Lue keskustelun säännöt.
Onko kiusaamiselle ikinä ns. hyväksyttävää syytä?
27.05.2013 |
Olen kaikki nämä vuodet syyllistänyt itseäni koulukiusaamisestani, joka oli tosi rankkaa ja pitkäaikaista, kesti noin kahdeksan vuotta.
Onko teidän mielestänne ikinä hyväksyttävää syytä kun toista kiusataan vaan onko se aina kiusaajan syy?
itse en ole ikinä kiusannut ketään enkä muutenkaan ollut ilkeä, oma kiusaaminen alkoi eräästä tosi nolosta jutusta jonka tein tunnilla ihan ajatuksissaan. ja kaikki nämä vuodet olen jotenkin pohjimmiltaan ajatellut että kiusaaminen oli oma syyni.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muille kiusatuille tullut syyllisyyden tunteita?
ap
Minua on kiusattu siitä syystä että olen muiden mielestä ollut liian laiha. Aina olen siitä syyllistänyt itseni.
Ei ole. Kiusaaminen ei ole ikinä oikea reaktio mihinkään asiaan. Toisinaan on kyllä niinkin, että kiusatun käytöksessäkin on puuttumista, mutta ei ole oikeutettua puuttua siihen kiusaamalla, vaan pitäisi sitten puhua esim. opettajalle, vanhemmille jne. jotka sitten hoitaa asian vähän kypsemmin.
Ja varmaan ap ymmärrätkin järjen tasolla, että vaikka olisit kuinka nolon jutun ajatuksissasi kerran tehnyt, ei voi olla mitenkään oikeutettua että sinua kiusataan siitä 8 vuotta. Päivän parin kommentoinniin voi ymmärtää, vaikkei sekään oikein ole, mutta että vuosia - ei, ei todellakaan. Lisäksi pitää muistaa että olit vielä lapsi, etkä tehnyt edes tekoasi tietoisesti tahallasi, joten et ole syyllinen mihinkään.
Kyllä mä järjellä tuon kaiken kuutosen mainitsemat asiat ymmärrän.
Nämä tunteet vain tulivat siinä yhteydessä, kun minulla olisi mahdollisuus "haukkua" eräs pahin kiusaajani, en vielä tiedä mitä hänelle sanoisin, "haukkusinko" ollenkaan vai käsittelisinkö asiaa neutraalisti. Siinä yhteydessä kun ajattelin tätä haukkumisen mahdollisuutta, tunsin syvää häpeää ja kuvittelin tämä kiusaajan sanovan minulle että itsepähän aiheutit kaiken. Tunsin rohkeuden menevän ihan kurkkuun, ja enkä ollut enää varma uskallanko tehdä yhtään mitään. Mutta hän olisi niin ansainnut haukut kaikesta pahasta mitä minulle on aiheuttanut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan. Anna olla. Jos haukut/kiusaat/kostat takaisin, jatkat vain kierrettä. Älä jätä haukkumatta siksi että pelkäät, vaan siksi että se on ihan yhtä tyhmää kuin se mitä sinulle tehtiin. Anna anteeksi ja unohda. Kiusaajilla on aina itsellään jostain syystä paha olo ja se pitää purkaa muihin.
Tuntuu niin pahalta antaa asian ollakaan, kiusaajat pilaisivat mun elämän, miksi mun pitäis antaa olla?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sinullako on tilaisuus päästä tapaamaan kiusaajasi nyt vuosien (?) jälkeen ja mietit, mitä hänelle sanoisit. Mielestäni parempi tapa, kuin haukkuminen, on kertoa hänelle mitä hän on aiheuttanut, miltä se tuntui silloin ja miltä se tuntuu nyt ja kysyä, miksi teki niinkuin teki ja mitä siitä nyt ajattelee. Ei toki pakko ole kuunnella hänen versiotaan tapahtumista, mutta voisi laittaa miettimään, jos asiallisesti saisit itsestäsi ulos nuo tunteet sanoina tyyliin faktat pöytään.
10 jatkaa vielä. Kiusaajan on hyvä saada tietää, millainen vaikutus hänen toiminnallaan on ollut vuosiksi ja jos katuu sitä, niin koita ottaa anteeksipyyntö vastaan ja antaa anteeksi. Niin se jää ehkä vähemmän kaivelemaan jälkikäteen ja sen voi paremmin jättää menneisyyteen ja keskittyä nykypäivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 17:27"]
Tuntuu niin pahalta antaa asian ollakaan, kiusaajat pilaisivat mun elämän, miksi mun pitäis antaa olla?
ap
[/quote]
Koska se on sinulle parempi, että jätät kiusaamisesi taaksesi ja annat olla. Kostaminen vahingoittaa sinuakin ja pitää sinut vain pitempään kiinni kiusaajissasi.
Minulla ei ole mahdollista tavata silmästä silmään mutta olen ollut facessa häneen yhteydessä erään asian yhteydessä. Tuskin koskaan pystyisin häntä tapaamaan oikeasti.
Mutta se on varmaan totta että parempi tapa on kertoa miltä tuntui silloin ja miltä tuntuu nyt. Ja niin varmaan teenkin ja olisi kiva kuulla miten hän näkee asian.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä minunkin tekisi mieli jopa vahingoitttaa kiusaajiani, vaikka heillä ei enää ole mitään valtaa minuun. luulin kyllä aikoinaan olleenki oikeesti niin kauhea ja ruma että "ansaitsin " sen kaiken paskan. nyt tiedän ettei niin ollut. mitä se mua lohduttaa että joku katuisi tekojaan, mun kohdalta vahinko on jo tapahtunut, en usko että persoonallisuuden ja itsetunnon kehitys teininä voitaisiin "reloudata", musta tuli ympäristöni tuote, koulun jälkeen ahdistuin ja masennuin vielä lisää, en kyennyt hakemaan opiskelupaikkaa koska ajattelin että en enää kestä sitä, huonommuuden tunteet ja se ettei kelpaa on sisälläni kuin stigma ja joo olen käynyt terapioassa ja tajuan ettei ole vikanai jne jäbä jäbä. tunteina on häpeä suurin kun tulee "takaumia" elämässä
Koska se on sinulle parempi, että jätät kiusaamisesi taaksesi ja annat olla. Kostaminen vahingoittaa sinuakin ja pitää sinut vain pitempään kiinni kiusaajissasi.
Sä et varmaankaan edes tajua millaista on kun kiusataan 8v rankasti, kotona äiti joi ja koulussa kaikki kiusas, en tajua miten selvisin tässäkään kunnossa kaikesta tuosta. Olen juu käynyt terapiat ja kaikki, ei auta. Koskaan tuollainen ei unohdu, vaikka siitä alkaa kohta 35v olemaan kun kaikki tapahtui. Olen niin täynnä vihaa, vihaa, vihaa, kuinka ihminen voi olla toiselle niin julma.
Ei.