Miten itsetunto kestää tämän?

Varmaan aika mones hääpäivä. 

Oletko puhunut miehesi kanssa hänen haluttomuudestaan ja siitä, että toivoisit hänen olevan aktiivisempi? Jos ette ole keskustelleet, keskustelkaa. Jos olette keskustelleet, keskustelkaa uudelleen. Rauhassa, syyttelemättä, hyväksyvässä ilmapiirissä, myötämielisesti. Juuri niin kuin aloituksessasikin olet tehnyt. 

Arvaan että 18. hääpäivä?

Toinen hääpäivä?

Onko seksi joskus kiinnostanut häntä?
Seurustelin nimittäin kerran jonkinlaisen aseksuaalin kanssa. Häntä ei vain kiinnostanut seksi, eikä tykännyt edes halata tai kosketella. Jotkut voivat olla tällaisia "luonnostaan", epäilen että tällä miehellä syynä oli osittain lapsuuden kokemukset, kasvatus yms.

Jos tilanne on muuttunut radikaalisti suhteenne aikana, niin sitten kai vielä on toivoa? Vaikka nykytilanne on tietysti inhottava ja ikävä, mutta sekin voi muuttua.

Minä olen itse Se haluton osapuoli, ja kyse ei minulla ainakaan ole Se, että en rakastaisi miestä tai että kokisin hänet jotenkin vastenmieliseksi tai edes, epämiellyttäväksi. Päin vastoin, mies on minusta tosi komea. Minä vaan en välitä seksistä, ja läheisyys ylipäätään on jotenkin hankalaa, en tykkää halailla, pussailla tms. Seurusteluaikana oli toisin, silloin oli niin rakastunut että läheisyys tuntui hyvältä, mutta nyt kun Se on,mennyt ohi, nyt kun "vaan" rakastan miestä, en enää samalla tavalla tarvitse läheisyyttä, Se tuntuu jotenkin vaikealle. Varmaan peruja lapsuudesta, luin kerran yhden kirjan (Irene kristerin kirjoittaman), josta löysin hyvän kuvauksen itsestäni kohdasta "huomaamaton lapsi', "unohdettu lapsi" tms. Joka tapauksessa lapsuus ollut sellainen, että vanhemmilla ollut muita,murheita, ja minä olin Se kiltti, itsekseen toimeentuleva ja harmiton lapsi, jota ei ole tarinnut ottaa erityisemmin huomioon, koska näytin pärjäävän hyvin ja vanhempien resurssit meni akuutimpiin ongelmiin (äidin sairaus, isoveljen ongelmat). Aikuisena tällaisila lapsilla voi olla ongelmia muodosta tunnetasolla (johon seksi Ym.liittyy) läheisiä liittoja, ollaan enepi kaverilinjlla jne. Voisiko miehelläsi olla samoja juttuja ollut lapsuudessa.

ja etukäteen anteeksi virheet, kännykällä palstailen

Minulla on samantyyppinen mies, joka ei juuri koskettele, ei koskaan suutele, antaa korkeintaan pikkupusun joskus, ja tekee aloitteen seksiin noin kaksi kertaa vuodessa. Hän on ollut samanlainen oikeastaan aina, aivan alkuaikoina olin itse yksipuolisesti aktiivisempi, joten seksiä ja hellittelyä oli enemmän.

Ei se itsetunnon päälle käy, koska kyse tuskin on siitä, että olisin mitenkään vastenmielinen mieheni mielestä. Hän ei ole pussaavainen ihminen, ja hänen on todennäköisesti vaivaannuttavaa olla niin lähellä, kuin mitä seksi edellyttää. Toisen joko hyväksyy, tai ei hyväksy. Jos on itselle aivan ylivoimaista hyväksyä lähes seksitön parisuhde, on parasta lähteä. Minä olen punninnut tämän asian hyvin tarkkaan ja tuskallisesti, ja päättänyt hyväksyä mieheni sellaisena kuin hän on.