Apua vanhempien välien selvittelyyn:(

Pakko johonkin purkautua, kun en kehtaa kavereita tai sukulaisia parisuhdeongelmilla kuormittaa. Meillä on kaksi lasta, toinen kouluikäinen, toinen ihan vauva vielä. Ensimmäisen lapsen kohdalla meillä oli tosi pahoja kommunikointiongelmia, ja siksi lapsille tuli näin paljon ikäeroa, kun ajattelimme, että emme halua uudelleen samanlaista tulehtunutta ilmapiiriä. Itse tosin olisin halunnut toisen lapsen jo paljon aiemmin. Nyt on ilmassa samoja merkkejä kuin esikoisen vauva-aikana. Olen hoitanut vauvan lähestulkoon yksin. Mieheni ei siis ole osallistunut vauvan hoivaamiseen, ei ole esimerkiksi vaihtanut vaippoja kertaakaan:( pitää silloin tällöin vauvaa 5-10 min sylissä, mutta tämä ei ole edespäivittäistä. Vauva on ollut hyvin helppohoitoinen, joten en varsinaisesti ole kaivannut apua, mutta nyt alkaa harmittaa, että toinen ei ollenkaan osallistu vauvan hoitamiseen. On kyllä kotona paljon, mutta tunnen silti olevani yksin arjen kanssa. Mieheni on vain muutamana päivänä viikossa töissä, ja nukkuu vapaapäivinä usein pitkälle yli puolen päivän. Olen yrittänyt hienovaraisesti häntä herätellä, koska esikoisemmekin suree, kun isä vain nukkuu sohvalla. Tänään tuli hurja riita siitä, kun tiedossa on ollut jo pitkään, että hän on juhannuksen töissä, mutta sitten hän haluaisi, että olisimme vielä alkuviikon pois kotoa, jotta hän voi järjestää juhannuksen jälkeen juhlat työkavereilleen. Huonosti nukutun yön jälkeen olin tästä silminnähden pahoillani, ja sanoinkin, että tuntuu liian raskaalta (jätin sanomatta, että tuntuu myös epäreilulta). Hän suuttui tästä ja syytti minua, että kiellä aina kaiken kivan ym. En ole nyt vauva-aikana juurikaan puuttunut hänen menoihinsa, koska olen ajatellut, että säästytään muutamilta riidoilta. Tuntuu pahalta, enkä tiedä, miten käsittelisin näitä tunteita. Kuka tässä on kohtuuton?