Miten voin parantua narsismistani?

narsismi ja sen tunnusmerkit, joita voi hyvin olla vaikka ei täyttäisi narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerejä, kumpuaa huonosta itsetunnosta. jo lapsena on joutunut kokemaan, ettei ole mitään, ja suojatakseen itseään siltä on kehittänyt narsistisen kuvan itsestään. Jos se sortuu, joutuu kohtaamaan sen mitättömäksi tuntemansa itsensä ja on vaarassa sortua, esim.itsemurha tai itsetuhoisa käyttäytyminen. Mutta kun sen kohtaa, voi alkaa parantua ja päästä eroon narsismistaan ja saada oikeasti onnellisen elämän. Se ei ole helppoa, ja ammattiapu on varmaan tarpeen.

tämä on siis oma käsitykseni narsismista, en ole ala opiskellut tms, mutta lukenut siitä useita kirjoja. Eli tämä ei siis ole mikään ehdoton totuus, mutta yksinkertaistettuna se mitä paranemisesta olen ymmärtänyt.

Hei! On koskettavaa lukea, miten itse kärsit tilastasi, ja kannat huolta siitä, ettei sinun "ristisi" tulisi lastesi kannettavaksesi. Uskon, tai ainakin vilpittömästi toivon, että tulet löytämään parantumista ja vapautumista siitä, mikä sinua vaivaa. Asenteesi on varmasti oikeanlainen avun vastaanottamista ajatellen. Pitkän linjan terapeutti ja kirjailija Salme Blomster on sanonut, että rakkaus voi parantaa narsistinkin tai minkä tahansa psyykkisen ongelman, joka perinteisesti nähdään vaikeasti muutettavaksi. Näissä videoissa mielestäni kuvataan juuri tuollaista rakkautta, joka voi koskettaa ihmisen koko elämää ja niitä kaikkein vaikeimpiakin asioita, joista kärsii ja joita ei pysty itse muuttamaan:

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4 

http://www.healingrooms.fi/?sid=118

Varmasti jonkun muun persoonallisuushäiriön kriteerit täyttyvät kohdallasi.

Persoonallisuushäiroöisenä olen kokenut että eniten on auttanut mindfullness-idea, eli tietoisen, hyväksyvän läsnäolon harjoittelu. Ja tämä on siis nykyään ihan main streamea psykologiassa eikä mitään hörhöilyä. Toinen hyvä on visualisointi. Menet illalla omaan rauhaasi ja mietit minkälaista visualisaatiota tarvit. Mun eka visualisaatio oli sellainen että tein sisäiselle lapselle turvapaikan meidän makkarin nurkkaan ja laitoin sen sinne nukkumaan. Jatkoin tuota ja hämmästyttää se miten visualisaatio rupesi elämään omaa elämäänsä. Kun kerran menin "katsomaan" nukkuvaa lasta, se olikin siellä hereillä ja vihaisena ja vaati parempaa suojaa. Ja siitä se lähti, annoin sille aina mitä se halusi. Sen elinkaaren lopulla joskus vuoden päästä menin kerran katsomaan ja se se ei ollutkaan enää kiinnostunut minusta, se leikki rauhassa. Kuulostaa ehkä seinähullulta mutta harvasta asiasta on ollut niin paljon apua kuin tuosta.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 18:02"]

Persoonallisuushäiroöisenä olen kokenut että eniten on auttanut mindfullness-idea, eli tietoisen, hyväksyvän läsnäolon harjoittelu. Ja tämä on siis nykyään ihan main streamea psykologiassa eikä mitään hörhöilyä. Toinen hyvä on visualisointi. Menet illalla omaan rauhaasi ja mietit minkälaista visualisaatiota tarvit. Mun eka visualisaatio oli sellainen että tein sisäiselle lapselle turvapaikan meidän makkarin nurkkaan ja laitoin sen sinne nukkumaan. Jatkoin tuota ja hämmästyttää se miten visualisaatio rupesi elämään omaa elämäänsä. Kun kerran menin "katsomaan" nukkuvaa lasta, se olikin siellä hereillä ja vihaisena ja vaati parempaa suojaa. Ja siitä se lähti, annoin sille aina mitä se halusi. Sen elinkaaren lopulla joskus vuoden päästä menin kerran katsomaan ja se se ei ollutkaan enää kiinnostunut minusta, se leikki rauhassa. Kuulostaa ehkä seinähullulta mutta harvasta asiasta on ollut niin paljon apua kuin tuosta.

[/quote]

epävakaus?

Edellinen ei siis ollut Ap, vaan joku toinen.

Oleellista on, että en esimerkikis nytkään ole rehellinen edes terapeutilleni. Kukaan ei usko että olen kipeä. Vain lähiperheeni saa kokea oloni nahoissaan. Puolisoni kertoo jo, että tulee kauhun ilmapiirissä joka ilta kotiin. Kun ei voi tietää, että mitä on vastassa.

Ap

P.S. Mindfullness on kyllä ihan kiinnostava suuntaus

Ei epävakaus, mutta kyllähän kaikissa pershäiriön muodoissa on paljon samaa, sellainen syvän turvattomuuden kokemus nyt ainakin.

Piti muuten tuohon "sisäiseen lapseen" vielä kommentoida, että puolisoni on aina kommentoinut, että palaan välillä pieneksi lapseksi ja on sitten realisoinut, että et ole siellä enää.

Välillä tulee myös ihan fyysistä lähenteviä hajoamisen kokemuksia. Silloin puolison aivan järkyttävän luja ote auttaa kokoamaan.

Ap

Joo, mun toinen visualisaatio sen lapsen jälkeen oli näyttämö, sinne rupesi sitten itsestään ilmestymään hahmoja. Yksi niistä olo sellainen Munchin "Huuto"-tyyppinen hahmo, se säntäili ympäriinsä holtittomasti eikä siihen ollut mahdollista saada mitään kontaktia. Sen kanssa auttoi vain se että pakotin sen paikalleen halaukseen ja pidin sen siinä kunnes se rauhoittui. Muistuttaa tuota että miehesi joutuu pitämään kiinni ja ehkä tiedän ainakin jossain määrin minkälaista olotilassa siinä koet.

Narsistisesti vaurioitunut ihminen ei koskaan (harvoin) myöntää tai edes tunnistaa olevansa narsisti. Kerrohan lisää, en usko, että sinulla on narsistinen persoonallisuushäiriö, sitä kai tarkoitit?

Minäkään en usko, että olet narsisti. Ehkäpä sinulla onkin kaksisuuntainen persoonallisuushäiriö? Narsisti kun ei tunnusta koskaan, että itsessä olisi jotain vikaa.

Hei,

Terapiaa on ollut jaksoittain vuosia yli kymmenen vuoden aikana.

Olen myös pakottanut itseni tutkailemaan aihealuetta sitä kautta, että ammattialani liippaa lähelle aihetta.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 16:03"]

Hei,

Terapiaa on ollut jaksoittain vuosia yli kymmenen vuoden aikana.

Olen myös pakottanut itseni tutkailemaan aihealuetta sitä kautta, että ammattialani liippaa lähelle aihetta.

[/quote]

Tämä oli siis ap.

Olen myös viime vuodet miettinyt, että ehkä puolisoni on narsisti. Alan nyt kuitenkin lipua siihen suuntaa, että ongelma onkin minä itse.

Ap

Olitko siis ap ja mitä tarkoitat?

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 16:03"]

Hei,

Terapiaa on ollut jaksoittain vuosia yli kymmenen vuoden aikana.

Olen myös pakottanut itseni tutkailemaan aihealuetta sitä kautta, että ammattialani liippaa lähelle aihetta.

[/quote]

Tämä oli siis ap.

Olen myös viime vuodet miettinyt, että ehkä puolisoni on narsisti. Alan nyt kuitenkin lipua siihen suuntaa, että ongelma onkin minä itse.

Ap

[/quote]

Taidatkin olla narsistin uhri, joka kärsii ja alkaa uskoa olevansa itse sellainen?

Aivan järkyttävää, kyllä nämä kaikki täyttyvät, jos olen ihan rehellinen. Lukekoon ken jaksaa.

Ap

"Suureellinen" ruumiin kieli - Narsisti omaksuu eleitä ja asentoja, jotka ilmentävät ja huokuvat ylemmyyttä, vanhemmuutta, salaisia voimia, mysteerisyyttä, huvittunutta välinpitämättömyyttä, jne. Vaikka narsisti pitää tavallisesti jatkuvan ja läpitunkevan katsekontaktin, hän usein vetäytyy välittömästä fyysisestä läheisyydestä (hän on "alueellinen").

Narsisti osallistuu sosiaalisiin tilanteisiin - jopa pelkkään leikinlaskuun - alentuvasti, valta-asemastaan käsin sekä ylimielisyyden ja alentuvaisuuden näkökulmasta. Mutta hyvin harvoin hän liittyy tilanteeseen mukaan ja on mieluummin tarkkailija tai yksinäinen susi.

Erityisyyden osoitukset - Narsisti pyytää välittömästi jonkinlaista "erityiskohtelua". Hän ei odota vuoroaan, hän haluaa pidemmän tai lyhyemmän tapaamisen, hän puhuu suoraan auktoriteeteille (eikä heidän avustajilleen tai sihteereilleen), hän toivoo erityisiä etuisuuksia tai ehtoja, hän haluaa nauttia räätälintyönä tehdyistä järjestelyistä - tai tulla palvelluksi ensimmäisenä.

Narsisti vaatii - kuuluvasti ja mielenosoituksellisesti - hovimestarin jakamatonta huomiota, tai hän monopolisoi kutsujen emäntää, tai lukittuu kutsuilla olevien kuuluisuuksien seuraan. Narsisti reagoi raivoisasti ja närkästyneesti jos hänen toiveensa kielletään ja jos häntä kohdellaan tasa-arvoisesti niiden kanssa, joita hän pitää alempiarvoisina.

Ihannointi tai mitätöinti - Narsisti ihannoi tai mitätöi keskustelutoveriaan välittömästi. Tämä riippuu siitä, millaiseksi narsisti arvioi keskustelukumppaninsa mahdollisuudet Narsistisen Lähteen lähteenä. Narsisti imartelee, palvoo, ihailee ja kiittelee "maaliaan" kiusallisen liioittelevasti ja ylenpalttisesti - tai murjottaa, soimaa ja nöyryyttää häntä.

Narsistit ovat kohteliaita vain todennäköisen Lähteen läsnäollessa. Mutta he eivät kykene säilyttämään edes penseää kohteliaisuutta, ja rapistuvat pian ohuesti kätkettyyn vihamielisyyteen, verbaaliseen tai muuhun väkivaltaiseen väärinkohteluun, raivokohtauksiin, tai kylmään vetäytymiseen.

"Jäsenyyden" eleet - Narsisti yrittää aina "kuulua". Mutta samaan aikaan hän säilyttää asemansa ulkopuolisena tarkkailijana. Narsisti haluaa tulla ihailluksi kyvystään sulautua, ja hän pyrkii suosioon mielistellen, ilman että hän joutuisi investoimaan sitoumuksensa kanssa sopusoinnussa olevia ponnisteluja.

Esimerkki: jos narsisti keskustelee psykologin kanssa, hän ilmaisee ensin empaattisesti, ettei hän ole koskaan opiskellut psykologiaa. Sitten hän ryhtyy käyttämään näennäisen vaivattomasti vaikeatajuisia psykologian ammattitermejä, osoittaen näin, että hän siitä huolimatta hallitsee alan itseoppineena - mikä todistaa, että hän on poikkeuksellisen älykäs tai havainnoiva.

Yleensä narsisti aina pitää hyvää esiintymistä tärkeämpänä kuin sisältöä. Yksi tehokkaimpia keinoja narsistin paljastamiseen on yrittää tutkia pintaa syvemmältä. Narsisti on ohut ja matala, kuin lammikko joka teeskentelee olevansa valtameri. Hän pitää itseään renessanssin ihmisenä, yleismies Jantusena. Narsisti ei koskaan myönnä, ettei hän tuntisi jotakin alaa - mutta usein hän on tietämätön kaikesta. On hämmästyttävän helppoa tunkeutua narsistin pystyttämän kaikkitietävyyden julkisivun kauniin pintakiillon alle.

Kerskaileva ja valheellinen elämäntarina - Narsisti kerskailee lakkaamatta. Hänen puheensa mausteina ovat jatkuvasti "minä", "minun", "minä itse" ja "minulle". Hän kuvaa itsensä älykkäänä, rikkaana, vaatimattomana, intuitiivisena tai luovana - mutta aina kohtuuttomasti, liioitellusti ja vaikeasti uskottavana.

Narsistin elämäntarina kuulostaa tavattoman rikkaalta ja monimutkaiselta. Ja hänen saavutuksensa - yhteismitattomia hänen ikänsä, kasvatuksensa ja maineensa kanssa. Silti hänen todellinen olemuksensa on ilmeisesti ja todistettavasti ristiriidassa hänen väitteidensä kanssa. Narsisti valehtelee hyvin usein ja hänen fantasiansa ovat helposti havaittavia. Hän tipauttelee aina sopivia nimiä ja tarkoitukseen sopivia muiden ihmisten kokemuksia ja saavutuksia.

Sanallisen tunneilmaisun puuttuminen - Narsisti haluaa puhua itsestään ja vain itsestään. Hän ei ole kiinnostunut muista ihmisistä eikä heidän sanomisistaan, elleivät ole mahdollisia Lähteitä, ja silloinkin vain saadakseen heidän lähdettään. Hän käyttäytyy pitkästyneesti, ylenkatsoen, jopa vihaisesti, jos hän kokee, että muut vievät hänen kallista aikaansa ja siten väärinkäyttävät häntä.

Narsisti on ylipäänsä hyvin kärsimätön, helposti pitkästyvä, ja hänen keskittymiskykynsä on hyvin heikko - ellei hän itse ole keskustelun aiheena. Kuka tahansa voi ruotia julkisesti narsistin intiimin elämän kaikki yksityiskohdat ilman mitään jälkimaininkeja, ellei hänen puheensa ole "emotionaalisesti värittynyt".

Jos narsistilta kysytään suoraan hänen tunteistaan, hän älyllistää, järkiperäistää, puhuu itsestään kolmannessa persoonassa, tai kehittää kuvitteelliselta tuntuvan tarinan, jonka omaelämäkerrallisuus on epäilyttävää. Narsistit puhuvat itsestään mielellään mekaanisin termein, tehokkaina automaatteina tai koneina.

Törkeys sekä tungettelun ja pakottamisen tuntu - Narsisti suhtautuu itseensä kuolemanvakavasti. Hänen huumorintajunsa saattaa olla vivahteikas, ironinen, railakas, sekä pureva ja kyyninen, mutta itsestään hän laskee leikkiä hyvin harvoin. Narsisti kokee, että hänellä on kokoaikainen tehtävä, jonka merkitys on kosminen ja jonka seurausvaikutukset ovat globaaleja. Jos hän on tiedemies - hän on aina tieteellisen vallankumouksen tohinassa. Jos hän on journalisti - hän on keskellä kaikkien aikojen suurinta tarinaa. Jos hän on kirjailija - hän on matkalla kohti Nobelin palkintoa.

Tämä väärä minäkuva ei ole vastaanottavainen kevytmielisyydelle eikä poispyyhkimiselle. Narsisti loukkaantuu helposti ja kokee äkkiä tulevansa loukatuksi (narsistinen vammautuminen). Hän tulkitsee viattomimmatkin huomautukset ja teot vähätteleviksi, tunkeutuviksi tai pakottaviksi. Hänen aikansa on arvokkaampaa kuin muiden - siksi sitä ei voi tuhlata mitättömiin asioihin, kuten leikinlaskuun tai kävelylle lähtemiseen.

Narsisti tulkitsee minkä tahansa tarjotun avun, neuvon tai huolestuneen kysymyksen tahalliseksi nöyryytykseksi, mikä osoittaa sen, että narsisti on avun tarpeessa ja näin ollen epätäydellinen ja vähemmän kuin kaikkivaltias. Mikä tahansa yritys laatia suunnitelmia on narsistin mielestä pelottava orjuuttamisen teko. Tässä mielessä narsisti on sekä jakomielinen että vainoharhainen ja usein elää omassa maailmassaan.

Nämä seikat - empatian puute, kylmäkiskoisuus, ylenkatse, erityisoikeuksien vaatiminen, ahdas huumorintaju, epäoikeudenmukainen kohtelu ja vainoharhaisuus - tekevät narsistista sosiaalisesti sopeutumattoman. Narsisti kykenee herättämään ympäristössään, satunnaisissa tuttavuuksissaan, ja jopa psykoterapeutissaan valtavan vahvaa, ahnasta ja raivoisaa vihaa ja inhoa. Omaksi järkytyksekseen, kiukukseen ja tyrmistyksekseen hän herättää muissa poikkeuksetta hillitöntä aggressiota.

Hänet koetaan usein parhaimmillaankin epäsosiaaliseksi ja usein yhteiskunnanvastaiseksi. Tämä on ehkä kaikkein varmin narsistin paljastava merkki. Hänen läheisyydessään olevat kokevat olonsa huonoksi ilman selvää syytä. Olipa narsisti miten hurmaava, älykäs, ajatuksia herättävä, seurallinen, mukava ja sosiaalinen hyvänsä - hän ei onnistu varmistamaan muiden sympatiaa, sympatiaa johon hän ei koskaan ole valmis, halukas tai kyvykäs vastaamaan.

Hyvä ap!

Yllättävää todella, että ikään kuin myönnät narsismisi. Yleensähän sanotaan, että narsisti ei sitten millään näe ongelmaansa eikä siksi voi sitä myöntää, mutta ehkä sinä olet positiivinen poikkeus! Se varmasti antaa sinulle toivoa ja hyvän lähtökohdan muuttua. Haluan auttaa sinua antamalla muutaman kirja- ja ohjelmavinkin - jommankumman kirjan olet ehkä jo lukenutkin; molemmat ovat lajinsa suomalaista parhaimmistoa. Keskusteluohjelmassa puolestaan kokenut psykologi Saara Kinnunen puhuu narsismista. Kaikkea hyvää sinulle! Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa :)

Raimo Mäkelä: Naamiona terve mieli.

Psykologi, perheterapeutti Saara Kinnunen puhuu narsismista http://vod-2.tv7.fi/vod2/koputus/koputus-036-n.MP4

Raimo Mäkelä: Sydämen haava

Hei,

Kiitos viestistäsi.

Toivon todella, että pääsisin jotenkin tästä eteenpäin. Tämä on vain vuoristorataa kun heilun huonon omantunnon ja sen kautta parantumisen toiveen ja sitten taas muiden syyttelyn ja itseni uhrittamisen välillä.

En vain haluaisi lapsilleni tätä ristiä elämälleen kannettavaksi. 

Ap