Mitä mieltä, kun pomot ottaa kersansa kesätöihin?

Ei ole oikein, mutta niin se menee. Jos olisit itse pomon asemassa, eikä lapsesi olisi saanut muualta kesätöitä, niin varmasti olisit tunkemassa tätä edes omaan firmaasi töihin kokemusta saamaan.

No, jos sinun kersojesi ulosanti on samalla tasolla kuin mitä tässä viestissä, niin en ihmette, etteivät pääse töihin.

Itse olin viime kesänä vanhempani työpaikalla. Olin tosin tuossa vaiheessa parikymppinen yliopisto-opiskelija enkä mikään puhelinta näpräävä pissis, ja opiskelemani ala kyllä jossakin määrin vastasi työtehtävää. Ihan varmasti jotakuta asia kismitti, mutta toisaalta säästyipä firmalta aikaa ja vaivaa, kun ei tarvinnut alkaa pyörittää rekrytointihärdelliä, ja pystyin aloittamaan työt todella lyhyellä varoitusajalla. Lisäksi itseni kohdalla koin, että työt piti tehdä tavallistakin paremmin, ettei minua pidettäisi ainoastaan mamman siivellä liitelijänä.

Elämässä pärjätään suhteilla. Ei työpaikkojakaan jaella minkään reiluuskertoimen mukaan, eli kyllähän tuo opettaa jotain aikuisten maailmasta. Itsekin olin teininä isäni työpaikalla, ihan duunarihomma tosin.

Itsekin olin teininä lukuisia kertoja töissä isäni järjestämissä hommissa. Ilman apuaan en ikinä olisi noihin päässyt.

Sellaista se elämä on...

Tottakai on oikein ottaa jälkeläinen töihin. Jälkeläisellä on kyllä myös velvollisuus tehdä töitä, eikä näprätä puhelinta.

On oikein. Pitää pomoillakin jotakin etua työstään olla, kun joutuu päivät päästään kaitsemaan ap:n kaltaisia kaiken kyseenalaistajia Pomon homma on koiran virka.

Ei ole oikein. Viime kesänäkin yksi kehtasi vielä ilmoittaa ettei häntä oikeastaan oisi voinut vähempää kiinnostaa tulla tänne töihin... Työ oli myös sen mukaista. Sen sijaan moni reipas ja motivoitunut hakija jäi ilman paikkaa :( 

Kyllä mäkin omani palkkaisin tai sitten kaverin muksun tai sukulaisen. Tuttu skidi ja tietää jo valmiiksi mitä voi odottaa. Ehkä se on väärin joidenkin mielestä, mutta eip tää maailma muutenkaan niin oikeuden mukainen ole.

Miehen duunissa on kesätyö arpajaiset. Ensin katsovat kuina paljon on vara palkata ja mikä se oikea tarve on. Esim tänä keväänä palkkasivat 15 nuorta. Kaikkien halukkaiden 16+ muksut ja sitten nimi paperilapulle ja boolimaljaan ja onnetar nosti lappusen kerrallaan. sen Jälkeen sitten katsottiin, kuka sopii mihinkin hommaan parhaiten.

Totta kai on oikein. Niitä pieniä etuja mitä rankasta duunista on.

Pienessä yrityksessä mielestäni ihan loogista. Jos itse omistaa yrityksen ja on sen perustanut, niin sitä voi lykkiä vaikka perheyrityksen suuntaan jälkikasvun kautta, jos näitä kiinnostaa. Ja mikäs parempi tapa testata kiinostusta alalle kuin kesätyöt.

Mutta suuryrityksessä väärin, koska ne johtajat harvemmin ovat yrityksen ainoita omistajia (jos omistajia ollenkaan) tai olleet edes perustamassa yritystä.

Mutta onhan tuo laajempikin ilmiö: palkataan omia tuttuja ja kavereita mieluummin kuin ventovieraita vaikka olisivat pätevämpiä kuin se oma kaveri.

Ihan oikein. Itsekin tekisin samalla tavalla jos olisi mahdollisuus ja niin tekisi jokainen muukin.

Ei kai siinä mitään sen suurempaa ongelmaa ole, jos tämä jälkikasvu ymmärtää mitä on olla työssä. Se ei siis ole mitään kännyn näpräämistä ja muuta puhelimessa lässytystä, vaan töiden tekoa. Itselläni on kokemus vuosien takaa, kun pomon tyttö tuli kesä"hommiin", työhön josta hänellä ei ollut mitään tajua eikä sen enempää kiinnostustakaan. Tämä tyttö oikeasti saattoi MAATA myymälän käytävällä ja oli hirveän hämmästynyt, kun joku kävi huomauttamassa, että ko. käytös ei ole ihan suotavaa työpaikalla.

Ihan loogista auttaa omaa lasta eteenpäin elämässä. Ei ehkä objektiivisesti oikeudenmukaista, mutta inhimillistä kuitenkin. Niin minäkin tekisin.

Suorastaan ketuttaa...Pomo palkkaa poikansa minun sijaiseksi. Ei siinä mitään ihan kiva, että työt hoituu. Jotka tosin olisi hoitunut gollegoiden kanssa lomia limittämällä, sen verran vähän töitä.

Lapsukainen on täällä neljättä kesää ja palkkakin nostettiin, kun on sitä osaamista ja kokemusta jne. ja muutenkin tuntipalkkaisena paremat ehdot, kuin minulla kk-palkkaisena toimihenkilönä.

Silti minun pitää olla kuukausi lapsenvahtina ennen lomaani, kun eihän kenellekään voi vain heittää töitä nenän eteen. Eihän 23 vuotias insinööriopiskelija voi osata neljän kesän kokemuksella omatoimisesti tarttua töihin, mutta kokemuslisä kelpaa kuitenkin. Eikä tämä minun työni mitää rakettitiedettä ole, ihan perustoimistoapulaisen työtä.

Opiskelukaverini pääsi aina kesäisin isoon suomalaiseen firmaan töihin, koska isänsä oli siellä jokin pomo. Oli hänelle kyllä oman alan töitä, mutta olin kateellinen, että itse sain samoilla opinnoilla saman alan firmoista nipun 'kiitämme mielenkiinnosta' -vastauksia.

Lisäksi ajattelin, että hänen cv:ssään näyttää hyvältä, kun on hyvät, oman alan kesätyökokemukset.

Mutta ei nuo kesätyökokemukset ole hänen uraansa lentoon ole saaneet. Nykyään meistä tekee kumpikin töitä itse hankituissa työpaikoissa about saman tyyppisissä tehtävissä.

Jos olisi ollut muuta potentiaalia, olisi suhteilla saatu kesätyöpaikka voinut olla hyvä ponnahduslauta eteenpäin. Jos on normi-ihminen, niin suhteilla saatujen työpaikkojen vaikutus tasaantuu ajan myötä.

Itse haluan, että lapseni hankkivat työnsä omilla ansioillaan. Vinkkejä asiaan voin antaa, mutta en muuta. Minusta on noloa, jos isä (tai äiti) kiertelee vaikkapa ammattialansa messuilla poikansa mukanaan, ja kertoo, että tämä korkeakouluopiskelijapoikansa etsii töitä. Poika itse ei juuri saa sanaa suustaan. Tälläiseenkin olen törmännyt.

Pomo yleensä vastaa myös tuloksesta, joten jos palkkaa täystumpelon lapsensa, joutuu hyväksymään myös sen, että tulos heikkenee ja usein sitä myötä myös bonukset pienenevät,

Meillä lapset ovat töissä isän firmassa hienoilla titteleillä. Talouspäällikkö tekee viikossa päivän verran tallennustöitä, kiinteistöpäällikkö huolehtii ruohonleikkuusta ja henkilöstöpäällikkö maksaa palkat. Summa ei ole pois muilta työntekijöiltä.