Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää teiniäni
27.05.2013 |
Olen siis ennestään jo 2 "normaalia" teiniä kasvattanut. Viimeisen kanssa on ollut jos jonkinlaista ongelmaa.
Hänen oireilunsa alkoi 6-vuotiaana, jolloin hänet passitettiin päiväkodista psykologin puheille sekä toimintaterapeutille. Hänellä todettiin uhmakkuushäiriö. Hän siis löi lapsia sekä aikuisia esikoulussa yms. uhmakasta käytöstä. Häntä kiusattiin ja hän kiusasi myös muita lapsia. Esim. nimittelemällä.
Psykologin käyntejä jatkettiin n. vuoden ajan, jonka jälkeen hänet todettiin kykeneväksi menemään normaaliluokalle kouluun. Koulussa hän jatkoi kiusaamista (pienimuotoista, mutta kuitenkin..) luokat 2 ja 3.
3lk hänelle tuli uusi luokanopettaja, mies. Hän kuulemma "pelkäsi" tätä miestä ja oli ujo, mutta lopulta hän tottui opettajaan.
4lk alkoi koko luokan toimesta kiusaaminen erästä luokan tyttöä kohtaan. Tyttäreni oli johtava kiusaaja.
Kiusaaminen siis jatkui koko ala-asteen. Sitä yritettiin lopettaa monen toimen puolesta, mutta siihen ei koskaan saatu varsinaista loppua, ennen kuin yläaste alkoi.
Yläaste alkoi hyvin. Kahdeksannella luokalla oli pienehköä kiusaamista luokan sisässä, mutta se saatiin kytkettyä nopeasti pois. Loppu vuosi 8lk meni hyvin.
Alku 9lk oli helppo. Joulun jälkeen alkoi lintsaamiset yhdessä kaverin kanssa. Poissaoloja kertyi yhteensä yli 100. Nyt keväämmälle ne on saatu loppumaan.
Kotona ei ole helppoa. Siskon kanssa tapellaan joskus vähemmän, joskus enemmän. Silloin kun on oikein vaikea tappelu tulee kyllä siskolle mustelmia ja tavarat lentelee sekä ovet paukkuu. Näitä raivokohtauksia on vaikea ennakoida ja vielä vaikeampi estää.
Tyttö on erkaantunut kavereistaan ja epäilen hänellä myös viiltelyä, sillä olen löytänyt verisiä sideharsoja sekä muita haavanhoitotarvikkeita. Myös sheivausvälineitä ilman teriä. Myös arpia hänen reisissään.
Psykologilla ollaan juostu melkein viisi vuotta. Muita diagnooseja ei ole, muuta kuin uhmakkuushäiriö. Olisi mielestäni helpompaa, jos saataisiin edes joku diagnoosi...
Kommentit (21)
Lasten (tai siis nuorten) kanssa on yllättävän vaikeaa joskus. Ennen kuvittelin, että rakkaudella ja kasvatuksella kaikki pulmat vältetään, mutta olin niin väärässä. Ymmärrän tuskasi, t. ainakin osittain epäonnistunut äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 22:25"]
Mä antaisin tuollaisen kiusaaja kauhukakaran huostaan, ei teillä sitten tiedetä sanaa kurinpito. Mä olisin ainakin omalle lapselleni sellaiset ukaasit antanut toisen kiusaamisesta, että se ois loppunut.
[/quote]
Tietäisitpä vain mitä kaikkea olen kokeillut. On ollut aresteja, keskusteluita, rahojen poisottoa, lisää kotitöitä.. Ollaan jopa uhrin ovella käyty monesti.. En vain tiedä..
Tämä kurinpito aloitetaan jo taaperosta alkaen, EI tarkoittaa todellakin ei, ja omasta kasvatusvastuusta ei lipsuta, sillä tavalla teinienkin kanssa pärjää. Itsellä oli myös haastava lapsi, alkoi kasvatus mennä perille vasta alakouluikäisenä, parenpi silloin kun ei milloinkaan.
Minusta on niin turhaittavaa nähdä nämä nykyajan äidit, kun lapsen ympärillä on mitäkin härdelliä ja kaikki aika menee lapsen oikkujen tyydyttämiseen, eivät edes tiedä mitä kieltäminen tarkoittaa, katsovat hölmönä kun joku vieres joskus heitä kieltää
Millainen psykologi on kyseessä ja mitä teini konkreettisesti tekee psykiatrin kanssa? jutteleeko? Mä sanoisin, että kannattais ehkä kokeilla jonkinlaista toimintaterapiaa tai vaikka ratsastusterapiaa. Ei kaikki osaa ilmaista itseään sanoin, ja varmasti teineillä keskusteluhoito voi monesti mennä hukkaankin.
Kerro muutenkin hoitosuhteestanne lisää!
Sä olet kasvattanut, olet siis yh? Jos olet, niin eikö tytön isä ole millään lailla kuvioissa? Jos on, niin millä lailla?
Mua ihmetyttää tässä nyt se, että psykologilla vaan on juostu. Oletko sä kertonut psykologille noista viiltelyistä?
Tarvetta olisi nyt siihen, että lapsi saisi ajan psykiatrille ja sitä kautta, tarvittaessa lähetteen
nuorten psykiatriselle poliklinikalle. Tuo ei ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 23:00"]
Millainen psykologi on kyseessä ja mitä teini konkreettisesti tekee psykiatrin kanssa? jutteleeko? Mä sanoisin, että kannattais ehkä kokeilla jonkinlaista toimintaterapiaa tai vaikka ratsastusterapiaa. Ei kaikki osaa ilmaista itseään sanoin, ja varmasti teineillä keskusteluhoito voi monesti mennä hukkaankin.
Kerro muutenkin hoitosuhteestanne lisää!
[/quote]
Psykologi ja psykiatrihan ovat kaksi eri asiaa. Psykiatrilla on lääkärin pätevyys, psykologilla ei ole.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 22:50"]Tämä kurinpito aloitetaan jo taaperosta alkaen, EI tarkoittaa todellakin ei, ja omasta kasvatusvastuusta ei lipsuta, sillä tavalla teinienkin kanssa pärjää. Itsellä oli myös haastava lapsi, alkoi kasvatus mennä perille vasta alakouluikäisenä, parenpi silloin kun ei milloinkaan. Minusta on niin turhaittavaa nähdä nämä nykyajan äidit, kun lapsen ympärillä on mitäkin härdelliä ja kaikki aika menee lapsen oikkujen tyydyttämiseen, eivät edes tiedä mitä kieltäminen tarkoittaa, katsovat hölmönä kun joku vieres joskus heitä kieltää[/quote] Niin, sinun lapseesi tepsi tuo, minun ei. Poika totteli aina, noudatti iloisena kieltoja mutta teki kuitenkin aina uudestaan ja uudestaan väärin, oli lopulta ilman kännykkää, rahaa ja karkkipäivät ja muut pleikkarit olivat olleet jo ajat sitten pois, jatkoi edelleen temppuiluaan. On hyvin kasvatettu, osaa keskustella ja analysoida itseäänkin mutta totaalinen syy-seuraussuhteen mentävä musta aukko on päässä. Johti huostaanottoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 23:08"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 23:00"]
Millainen psykologi on kyseessä ja mitä teini konkreettisesti tekee psykiatrin kanssa? jutteleeko? Mä sanoisin, että kannattais ehkä kokeilla jonkinlaista toimintaterapiaa tai vaikka ratsastusterapiaa. Ei kaikki osaa ilmaista itseään sanoin, ja varmasti teineillä keskusteluhoito voi monesti mennä hukkaankin.
Kerro muutenkin hoitosuhteestanne lisää!
[/quote]
Psykologi ja psykiatrihan ovat kaksi eri asiaa. Psykiatrilla on lääkärin pätevyys, psykologilla ei ole.
[/quote]
Tiedän. Kirjoitin vain vahingossa psykiatri, kun olisi pitänyt kirjoittaa psykologi.
Kerrot tytöstäsi passiivimuodossa, "Sitä yritettiin lopettaa", "hänet passitettiin päiväkodista psykologin puheille", "hänellä todettiin uhmakkuushäiriö". "Oltiin, mentiin, hakattiin petytettiin sisko, petytettiin vanhemmat ja blaa blaa blaa.."
Mitä SINÄ ITSE olet tehnyt auttaaksesi?
Miksi lapsi reagoi noin alkujaan? Miten olet yrittänyt auttaa? Haukut, mollaat, dissaat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 23:08"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 23:00"]
Millainen psykologi on kyseessä ja mitä teini konkreettisesti tekee psykiatrin kanssa? jutteleeko? Mä sanoisin, että kannattais ehkä kokeilla jonkinlaista toimintaterapiaa tai vaikka ratsastusterapiaa. Ei kaikki osaa ilmaista itseään sanoin, ja varmasti teineillä keskusteluhoito voi monesti mennä hukkaankin.
Kerro muutenkin hoitosuhteestanne lisää!
[/quote]
Psykologi ja psykiatrihan ovat kaksi eri asiaa. Psykiatrilla on lääkärin pätevyys, psykologilla ei ole.
[/quote]
Tiedän. Kirjoitin vain vahingossa psykiatri, kun olisi pitänyt kirjoittaa psykologi.
[/quote]
Ok :)
Voi että mua OTTAA PÄÄHÄN nämä "teit väärin kun et tehnyt niin kuin minä" -tyypit!! Lapset on erilaisia, ja jos on nimenomaan tuo puute ymmärtää syytä ja seurausta niin minkä helvetin teet? Ei auta arestit, rahattomuudet, mitkään rangaistukset. Ei auta mikään.
terv. kypsähtänyt asperger-teinitytön äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, sinun lapseesi tepsi tuo, minun ei. Poika totteli aina, noudatti iloisena kieltoja mutta teki kuitenkin aina uudestaan ja uudestaan väärin, oli lopulta ilman kännykkää, rahaa ja karkkipäivät ja muut pleikkarit olivat olleet jo ajat sitten pois, jatkoi edelleen temppuiluaan. On hyvin kasvatettu, osaa keskustella ja analysoida itseäänkin mutta totaalinen syy-seuraussuhteen mentävä musta aukko on päässä. Johti huostaanottoon
Tajuatko että se kurinpito olisi pitänyt aloittaa jo ihan pienenä, ennen kännykkää, viikkorahoja ja pleikkaa, olet ollut auttamattomasti liian myöhässä.
Kyllä auttaa kun vaan osaa. Ihan oikeasti aspergerlapsenkin kanssa on ihan kivaa, kun vaan osaa. Ottakaa vastuu, pitäkää kivaa ja murehtikaa sitten jos joku on kuolemassa..
t. kahden teinin, aspergerin ja vauvan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 23:03"]
Sä olet kasvattanut, olet siis yh? Jos olet, niin eikö tytön isä ole millään lailla kuvioissa? Jos on, niin millä lailla?
Mua ihmetyttää tässä nyt se, että psykologilla vaan on juostu. Oletko sä kertonut psykologille noista viiltelyistä?
Tarvetta olisi nyt siihen, että lapsi saisi ajan psykiatrille ja sitä kautta, tarvittaessa lähetteen
nuorten psykiatriselle poliklinikalle. Tuo ei ole normaalia.
[/quote]
Tytön isä on alkoholisti ja ei ole mukana kuvioissa. Joskus saattaa kännissä soitella, muttei tyttö ole halukas keskustelemaan humalaisen kanssa. Psykolgilla tytär istuu passiivisesti ja tuijottaa huoneen nurkkaan, jos tulee herkkä aihe alkaa itkemään, muttei kerro syytä.
Tyttö ei siis käy yksikseen psykologin kanssa juttelemassa, vaan sinä olet mukana, käsitinkö oikein? Mä oikeasti luulen, että tyttösi voisi hyötyä jostain ihan muunlaisesta terapiamuodosta, esim. just ratsastusterapiasta tai jostain muusta toiminnallisesta terapiamuodosta.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 23:22"]
Tyttö ei siis käy yksikseen psykologin kanssa juttelemassa, vaan sinä olet mukana, käsitinkö oikein? Mä oikeasti luulen, että tyttösi voisi hyötyä jostain ihan muunlaisesta terapiamuodosta, esim. just ratsastusterapiasta tai jostain muusta toiminnallisesta terapiamuodosta.
[/quote]
Ei käy yksin. Kuulemma ei suostu silloin astumaan huoneeseen sisään.
Mikä pakko on laittaa kouluun lapsi joka ei ole valmis sinne?
Minusta vanhemmatkin saisi mennä itseensä joskus. Omalla lapsella oli esikoulussa pientä puhehäiriötä ja siitä jo harkittiin että onko se lapsen edun mukaista jos lapsi menee kouluun. Oppi kuitenkin kokoajan niin laitettiin kouluun. Ja pärjäsi.
Mutta jos lapseni olisi käynyt muihin käsiksi niin en olisi kouluun laittanut. Siitä jo olisi lapsi voittanut että koulun aloitus olisi tapahtunut myöhemmin. Mutta koita nyt sitten keksiä tuohon jotain? Varmaan voisi pyytää lasta johonkin erityisluokalle tai lapselle erityisopettaja auttamaan? Toisaalta todella pitkälle olette jo päästäneet asian mennä näin. Miten mahtaa käydä jatkossa? Tuskin se on sinulle oleellista että lapsi kertaa luokan.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 23:22"]
Tyttö ei siis käy yksikseen psykologin kanssa juttelemassa, vaan sinä olet mukana, käsitinkö oikein? Mä oikeasti luulen, että tyttösi voisi hyötyä jostain ihan muunlaisesta terapiamuodosta, esim. just ratsastusterapiasta tai jostain muusta toiminnallisesta terapiamuodosta.
[/quote]
Ei käy yksin. Kuulemma ei suostu silloin astumaan huoneeseen sisään.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 23:22"]
Tyttö ei siis käy yksikseen psykologin kanssa juttelemassa, vaan sinä olet mukana, käsitinkö oikein? Mä oikeasti luulen, että tyttösi voisi hyötyä jostain ihan muunlaisesta terapiamuodosta, esim. just ratsastusterapiasta tai jostain muusta toiminnallisesta terapiamuodosta.
[/quote]
Ei käy yksin. Kuulemma ei suostu silloin astumaan huoneeseen sisään.
[/quote]
Mä oon käsittänyt, että tosi monesti yläasteikäiset hyötyy keskusteluhoidosta. Lapsille on leikkiterapiaa, varmaan tyttösi on vielä siinä iässä, että tarvitsisi jotain "apuvälinettä" terapiassa.
Mä antaisin tuollaisen kiusaaja kauhukakaran huostaan, ei teillä sitten tiedetä sanaa kurinpito. Mä olisin ainakin omalle lapselleni sellaiset ukaasit antanut toisen kiusaamisesta, että se ois loppunut.