Kun mies ei löydä töitä

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:51"]

Ei se aina niin mene. Itse olin rakennusalalla vuosia, (nykyään) hyvin kilpaillulla alalla jossa ulkomaalaiset tulee tekemään paljon halvemmalla töitä. Päätin sitten lapsen saamisen jälkeen hankkia uuden ammatin. Valmistuin sitten liiketaloudenalalta ja olen ollut kohta vuoden työttömänä, yhtään en ole saanut oman alan kokemusta toimisto/taloushallinnonalalta lukuunottamatta harjoitteluita.

Tekisin paljon, jos vaan saisi jonkun työpaikan. Olen hakenut 9 kuukauden sisään 65 avoimeen työpaikkaan (siitä asti olen pitänyt kirjaa hakemisistani). Olen hakenut vakituisia- ja määräaikaisia töitä, kokopäivä- ja osa-aikatöitä (vähin työtuntimäärä mitä olen hakenut on ollut neljä tuntia viikossa ja suurin tuntimäärä viikossa jo 30). Olen hakenut töitä jopa tunnin työmatkan päästä, autolla yhteen suuntaan. Ja olen hakenut molempien oman alani töiden lisäksi kaikkea rakennussiivouksesta pesulatyöhön ja lähetintyöstä varastotyöhön. Olen hankkinut omalla kustannuksellani lupakortteja, joista voi olla hyötyä työn saamisessa. Olen seurannut aktiivisesti koulutusmahdollisuuksia, ja hakenut yhteen oman alan lisäkoulutukseen (hakijoita oli 120 ja 15 pääsi, minulla ei kuulemma ollut tarpeeksi oman alan työkokemusta). Heti haen uudestaan johonkin koulutukseen, kun vaan tulee joku koulutus mikä mahdollisesti tukisi jompaa kumpaa oman alani koulutusta.

Eli ei se välttämättä ole itsestä kiinni, aina ei edes aktiivisuus auta.

[/quote]

Mitä siwassa, prismassa, valkkarissa, lidlissä, cittarissa sanottiin, kun kysyit kassan tuuraajaa?

[/quote]

Ei oikein pääse kassalle, koska minulla ei ole minkäänlaista kokemusta kassatyöskentelystä vaan opiskelin taloushallintoa. Hyvin vähän on muutenkin minkäänlaisia myyjänpaikkoja tarjolla, ja valitettavasti lähes kaikkiin tarvitsee sitä kokemusta. Kun näitä kaupanalalta kokemusta saaneitakin on hakemassa töitä pilvin pimein. Samoihin aikoihin minun kanssani valmistui näitä ihan kaupankassalle opiskelleita, jotka eivät saaneet edes kesätöitä kaupasta. Yksi heistä valitteli jopa sitä ettei edes hyttisiivoojaksi laivalle päässyt vaikka haki ja soitti vielä perään.

Ei se kuulkaa helppoa ole! Mieheni tytär haki melkein vuoden töitä ennen kuin sai loppujen lopuksi kaverinsa entisen duunin. Eli kaveri oli lähdössä työstä ja pomo oli päivitellyt, mistä saisi uuden ja sitä kautta pääsi työhönsä. Hakemuksia rustattiin yhdessä paljon. Mä olin äitiyslomalla ja ehdin jokaista hakemusta viilata hänen kanssaan. Soitteli ja mikä vaan olisi kelvannut. Ainoa rajoite oli, ettei halua henkilökohtaiseksi avustajaksi aikuiselle. Kaikki muu kelpasi. Edes 2h/pv 4-6 välillä ei siivoushommaa lohjennut. Erityisesti haki kauppoihin töihin. Kävi opettelemassa kassakoneen käyttämistä sukulaisen kaupassa parin viikon ajan 300km:n päässä, ettei siitäkään ole kiinni, ettei ole esim on-lineä ennen nähnyt. On nätti ja hoikka, mallityyppinen. Yritti paljon mm. nuorisovaateliikkeisiin. Otettiin nättejä kuvia ponnari päässä, ettei vaikuta liian hienolta vaan kunnon tytöltä. Vaatteet katsottiin aina, kun meni kyselemään, että on nuorekkaat, muttei mitään napapaitoja ja kampaus + meikki sellaista enemmän naapurintyttö-lookia kuin yökerhokuningatarta. Mikään ei auttanut.

Tietty jos haluaa asua pääkaupunkiseudulla ni voi olla vähän hankalampaa, mutta jos on valmis lähtemään kehä kolmosen ulkopuolelle ni varmasti työpaikkoja löytyy kunhan ei ole liian nirso. Ja menkää sinne lähihoitaja ja sairaanhoitajakouluun! Itse olen niin tehnyt, eikä ole tarvinut päivääkään olla työttömänä!

Eli sinä elätät. Olisiko miehen aika alkaa kouluttautua toiselle alalle? Tekee sitten sitä työtä missä töitä riittää.

Juu niin elätän ja miehellä olisi vahva näkemys siitä, että miehen tulisi olla leiväntienaaja perheessä. Uudet alat ovat harkinnassa, mies olisi niihin ihan valmis, mutta kun uusi tutkinto voi kestää vuosiakin. Ei ole mikään nopea ratkaisu sekään.

150 triidiä samasta aiheesta.

Onhan niitä ratkaisuja mutta kun mikään ei kelpaa, aina on hyvä syy.

Jos on eri mieltä niin ei ymmärrä. Ei ole muita vaihtoehtoja kuin todeta että on se vaikeaa mahtaa olla raskasta voi voi voi voi voi voi voivoivoi.

Haluaisin nähdä sen tilanteen kun olisi pakko hankkia töitä. Voisi olla että vaihtoehdot lisääntyisi huimasti aika monella.

Mitä luulet saavuttavasti typerällä vastauksellasi nro 4? Lisää pahaa mieltä? Vai annoitko mielestäsi jonkn konkreettsen, älykkään ehdotuksen? Mitä itse teet työksesi?

Ei noissa tilanteissa ole ilmeisiä tai helppoja vastauksia. On iso riski ja taloudellinen ponnistus kouluttautua uudelle alalle ja koulutuspaikatkaan eivät putoa sillä siunaamalla hetkellä syliin. Ja ap:hän mies on koko ajan etsinyt oman alan töitä.

Ehdotan, että mies käyttäisi jotain päiviä/viikkoja unelmoimalla siitä minkä haluaisi muuttuvan, minkälaista ihanne-elämää kohti olisi mielekästä ponnistella. Kirjaisi niitä asioita, olivat ne sitten työhön tai muuhun elämään liittyviä asioita. Mitkä jutut omassa alassa ovat kiinnostavimpia ja mieleisimpiä. Voisiko niitä toteuttaa muunkinlaisissa töissä kuin suoraan omalla alalla?  Voisiko joku vähän erilaisempi ja helpommin saatava työpaikka auttaa alkuun. Jos saisi jonkinlaista työtä, jossa olisi vähän mahdollisuuksia tehdä itselle mieluisia asioita, niin olisi parempi olo ja tulisi vähän rahaa. Samalla voisi tehdä suunnitelmia, jotka veisivät paremmin kohti sitä suunniteltua työuraa.

No, varmaan mies on näitä miettinytkin. Mutta joskus se kannattaa tehdä ihan konkreettiesti uudella tavalla. Istumalla kannon nokassa muistilehtiö kädessä tai  auringonnousua ihaillen. En osaa kunnolla kirjoittaa tätä auki, mutta kannusta miestäsi villimpään ja rennompaan ajatteluun kun hän ajattelee tulevaisutta. Sitä jää niin helposti kiinni ilmeisiin ajatusmalleihin. Tsemppiä!

Jätä se vätys.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:01"]

150 triidiä samasta aiheesta.

Onhan niitä ratkaisuja mutta kun mikään ei kelpaa, aina on hyvä syy.

Jos on eri mieltä niin ei ymmärrä. Ei ole muita vaihtoehtoja kuin todeta että on se vaikeaa mahtaa olla raskasta voi voi voi voi voi voi voivoivoi.

Haluaisin nähdä sen tilanteen kun olisi pakko hankkia töitä. Voisi olla että vaihtoehdot lisääntyisi huimasti aika monella.

[/quote]

Ei se aina niin mene. Itse olin rakennusalalla vuosia, (nykyään) hyvin kilpaillulla alalla jossa ulkomaalaiset tulee tekemään paljon halvemmalla töitä. Päätin sitten lapsen saamisen jälkeen hankkia uuden ammatin. Valmistuin sitten liiketaloudenalalta ja olen ollut kohta vuoden työttömänä, yhtään en ole saanut oman alan kokemusta toimisto/taloushallinnonalalta lukuunottamatta harjoitteluita.

Tekisin paljon, jos vaan saisi jonkun työpaikan. Olen hakenut 9 kuukauden sisään 65 avoimeen työpaikkaan (siitä asti olen pitänyt kirjaa hakemisistani). Olen hakenut vakituisia- ja määräaikaisia töitä, kokopäivä- ja osa-aikatöitä (vähin työtuntimäärä mitä olen hakenut on ollut neljä tuntia viikossa ja suurin tuntimäärä viikossa jo 30). Olen hakenut töitä jopa tunnin työmatkan päästä, autolla yhteen suuntaan. Ja olen hakenut molempien oman alani töiden lisäksi kaikkea rakennussiivouksesta pesulatyöhön ja lähetintyöstä varastotyöhön. Olen hankkinut omalla kustannuksellani lupakortteja, joista voi olla hyötyä työn saamisessa. Olen seurannut aktiivisesti koulutusmahdollisuuksia, ja hakenut yhteen oman alan lisäkoulutukseen (hakijoita oli 120 ja 15 pääsi, minulla ei kuulemma ollut tarpeeksi oman alan työkokemusta). Heti haen uudestaan johonkin koulutukseen, kun vaan tulee joku koulutus mikä mahdollisesti tukisi jompaa kumpaa oman alani koulutusta.

Eli ei se välttämättä ole itsestä kiinni, aina ei edes aktiivisuus auta.

Kannattaa kouluttautua 1.) lähihoitajaksi tai 2.) sairaanhoitajaksi. Työkenttä on laaja päiväkodeista sairaaloihin, vanhuksista vammaisiin ja päihdetyöhön, löytyy jokaiselle oma vahvuusala jos sosiaalisuutta ja älyä.

Eläkevirkoja ei ole enää.

Eiköhän suurin osa työttömistä oikeasti ole töitä vailla eikä nelosen epäilemiä lusmuja ja työttömiksi jääkin jos asenteet ovat noin kovat kuin nelkulla. Ei se aktiivisuus yksin auta, jos avointa insinöörin paikkaa hakee satoja inssejä. Ja jos on koulutusta ei pääse hanttihommiin, kun katsotaan liian koulutetuksi. Ja kun ei ole töitä ei kerry sitä kokemustakaan, jota aina vaaditaan.

8, noille aloille on myös todella paljon hakijoita ja halukkaita sekä soveltuvuuskoe, ei siis varsinainen pääsykoe.

Ei siis ole omasta valinnasta tai työstä kiinni pääseekö opiskelemaan vai ei.

Jos teillä ei ole lapsia, niin sitten laajennatte hakuprosessia vähän kauemmas, ihan vaikka ulkomaita myöden.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:51"]

Ei se aina niin mene. Itse olin rakennusalalla vuosia, (nykyään) hyvin kilpaillulla alalla jossa ulkomaalaiset tulee tekemään paljon halvemmalla töitä. Päätin sitten lapsen saamisen jälkeen hankkia uuden ammatin. Valmistuin sitten liiketaloudenalalta ja olen ollut kohta vuoden työttömänä, yhtään en ole saanut oman alan kokemusta toimisto/taloushallinnonalalta lukuunottamatta harjoitteluita.

Tekisin paljon, jos vaan saisi jonkun työpaikan. Olen hakenut 9 kuukauden sisään 65 avoimeen työpaikkaan (siitä asti olen pitänyt kirjaa hakemisistani). Olen hakenut vakituisia- ja määräaikaisia töitä, kokopäivä- ja osa-aikatöitä (vähin työtuntimäärä mitä olen hakenut on ollut neljä tuntia viikossa ja suurin tuntimäärä viikossa jo 30). Olen hakenut töitä jopa tunnin työmatkan päästä, autolla yhteen suuntaan. Ja olen hakenut molempien oman alani töiden lisäksi kaikkea rakennussiivouksesta pesulatyöhön ja lähetintyöstä varastotyöhön. Olen hankkinut omalla kustannuksellani lupakortteja, joista voi olla hyötyä työn saamisessa. Olen seurannut aktiivisesti koulutusmahdollisuuksia, ja hakenut yhteen oman alan lisäkoulutukseen (hakijoita oli 120 ja 15 pääsi, minulla ei kuulemma ollut tarpeeksi oman alan työkokemusta). Heti haen uudestaan johonkin koulutukseen, kun vaan tulee joku koulutus mikä mahdollisesti tukisi jompaa kumpaa oman alani koulutusta.

Eli ei se välttämättä ole itsestä kiinni, aina ei edes aktiivisuus auta.

[/quote]

Mitä siwassa, prismassa, valkkarissa, lidlissä, cittarissa sanottiin, kun kysyit kassan tuuraajaa?

Kaikki ei sovi lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi, eikä kaikki kouluun edes pääse. En itse asu pääkaupunkiseudulla, ison kaupungin talousalueella kylläkin ja töitä olen hakenut 60 kilometrin säteellä (enempää ei voi laajentaa kun olen lapsen kanssa arkipäivät yksin ja yli tunnin työmatka suuntaansa liian paljon). Täällä päin työttömiä pilvin pimein kun mm. Nokia lopetti, asumme noin 60 kilometrin päässä Salosta.

Siivoojaksi minua ei oteta, kun täällä on pilvin pimein ammattitaitoisia laitoshuoltajia. Ei myöskään kaupan kassalle, kun sinne riittää lukiolaisia osa-aikatyöhön pienellä palkalla, ja rautaisia kaupan alan ammattilaisia kokoaikatyöhön. Kukaan ei ole vuosikymmeniin kuullutkaan, että joku olisi saanut kokoaikaisen vakipaikan. Paitsi siinä uudessa Lidlissä aikanaan. Ja taas näinä päivinä vapautuu työvoimareserviin kaupan ammattilaisia.

Että se niistä kaupankassoista, siivoustöistä ja hoitoalasta, josta jo aiemmin mainittiin, ettei siihen kaikki sovi. Minä joskus hain, soveltuvuuspisteet olivat huomattavasti alle keskitason.

Puhelinmyyntiä en itse ole vielä kokeillut, mutta minulle on kerrottu, että ei siinäkään palkoille pääse.

Yrittäjyyttä älkää edes ehdottako, tiedän siitä aivan liian paljon kun olen ollut joskus ammatikseni yritysneuvojana.

Asun noin tuhannen kilometrin päässä kehäkolmosesta, minulla on kaksi tutkintoa, joista toinen ylempi korkeakoulusta + lisäkursseja. Hakijoita samoihin paikkoihin on noin 20 ja yleensä valituksi tulee joku kunnanhallituksen puheenjohtajan vävy tai se, joka on jo vuosikymmeniä ollut siinä virassa pätkätyöläisenä. Tällä nykyisellä koulutuksella lähes kaikki paikat julkisella puolella, yksityiselle on vielä vaikeampi päästä.

Siivoojaksi minua ei oteta, kun täällä on pilvin pimein ammattitaitoisia laitoshuoltajia. Ei myöskään kaupan kassalle, kun sinne riittää lukiolaisia osa-aikatyöhön pienellä palkalla, ja rautaisia kaupan alan ammattilaisia kokoaikatyöhön. Kukaan ei ole vuosikymmeniin kuullutkaan, että joku olisi saanut kokoaikaisen vakipaikan. Paitsi siinä uudessa Lidlissä aikanaan. Ja taas näinä päivinä vapautuu työvoimareserviin kaupan ammattilaisia.

Että se niistä kaupankassoista, siivoustöistä ja hoitoalasta, josta jo aiemmin mainittiin, ettei siihen kaikki sovi. Minä joskus hain, soveltuvuuspisteet olivat huomattavasti alle keskitason.

Puhelinmyyntiä en itse ole vielä kokeillut, mutta minulle on kerrottu, että ei siinäkään palkoille pääse.

Yrittäjyyttä älkää edes ehdottako, tiedän siitä aivan liian paljon kun olen ollut joskus ammatikseni yritysneuvojana.

Asun noin tuhannen kilometrin päässä kehäkolmosesta, minulla on kaksi tutkintoa, joista toinen ylempi korkeakoulusta + lisäkursseja. Hakijoita samoihin paikkoihin on noin 20 ja yleensä valituksi tulee joku kunnanhallituksen puheenjohtajan vävy tai se, joka on jo vuosikymmeniä ollut siinä virassa pätkätyöläisenä. Tällä nykyisellä koulutuksella lähes kaikki paikat julkisella puolella, yksityiselle on vielä vaikeampi päästä.

Luultavasti miehenä vaihtaisin nopeasti naista tai alkaisin sinkuksi. Ei tuollaisen työkkärintädin kanssa viitsi elellä pitkään. Aika paha olla tuollaisen kumppanin rinnoilla.

Jos teillä on lapsi suunnitteilla, voisihan mies jäädä sitä hoitamaan ja sinä palaisit äitiysloman jälkeen ripeästi töihin? Siinä lastenhoidon ohessa voi sitten jatkaa työnhakua tai vaikka aloittaa jo opiskelua.