Meillä on tuttavapiirissä ollut nyt useita yo-juhlia
viimeisten 5-6 vuoden aikana ja lähes poikkeuksetta jokainen tuore ylioppilas on näyttänyt nyrpeää naamaa (jotkut märisseet ihan avoimestikin vanhemmilleen kun eivät ole huomanneet että vieraita on vieressä!), kun on avannut rahakuoria ja tsekannut lahjojaan. Viime keväänä satuin olemaan sopivasti puskan takana piilossa ja kuulin kun yo-tyttö kitisi äidilleen ettei nämä lahjarahat riitä mihinkään ja mitä varten hän saa näin vähän rahaa jnejne.
Lieneekö tuo yleistäkin vai onko meillä vaan käynyt huono tuuri ja sattunut nyt kohdille hapanta ja epäkiitollista porukkaa? On meinaan tänäkin vuonna kahdet yo-juhlat tiedossa eikä enää suoraan sanottuna huvita hirveästi edes mennä.
Sen verran pitää vielä sanoa, että kukaan noista meidän kohdalle osuneista nyrpistelijöistä ei ole edes kirjoittanut erityisen hyvin arvosanoin, pari oli ihan niukin naukin yo:ksi päässyt, vaikka eipä sillä taida olla merkitystä.
Kommentit (20)
Itse olin todella ylpeä ja iloinen saamistani rahalahjoista 18-vuotiaana. Meillä on suuri suku = suuret juhlat, mutta suvussa tapana tuoda pieniä lahjoja, harvat toivat enempää kuin 10-20 euroa. Olisinkohan saanut isoilla juhlilla jonkun 700€? Enkä tajunnut muuten hävetä tuota summaa, ennenkuin kuulin luokkakavereiden saamisia, monia tonneja pienemmillä juhlilla (kaikki vieraat tuoneet 50-100+€?!)
Itse en ajatellut juhlia edes rahan saaminen silmissä, kun esimerkiksi rippijuhlissa sain astioita ym. käyttötavaraa. Pienikin summa oli tuossa iässä valtava, mutta joillekin ei tuntunut riittävän mikään, kun olivat osanneet juhlia odottaa euron kuvat silmissä. On se kasvatuksestakin kiinni. Kaveri sai mummoltaan 1000€, ja valitti että mummolla olisi ollut varaa enempäänkin.. huoh.
Antakaa edes 50 eu ja lähisuvun lapsille 100 eu.
Ap on selvästi niitä nipottajia jotka eivät halua antaa edes kymmentä euroa! Häpeäisit!
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 18:05"]
Antakaa edes 50 eu ja lähisuvun lapsille 100 eu.
[/quote]
Aloittaja vastaa: ollaan viety sukulaislapsille aina vähintään 100 euroa, mutta kun ei sekään tunnu olevan tarpeeksi. Nuoret ovat aika vaateliaita nykyisin ja tietysti sen ymmärtää jotenkin kuin tietää tämän maan kustannustason, mutta kyllä olettaisi ylioppilaaksi kirjoittaneen 19-vuotiaan ymmärtävän senkin, että ihmisillä on muitakin menoja kuin ylioppilaslahjat. Ei kaikilla ole antaa sataa euroa!
Meillä lapset eivät edes avaa lahjoja juhlissa ihan siksi, ettei kukaan pääse väittämään kuulleensa juhlittavan väittämään, että lahjaksi tuli liian vähän rahaa. Paketit jätetään avaamatta juhlapöydälle, kirjekuoret viedään nuoren huoneeseen "piiloon".
Silti yksi vieraista väitti pari viikkoa myöhemmin mummin synttäreillä, että lapseni oli valittanut yo-juhlassa saamiensa lahjojen huonoutta. Piti ihan kysyä, että miten se osasi jo silloin valittaa, kun ei edes tiennyt, mitä oli saanut. Ihmettelijä mykistyi kuullessaan, että kaikki lahjakuoret olivat vielä avaamatta siinä vaiheessa, kun hän väittä valitusta kuulleensa.
Onneksi on ollut kiitollisempia sukulaisia ja kummilapsia. Vähästä on vaikea antaa isoja summia. Yritän laittaa pienen summan niin, että siitä huokuisi välittäminen.
Odotan vähän kauhulla kun poika kirjoittaa vuoden kuluttua, pieni suku, rahaa ei tule kamalasti saamaan.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 18:17"]
Odotan vähän kauhulla kun poika kirjoittaa vuoden kuluttua, pieni suku, rahaa ei tule kamalasti saamaan.
[/quote]
Kutsu tuttavia niin saatte enemmän rahaa.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 18:17"]
Odotan vähän kauhulla kun poika kirjoittaa vuoden kuluttua, pieni suku, rahaa ei tule kamalasti saamaan.
[/quote]
Kutsu tuttavia niin saatte enemmän rahaa.
[/quote]
Me on kutsuttu naapureita ja tuttavia, mutta ei rahan takia, vaan siksi, että se on tekosyy tulla kylään. Sanoin jo pojalle, että naapureilta ei odoteta mitään lahjoja, vaan kunhan tulevat kakut syömään pois niin hyvä. Sata euroa? Me on annettu se kummilikalle, muillle sukulaisille 50 ja tutuille 40 - paitsi kerran on ostettu juhlakalun toivoma koru, kun sattumalta saatiin tietää että toivoi ja mummon kanssa sovittiin, että me ostetaan sen. Mutta sitten kun tulee aika, että näiden rahan kinuajien pitäisi itse olla vieraana, niin johan muuttuu ääni kellossa...se sama raha muuttuukin yht'äkkiä isoksi.
mä olen ollut yksissä yo-juhlissa jossa olis pitänyt laittaa tuoreen ylioppilaan matkatilille rahaa, kehtasivat pyytää sitä oikein juhlakutsussa, pitkin hampain laitoin parikymppiä
No, meillä on yo-lapset olleet iloisia 20e seteleistä, mitä suurin osa vieraista toi.
Että silleen... toisille ei vaan riitä mikään!!!
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 20:15"]
mä olen ollut yksissä yo-juhlissa jossa olis pitänyt laittaa tuoreen ylioppilaan matkatilille rahaa, kehtasivat pyytää sitä oikein juhlakutsussa, pitkin hampain laitoin parikymppiä
[/quote]
Miksi edes menit juhliin?
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 18:17"]
Odotan vähän kauhulla kun poika kirjoittaa vuoden kuluttua, pieni suku, rahaa ei tule kamalasti saamaan.
[/quote]Pieni suku on mullakin mutta lähisuvulta tulee kiitettävästi rahaa , uskoisin, kuten mummi, siskot. Tietysti muitakin tulee. Järjestän vaatimattomat, voileipäkakkua, täytekakkua, pojan lempikeksejä ja shamppanjaa tietenkin. Ehkä jotain biskettiä vielä.
Minusta summa riippuu siitä kuinka läheinen on ylioppilaalle ja tietenkin siitä mihin on varaa. Jos vaikka ajatellaan isovanhempia joilla velaton asunto ja ok eläkkeet niin mikseivät voisi esim. tonnia antaa lahjaksi jos halua ja varaa antaa on. Sitten taas joku äidin työkaveri tmv. voi antaa pienen lahjan (esim. 20€) tai tuoda vain kukan tmv. ja tuo on ok eikä kukaan varmasti odota enempää ns. "vieraammalta" ihmiseltä.
Naapurin likka pääsi rippille. Me annettiin rahakuori saatiin makea hymy ja kaunis kiitos.
Toinen naapuri antoi lahjaksi pienen muistovärssykirjasen. Sitä tyttö mulkasi ja hampaiden välistä livautti kiitoksensa. Lahjan antaja siihen, että hän voi ottaa kirjan itselleen, jos ei kelpaa. Niin rippilapsi todellakin antoi sen kirjasen tälle rouvalle!
Rouva avas paketin ja oli aivan ihastuksissaan seteleistä, joita kirjanen sisälsi. Siinä vaiheessa rippilapsi sitten alkoi puhumaan, että vitsihän se vaan oli.. Eipä saanut lahjaansa takaisin.
Mua hävetti jotenkin niin paljon, että edes tunsin sen lapsen niinkin hyvin. Hänen vanhempansa ei puuttunut tilanteeseen mitenkään. Tai jälkeenpäin sitten äiti puhisi seläntakana, että olipa julma temppu naapurilta. Siinä vaiheessa oli pakko avata suunsa ja sanoin, että olen ihan samaa mieltä naapurin kanssa ja puhisin kiittämättömistä kakaroista.
Tänä kesänä heidän toisella tyttärellään on rippijuhlat. Ollaan sopivasti varattu matka sille viikonlopulle.
Mun mielestä nää menee perhekohtaisesti. Tuo oli noiden tarina. Mutta sitten toiset ovat olleet erittäin iloisia saamistaan lahjoistaan, oli ne sitten muutakin kuin rahakuoria. Tuosta oppineena kuitenkin olen nyt tehnyt sen, etten anna enää kellekään rahaa lahjaksi.
Minä olen viiden ällän abi -95. Juhliin kutsuttiin koko suku, ja oli tosi hienoa, että kaikki tulivat, me nimittäin asuimme kaukana sukulaisista. Kaikkineen taisin saada 150 markkaa yhteensä rahalahjaa. Sen lisäksi sain suvulta yhteislahjana kalevalakorusarjan (pronssisen, oli halvempi kuin hopeinen) ja useita kukkakimppuja. Kukat olivat tosi hyviä, minulla nimittäin oli seuraavana päivänä valokuvaus ja tulikin hienoja kuvia, kun oli niin mahtavasti erivärisiä ruusuja mukana ja upea korusetti kaulassa/korvissa/käsissä. Kalevalakorusarjaa käytin seuraavan kerran valmistuessani yliopistosta ja sitten häissäni. On tosi paljon tunnearvoa minulle noilla koruilla.
Niin se maailma muuttuu. Tuskinpa nykyabit tyytyisivät 25 euroon ja korusarjaan - eikä se rahan arvo nyt sentään NIIN paljon ole muuttunut.
Miehen serkkutytön yo-juhlat on tulevana viikonloppuna. Meidän kolmihenkinen perhe ei pääse matkustamaan juhliin miehen työvuoron takia, mutta hankimme ja postitamme lahjan.
Kyselin aikaisemmin lahjatoiveita (koska emme halua antaa rahaa) ja ostin toiveen mukaista käyttötavaraa tulevaa ensimmäistä omaa kotia ajatellen. Lahjan ovh olisi 62eur, mutta sattumalta löysin kaupunkimme tehtäänmyymälästä ko. tuotteen 50% alennuksesta. Lahjalla hintaa siis 31eur ja minusta sekin on jo iso raha (+postikulut).
Kyllä oikeasti harmittaisi, jos kaiken tämän vaivannäön jälkeen kuulisin nurinaa. 30 eurolla, saatika sitten 62 eurolla ostaisin omalle lapselleni vaikka mitä kivaa...
Aika hävyttömiä ylioppilaita on kyllä sinun tuttavapiirissäsi. :(
Ainoa asia, jonka suhteen itse olin kiittämätön ja nyrpeä kun ylioppilasjuhliani pidin, oli se kun kutsun kukkakiellosta huolimatta jotkut vieraat toivat isoja kukkakimppuja. En pidä kukista ja olin/olen migreenin takia herkkä voimakkaille hajuille. Siinä sitten itsekseni huokailin, että senkin 15-25 euron kukkakimpun olisin mielummin ottanut kattilan tai pyyhkeen tai rahan muodossa. Sen sijaan sain sitten jaella naapureille seuraavana päivinä kukkakimppuja. :D Vanhemmat olivat rutiköyhiä ja muutto toiseen kaupunkiin takuuvuokrineen ja muine menoineen häämötti, joten kodintavarat ja raha olisivat tusinaruusuja enemmän sydäntä lämmittäneet.
En ymmärrä kukkien antamista muutenkaan. Turhaa rahanmenoa. Pari kukkaa ok, 25 haisevaa kimppua ei.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 21:00"]
Miehen serkkutytön yo-juhlat on tulevana viikonloppuna. Meidän kolmihenkinen perhe ei pääse matkustamaan juhliin miehen työvuoron takia, mutta hankimme ja postitamme lahjan.
Kyselin aikaisemmin lahjatoiveita (koska emme halua antaa rahaa) ja ostin toiveen mukaista käyttötavaraa tulevaa ensimmäistä omaa kotia ajatellen. Lahjan ovh olisi 62eur, mutta sattumalta löysin kaupunkimme tehtäänmyymälästä ko. tuotteen 50% alennuksesta. Lahjalla hintaa siis 31eur ja minusta sekin on jo iso raha (+postikulut).
Kyllä oikeasti harmittaisi, jos kaiken tämän vaivannäön jälkeen kuulisin nurinaa. 30 eurolla, saatika sitten 62 eurolla ostaisin omalle lapselleni vaikka mitä kivaa...
[/quote]
Meille ei ole serkkuja edes kutsuttu lukuunottamatta paria, joiden kanssa poika itse on ollut tekemisissä. Saa serkut tulla, mutta en varaudu siihen ja jos suoraan sanotaan, muutamaa emme kyllä haluaisi. Yksi serkku jos tulisi niin joku saisi koko ajan vartioida mahdollisia rahakuoria, että sellaista sukua meiltä löytyy.
Yhden tutun tytön lakkiaisissa oli tuoreehko poikaystävä mennyt katselemaan mitä lahjakuorissa on...onneksi oli perheenjäsenet huomanneet. Lakkiaisjuhlista oli kuulemma sitten tullut lopulta bänäjuhlat.
tyypillistä wt-touhua