Paniikkihäiriöstä

Te joilla on paniikkihäiriö tai muuten kokemusta asiasta, voisitteko neuvoa minua?

Ystävälläni on diagnosoitu paniikkihäiriö, johon hänellä on lääkitys. Hän on sairastunut siihen monta vuotta ennen tutustumistamme. Tästä huolimatta hän on pystynyt opiskelemaan kaksi ammattia ja olemaan välillä töissäkin. 

Tällä hetkellä tauti on kuitenkin aiheuttanut sen, että hän on viettänyt viimeisen vuoden kotona sisällä poistumatta mihinkään. Ei kuulemma pysty lähtemään, ahdistaa ja pelottaa liikaa muut ihmiset, jotka tuijottavat ja kyselevät. Samoin häntä pelottaa omat reaktionsa, kun hän horjuu ja huojuu pihalla. Huojuminen johtuu, pelosta ja stressistä, jota kotoa turvasta poistuminen aiheuttaa. Näin olen ainakin ymmärtänyt.

Ystäväni mies yrittää aina välillä saada hänet ulos, vaikka vain käymään roskia viemässä, ja hän kokee tämän painostuksena. Miehen painostus saa hänet taas stressin valtaan ja voimaan entistä huonommin. Eikä ainakaan hänen sanojensa mukaan helpota ollenkaan ulos lähtemistä.

Ystäväni soittaa minulle joka päivä ja kertoo tuntemuksiaan. Joskus on hyvä päivä ja silloin puhutaan lapsista, ruuanlaitosta tms. ihan tavallisista asioista. Mutta huonoina päivinä hän murehtii "epänormaalia" elämäänsä, sitä miten heikkokuntoinen hän on henkisesti ja miten huono ja mitään aikaansaamaton ihminen hän on. Nämä puhelut saattavat kestää tunnin ja olen itse niiden jälkeen aika puhki.

Olen antanut hänen puhua ja kuunnellut sujuvasti, mutta välillä se on vaikeaa, koska itselläni ei ole asiasta mitään kokemusta. En tiedä mitä pitäisi sanoa, tai miten tukea häntä. Sen olen sanonut, että hänen ei pitäisi kuunnella miehensä painostusta, vaan lähteä ulos vasta kun itse tuntee olevansa siihen valmis. Tämä tuntui itsestäni parhaalta vaihtoehdolta. Kuitenkin aika kuluu, ja näyttää siltä että hän ei tule pääsemään kotoaan ulos omin avuin. Pitäisikö minunkin ruveta puhumaan ulos lähtemisestä? Ja jos, niin miten? 

Lääkäriin menostakaan ei taida olla apua, koskapa hän ei tosiaan tunnu pääsevän edes pihalla parkissa olevaan autoon, saati sitten terveyskeskukseen.