Mulla on surullinen ja haikea olo...

Tapasin elämäni miehen muutama vuosi sitten. Mies oli täysin erilainen kun muut aikaisemmin tapaamani. Älyttömän mukava, fiksu, komea ja hauska. Meillä oli silloin n. puolen vuoden ajan säätöä. Homma ei kuitenkaan pidempään toiminut. Elämäntilanteet oli niin erilaiset, aika ei riittänyt ja kumpikin halusi pitää hauskaa ja nauttia nuoruudesta. Olemme silti pysyneet hyvinä kavereina, mies on yksi tärkeimmistä henkilöistä elämässäni vaikka mitään sellaisia tunteita minulla ei häneen enää ole. Meistä tuli vain hyvät ystävät. 

Nyt muutama kk sitten hyvä kaverini tapasi tämän miehen. Kaverini kyllä tiesi että olen tämän miehen kaveri mutta hän ei tiedä että olen seurustellut hänen kanssaan vähän aikaa. 

Nyt kaverillani ja tällä miehelläni on ollut muutaman kk ajan sutinaa. He ovat käyneet treffeillä, jutelleet, viettäneet öitä yhdessä jne jne. Olen iloinen kaverini puolesta ja vakuutellut että kaikki on ok. Ja niin onkin, he molemmat ovat sinkkuja jne. :) Päätimme miehen kanssa joskus että meidän säätäminen pysyy neidän kahden välillä eikä siitä kerrota muille. En edes haluaisi kertoa tästä kaverilleni, sillä mitä väliä sillä enää on. Tapahtumasta on pari vuotta aikaa, olimme molemmat silloin sinkkuja ja meidän välillä ei ole enää muuta kuin luja ystävyys. Tiedän myös, ettei meistä enää paria olisi tullut. 

Mulla on älyttömän surullinen fiilis. Olen onnellinen kummankin minulle tärkeän kaverin puolesta että he ovat löytäneet toisensa mutta silti harmittaa ja itkettää. Kuulostan varmaan kamalan katkeralta mutta tuntuu hankalalta miettiä että hyvä kaverini tavallaan vei unelmieni miehen. Olisin toivonut että tämä mies löytää puolisonsa jostain vähän pidemmältä kuin minun kaveripiiristäni...

Tulipa pitkä purkautuminen...