ensi viikolla ja en mitään niin odota kuin että pääsisin jo synnyttämään. Toinen synnytys oli todella helppo, oikein tyylin: " Pyöräytin sitten mukulan maailmaan ja lähdin sen jälkeen lenkille" . Eihän sitä tiedä minkälainen kokemus tämä kolmas tulee olemaan, mutta luottavaisin mielin odotan tulevaa!
mutta ensimmäinen synnytys meni hyvin ja suorastaan haikailen välillä sen perään. Mutta jos toinen synnytys olisi ajankohtainen, niin varmasti suomalaisella peruspositiivisuudella ajattelisin, että kun eka oli " mukava" synnytys, niin toinen on taatusti inhottavampi.
Toisille onnea synnytykseen, toisille lapsihaaveisiin :)
eka synnytys oli helppo keisarinleikkaus ( kaksospojat) ......... ja toinen alatie synnytys vaikeahko 19,50 tuntia yhtä tuskaa, ja 45 min ponnistusta( häntäluu murtui)palkintona kolmas poika ja silti voisin kuvitella tekeväni sen uudelleen..... lahjojahan nuo lapset on!!!!!!!
onnea synnytykseen!!!!!!!
No, eihän se sitten mennytkään, kuten käsikirjoituksessa, vaan sectioon mentiin molemmilla kerroilla. Jos kolmatta lasta ikinä olen menossa synnyttämään, sitä ei tarvitse odottaa innolla, vaan synnytystapa on silloin sectio. Harmi! = (
Mutta mitäpä näistä. Sinulle ap toivon hyvää synnytystä ja onnea kovasti mukaan!!! = ))))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen lapsi tuli helposti, melkein kertapieraisulla. Odotinkin innolla toista, sehän oli niin ihanaa, ikimuistoista ym. kaikkia yltiöimeliä superlatiivisanoja.
Toinen synnytys olikin sitten NIIN kertakaikkisen kamala, että vaikka tuosta on jo vuosia aikaa, ahdistun suunnattomasti pelkästä synnytyksen muistelmisesta. Toivoisin kovasti vielä lasta, mutta sellaista meille ei enää tule, sillä minun synnyttämiset on nyt synnytetty.
Nimimerkillä: Kyllähän ne supistukset kestää vaikka päällään, mutta viisikiloinen lapsi liki kaksinkerroin synnytyskanavassa ei tunnu kovin mukavalta.
: (
Olen ollut yli neljä vuotta lapseton.
Ja emme koskaan saa biologista lasta.
Adoptiolapsen saaminen on myös näköjään mahdotonta, sillä kukaan ei halua enää synnyttää lasta ja antaa sitä sitten adoptoitavaksi, vaan naiset tekee mieluummin abortin.
(Mutta onnea sinulle synnytykseen! )