Mies ei pidä lupauksiaan ja suunnitelmiaan

No jaa, onhan se ikävää, mutta toisaalta jotkut ihmiset vaan  on sen luontoisia että on vaikea saada asioita aikaiseksi, jos ei ole ihan 100% pakko, tai sitä voi vielä lykätäkin. Ei tuohon välttämättä niin kauheasti toinen mitenkään puuttua voi. Usein tällainen ihminen on yrittänyt lukemattomat kerrat itsekin parantaa tapaansa viivytellä, kuitenkin usein huonosti onnistuen.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 22:47"]

No jaa, onhan se ikävää, mutta toisaalta jotkut ihmiset vaan  on sen luontoisia että on vaikea saada asioita aikaiseksi, jos ei ole ihan 100% pakko, tai sitä voi vielä lykätäkin. Ei tuohon välttämättä niin kauheasti toinen mitenkään puuttua voi. Usein tällainen ihminen on yrittänyt lukemattomat kerrat itsekin parantaa tapaansa viivytellä, kuitenkin usein huonosti onnistuen.

[/quote]

Ja muidenko pitää vain kiltisti sopeutua ja antaa tällaisten vätyksien laiskotella ja puhua läpiä päähänsä??? HAH!!!!

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 22:47"]

No jaa, onhan se ikävää, mutta toisaalta jotkut ihmiset vaan  on sen luontoisia että on vaikea saada asioita aikaiseksi, jos ei ole ihan 100% pakko, tai sitä voi vielä lykätäkin. Ei tuohon välttämättä niin kauheasti toinen mitenkään puuttua voi. Usein tällainen ihminen on yrittänyt lukemattomat kerrat itsekin parantaa tapaansa viivytellä, kuitenkin usein huonosti onnistuen.

[/quote]

Ja muidenko pitää vain kiltisti sopeutua ja antaa tällaisten vätyksien laiskotella ja puhua läpiä päähänsä??? HAH!!!!

[/quote]

Niin no mikä sitten on vaihtoehto? Että jäkättää sille vuodesta toiseen aiheesta, eikä mikään kuitenkaan muutu, paitsi että viivyttelytaipumuksen omaava vetäytyy vielä puolustusasemiinkin jatkuvaa jäkätystä vastaan eikä enää edes halua yrittää muuttua.

Asiasta toki voi asiallisesti puhua, ja on hienoa jos toinen haluaa ja vielä pystyy muuttamaan tapojaan. Mutta entä jos käy kuten aloitusviesti kuvaa, että näistä on sanottu jo ties kuinka monet kerrat, mutta se ei ole mitään muuttanut? Eipä siinä oikein voi muuta kuin hyväksyä se että puoliso nyt vaan on tuollainen, tai sitten jättää hänet ja etsiä aikaansaavampi.

Ap, olen pahoillani sinun ja lastesi puolesta. Oma eksäni oli ihan samanlainen, lupaili vaikka mitä lapsille. Lapset muistavat lupaukset ja hekin kävivät sitten muistuttamassa isäänsä lupauksista. Isä suuttui lapislle ja lapset tulivat itkien etsimään lohtua minulta. Minähän tietysti lohdutin. Sanoin myös, että kaikki ihmiset eivät pidä lupauksiaan aina. Sanoin senkin, että usein lupausten rikkomiseen on jokin syy, mutta tässä tapauksessa en tiedä syytä.

Sanoin myös eksälle, että ei lupailisi, ellei aio tosissaan pitää lupauksiaan. 

Eksä on lyhytpinnainen ja helposti innostuva. Valitettavasti innostuksen puuskat eivät kovinkaan usein riitä pitkäjänteiseen suunnitelmalliseen toimintaan vapaa-ajalla. 

Ap, minulla oli isä JUST tommonen! Opin lapsuudessa ainakin sen,että isän sanaan ei voi luottaa. Koskaan. Tänä päivänäkään ei ole pahemmin yhteydessä, enkä tosiaan edes alentuisi pyytämään häneltä mitään. (tätä kyllä ihmettelee kovasti, ja sitä miksen soittele) Minusta niin pieni asia kuin luvata viedä lapsi jonnekkin hänelle tärkeään paikkaan,ja sitten kuin nauttisi nähdä toisen pettynyt ilme rikkoa se lupaus. Nimenomaan lapselle tärkeä, ei voi ymmärtää. Itse pyrin pitämään sanani.

:))

Vierailija kirjoitti:

Mieheni lupaa ja aikoo milloin mitäkin. Esim. tänään illalla mennään uimaan, paistamaan makkaraa, pelataan yhdessä jotain...mitä nyt milloinkin saa päähänsä. Tai, että hoitaa huomenna jonkun tärkeän asian (vaikkapa soittamisen johonkin virastoon, jonne on asiaa). Tai korjaa jonkun rikkinäisen kodinkoneen jne jne..  No, mitään ei kuitenkaan yleensä tapahdu! Lapset odottaa lähtemistä ja asiat jää roikkumaan ja minä saan hoitaa lopulta ne..

   Kaikista keljuinta on se, kun hän lupaa jotain lapsille, ja sitten ei kuitenkaan toteuta mitään niistä. Ja jos toteuttaa, niin viikkojen viiveellä.

No, nuohan tottakai antaa mulle aihetta mainita asiasta. Mies tuumaa siihen yleensä aina, että 'no enpä enää lupaa ja aio mitään niin ei tartte sinunkaan valittaa'.

Puuttuisiko muut tähän asiaan?

Siis onhan tietenkin parempi, ettei lupaa eikä aio mitään, jos ei lupauksiaan ja päätöksiään voi pitää, mutta eikö tuo ole vähän turhan huoleton asenne? Minusta ainakin on liian helppoa olla ottamatta vastuuta yhtään mistään, jos ei tee mitään päätöksiä ja suunnitelmia sekä 'lupauksia' vain sen takia, ettei ole varmaa viitsiikö toteuttaa niitä.   Minusta ainakin pian nelikymmpisellä miehellä pitäisi olla sen verran selkärankaa, että jos jotain lapsillekin lupaa tai suunnittelee, niin pysyisi joskus suunnitelmassa? Vai..ko..kö?

Ei jaksa enää sivusta katsoa laiskottelua pitääkö ottaa ero kun tai et ottaa sitä jos sitten alkaisi jotain tapahtua

Isäni oli ihan samanlainen. Olihan se aika opetus tajuta asia ja sattuu vieläkin. Eniten vituttaa, että hän jatkaa samaa linjaa poikani kohtaan. En olisi halunnut joutua opettamaan byt jo teini-ikäiselle pojalleni, että on olemassa lupauksia ja sitten vaarin lupauksia.

Ihan sama mitä hänelle asiasta sanoo. Muutosta ei tule. Kusipää.

Nosto

Lupaa sille seksiä illalla, mutta sitten et annakaan.

Ehkä parissa viikossa tajuaa miten inhottavia on tyhjät lupaukset.

Toinen vaihtoehto on hehkuttaa tekevänsä sisäfilepihvejä, mutta tarjoilee kukkakaalia.

Mulla vastaava isä aiheutti sen, etten oppinut koskaan luottamaan miehiin. Pidin ex-poikaystävien kanssa aina jotakinsuunnitelma kakkosta, mikä aiheutti sen, että olin aina se lopullinen vastuunkantaja. Sillä reseptillä ei tasa-arvoista parisuhdetta rakenneta.

Kun sitten tapasin mieheni, meillä oli aluksi ihan pöhköjä luottamusrytinöitä, kun olin vain luottavinani. Mies oli tosi loukkaantunut, kun pidin jotakin hiton back uppia aina, vaikka hän oli luvannut hoitaa asian. Hän ei ikinä ole pettä yt luottamustani.

Oli muuten oppiminen siihen, että toinen on aina ajoissa, ajattelee muita ennen itseään ja huolehtii lupaamistaan asioista. Sellaisiakin miehiä on!

Itselläni on juuri samanlainen mies. Mies on muuten todella mukava, ei petä eikä juo. Minä olen vain kyllästynyt siihen, että hän ei koskaan pidä lupauksiaan. Itse olen rehellinen ihminen ja pidän lupausten pettämistä valehteluna. Jos hän lupaa jonkun asian tietyn ajan sisällä, niin hän ei toteuta sitä siinä ajassa. Jos hän vaikka lupaa, että menisimme kavereiden kanssa jonnekkin lomalle, niin hän yleensä yrittää saada koko loman peruttua jonkun surkean tekosyyn turvin. Enkä minä tietenkään halua, että muut saavat tietää, millainen valehtelija mieheni on. Tähän mennessä olen kyllä saanut mieheni osallistumaan kaikkiin kavereillemme lupaamiin menoihin vaikkakin riidan kanssa. Joskus hän lupaa lapsillensa jotain, mutta ei tietenkään pidä lupauksiaan. Minä pelkään, että millaisia lapsista tulee, jos he oppivat, että valehtelu on normaalia ja kuuluu jokapäiväiseen elämään. Olen kyllä huomannut, että hekin ruukaavat valehdella tuosta nuin vain eikä mieheni toru heitä siitä millään lailla. Mieheni vain sanoo, että he koettelevat mitä muut uskovat. Olen kyllä sanonut, että juuri sillähän he oppivat paremmiksi valehtelijoiksi. Kun valitan miehelleni lupausten pettämisestä, niin hän vain sanoo, että eivät kaikki lupaukset tarkoita sitä, että ne pidetään. Tai että minun pitäisi opetella, ettei hänen puheillaan ole pohjaa ja että hän sanoo mitä sylki suuhun tuo yhtään ajattelematta puheitaan tai sitä, että pystyykö tai aikooko hän edes pitää lupauksiaan. Minä en kuitenkaan voi elää niin, että ajattelen, että kaikki mitä mieheni sanoo, on kuitenkin valetta.

Olen nainen ja minulla on myös tuollaisia taipumuksia. Töissä saan kyllä aikaiseksi ja minuun voi luottaa. Tarvitsen siihen kuitenkin jonkin verran tukea, meillä on esimerkiksi hyvin liukuva työaika, mutta teen esimieheni kanssa kahden viikon suunnitelman/sopimuksen, milloin minä aloitan työn kunakin päivänä - hän ymmärtää, että muuten en saa kotoalähtöä aikaiseksi.

Aivan toisin kuin töissä, kotona en saa juuri mitään tehdyksi kuin aivan viime tipassa eli vaikka silittäminen jää aina aamuun.

Pyysin aikanaan tähän äidiltäni apua niin, että hän tulisi minulle yhdessä kanssani siivoamaan ja vastaavasti siivoaisimme hänen luonaan yhdessä, sama ikkunoiden- ja matonpesun ja auton siivoamisen kanssa, työt tulisivat tehtyä kun joku olisi mukana (edes aloittamassa, että pääsen alkuun!), näin en voisi siirtää asioita. Äiti ei kuitenkaan ymmärrä tällaista järjestelyä, eikä tarvitsemaani apua osaa antaa - luojan kiitos en ole ainoa kaltaiseni, joten ainakin silloin tällöin siivoamme kahden-kolmen naisen voimin kunkin kotia/mökkiä/autoa/ikkunoita.

N47 "ADD-taipumusta"

Tämä poikkeaa kyllä aiheesta, mutta kuulostaa aivan siltä, niin kuin minullakin voisi olla ADD. Minä kyllä silti pidän jokaisen lupauksen mitä olen antanut. Miehenkin hankin vain pääosin sen takia, että hän saisi minut liikkeelle. Se ei ole kyllä kovin auttanut, sillä mieheni viettää liikaa aikaa tietokoneella.