Olen käynyt kaksi kertaa kylässä ystävälläni
kahdenkymmenenvuoden aíkana.
Hän käy meillä useamman kerran vuodessa istumassa iltaa.
Koskaan hän ei kutsu kotiinsa, eikä hänen tyyliselleen voi ehdottaa "minäpä tulen sinun luoksesi".
Nyt olen ajatellut, miksi minä häntä kutsun hänet meille, koska "ystävyys" ei ole vastavuoroista.
Emme koskaan edes soittele toisillemme, tai laittele tekstareita. Yhteydenpito jää tapaamisiin.
Kommentit (5)
Koskaan hän ei kutsu kotiinsa, eikä hänen tyyliselleen voi ehdottaa "minäpä tulen sinun luoksesi".
pap
Eihän tuo mikään ystävä ole, kaveri vain. Anna ajan kulua, ehkä kaverisi soittaa sinulle jos on jotakin mielessä, älä sinä soittele. Sopikaa tapaamispaikka vastaisuudessa muualle kuin kotiisi ja molemmat huolehtikoon tietenkin laskustaan itse.
No, jos et hänen seuraansa kaipaa, niin älä ole yhteydessä.
Minulla on myös yksi tuollainen "ystävä". Kyläkutsu kyllä kelpaa, syö ja juo niin että napa rutisee eikä edes kiitosta sano.
Nytpä jätinkin jokakesäisen grillauskutsun väliin ja sehän aiheutti sen että ko. henkilö ei enää esim. kommunikoi mulle fb:ssa. Viimeksi ehdotin tapaamista kahvilassa. Hänellä olen siis käynyt muistaakseni 3 kertaa ikinä, yhden kerran kun oli sinkkuna noin 20 v. sitten, yhden kerran kun oli naimisissa n. 10 vuotta sitten ja yhden kerran reilut vuosi sitten kun on taas sinkkuna. Eli 20 vuoden aikana nuo 3 kertaa. Meillä hän käy pari kolme kertaa vuodessa.
Mikset käy?