Miksei ihastumista voi estää tai hallita?

Voi sitä. Mä ihastuin kerran yhteen mieheen, jolla oli suurperhe, vanhimmat lapset jo aikuisia. Aloin sitten tehdä niin, että aina kun ajattelin tätä miestä, ajattelin siihen mukaan hänen perheensä, vaimonsa, ne (aikuiset) lapset (tyttö/poikaystävineen), ja jotenkin näin selvästi että MINÄ en siihen joukkoon kuulu. Ajan kanssa ihastumisen tunteetkin hiipuivat.

Koska ihastuminen on biologista, luonnollinen reaktio johonkuhun joka eläimellisesti ajateltuna vaikuttaisi sopivalta kumppanilta suvunjatkamiseen. Siitä eteenpäin kyllä ihminen pystyy hallitsemaan paljonkin, kuten kakkonen kertoo. Ajatuksiaan voi hallita ja koulia, ja järjen voi pakottaa ottamaan ylivallan tunteista.

Ihastuminen onkin sattumaa, mutta kyllä sitä hallitsemaan pystyy. Siitä kun pyrkii poispäin, niin ohops eipä vähän ajan päästä olekaan ihastunut.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 23:22"]

Koska ihastuminen on biologista, luonnollinen reaktio johonkuhun joka eläimellisesti ajateltuna vaikuttaisi sopivalta kumppanilta suvunjatkamiseen. Siitä eteenpäin kyllä ihminen pystyy hallitsemaan paljonkin, kuten kakkonen kertoo. Ajatuksiaan voi hallita ja koulia, ja järjen voi pakottaa ottamaan ylivallan tunteista.

[/quote]

Miten tuo biologia sitten toimii jos ihastuu samaa sukupuolta olevaan?

No kyllä voi, kun ottaa järjen käteen. "Ei voi hallita", jestas mikä lapsellinen tekosyy!

Kuten jo onkin sanottu, välittömiä tunnereaktioitaan ei voi hallita, mutta käytöstään aina voi. Ja käyttäytymisellä pystyy sitten välillisesti vaikuttamaan tunteisiinsakin. Esimerkiksi etäistyyden ottaminen ihastuksen kohteeseen todennäköisemmin saa ihastumisen menemään ohi nopeammin, ihastuksen kanssa runsaan ajan viettäminen puolestaan todennäköisemmin vahvistaa ihastusta. Myös tietoisella ajatusmuokkauksella voi vaikuttaa tunteisiinsa. Tähänkän positiivisen ajattalun voimakin perustuu: sen sijaan, että sanot itsellesi päivittäin sisäisessä dialogissasi olevasi ruma, tyhmä ja epäonnistunut, sanotkin olevasi kaunis, ihana ja ainutlaatuinen ja ajan kanssa tunteesikin muokkautuvat vastaamaan tätä dialogia. - Samaa voit kokeilla ihastumisen tuntenteen kohdalla: sen sijaan, että pyörittelet mielessäsi sitä, kuinka ihana ihastuksesi on ja kuinka paljon olet häneen ihastunut, keskitytkin asian kielteisiin ja ongelmallisiin puoliin. Tai vielä parempi, pakottaudut ajattelemaan jotain ihan muuta.

Ja vitoselle: ihan samalla tavalla toimii biologia ihastumisprosessissa samaa kuin vastakkaistakin sukupuolta edustavan ihastumiskohteen kanssa. Miksi ei toimisi? "Luonnossa" - niin ihmisten kuin eläinten keskuudessa - on aina ollut homoseksuaalisuutta.

Impulssikontrollin omaavat ihmiset pystyvät hallitsemaan. Ihastuminen voi olla ihan kiva tunne silloinkin kun sille ei tee mitään, eli ei toimi sen mukaan ja mene sotkemaan toisten perheitä ja parisuhteita (tietysti sehän on mahdollista vain jos ihastuksen kohde on pettäjä luonteeltaan).

Jos tarvetta ihastuksen hallinnalle ei ole niin sitten voi antaa mennä vaan. Mutta kannattaa muistaa että ihastuneena ei katsele asioita ja ihmisiä kovin realistisin silmin. Eli järki kädessä silloinkin.

Kyllä voi estää ja hallita, jos on normaali ihminen.

Sulla on ihan väärä asenne. Mutta se on kyllä epäilemättä palstan asenne.

Miksi pitäisi "hallita" ja mitä se hallinta tarkoittaa? Ihastuksia tulee varmaan kaikille ja joskus voimakkaastikin. Itse sitä leimahtavaa tunnetta ei ainakaan aluksi voi hallita. Ja toisaalta - eikö se ole aika kivaakin? Täysin eri asia on sitten se, mitä sille ihastumiselle tekee. Jos ei ole järkeä tutustua (molemmat tai toinen varattu), niin kyllä se tunne aikaa myöten laimenee ja apuna voi tosiaan käyttää noita mielikuvaharjoituksia. Ja muistaa myös se, että kukaan ei ole täydellinen. Ihastuksen kohteelle voi vaikka mielikuvitella niitä huonoja puolia.

No minä olen että monesti ihastuessani huomannut että, kyse on oikeasti siitä että haluaisin että kyseinen henkilö ihastuu/ihailee minua ja arvostaa minua. Eikä kyse edes välttämättä ole siitä että toinen vaikuttaa minun silmiini mitenkään erityisen vastustamattomalta, vaan minä haluan vaikuttaa hänen silmiin vastustamattomalta. Me ihmiset ollaan yllättävän itserakkaita kun tutkiskelee niitä perimmäisiä halujaan.

Mutta tarkoitin siis sitä, että kun mietit järjellä että miksi ihastuit juuri nyt, mitä kaipaat ihastukselta, niin löydät samalla kun ihastus hälvenee itsestäsi uutta. Monestihan ihastus kertoo myös tietynlaisesta kyllästymisestä, haluaa jotain uutta ja jännittävää elämään, edes omiin haaveisiinsa.

Haaveilu on myös hyvä väline saada ihastuminen laantumaan. Ensimmäinen antoi minun mielestä hyvän vinkin. Minä itse monesti haaveilen ihastuksen joksikin muuksi osaksi elämään kuin kumppaniksi/rakastajaksi, niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakkin.