Onko insinööreillä tapana kertoa toistuvasti olevansa insinööri

Mulle tulee noista tutkintonsa toistelijoista aina mieleen tämä

"mä mikään jumala oo, mä oon lentäjä"

Insinööreistä on paljon vitsejä, joita insinöörit itse ovat vääntäneet (tai oikeastaan teekkarit).

Diplomi-insinööri on sellainen, joka tietää teoriassa asiasta kaiken, teknikko taas osaa nämä käytännössä ja insinoori ei sitten tiedä mistään mitään.

Itse olen tullut hyvin toimeen insinöörien kanssa, kun ovat maanläheisiä ja tervejärkisiä ainakin yleisesti ottaen. Samaa en voi sanoa kaikista muista ammattiryhmien edustajista.

ainakin työkaveri, joka on insinöörin vaimo, kertoo asian usein meille työkavereille,kertoessaan jotain juttua miehestään. Ja nyt tuli mieleen, että yksi aiempikin työkaveri, jonka mies oli insinööri, kertoi asiasta useammin kuin kerran. Eikä kyse oli mielestäni pelkästä korkean koulutuksen mainostamisesta (diplomi-insinööri kyseessä), olemme kaikki korkeasti koulutettuja, kollegoina myös (diplomi-)insinöörejä. Luulen, että he ajattelevat sen insinööriyden itsessään kertovan jotain miehen luonteesta tms, jotain sellaista mitä me muut emme näe emmekä oikein ymmärrä.

Minä olen insinööri. Saatan joskus hieman huumorilla perustella tekemisiäni koulutuksellani. Tuttavani tekevät samoin. Meidän ystäväpiiri koostuu lähinnä mieheni tutuista vaimoineen. Heistä suurin osa on juristeja tai ekonomeja. Minusta ja toiminnastani vitsaillaan paljon koulutukseeni vedoten. Jos en saa lamppua vaihdettua ovat kaikki heti kovasti muistuttamassa että insinööri eikä saa lamppua vaihdettua. Se naurattaa minua ja muita. Jos taas ekonomi tekee epäonnistuneen sijoituksen, hän ei ainakaan itse sitä mainitse eivätkä muutkaan hiisku asiasta.

Minä en mielestäni suhtaudu itseeni tai koulutukseeni turhan ryppyostaisesti. Siksi saatan monesti pilke silmäkulmassa tuoda insinööriyttäni esille. Olen kiharahiuksinen blondi joka roikottaa käsilaukkua kyynärtaipeessa ja ihailee liikennevaloissa rakennekynsiään. Peilailee itseään näyteikkunoista ja nyrpistää nenäänsä iljettäville hajuille. Ja sitten minä olen kuitenkin rakennusinsinööri joka joskus poistuu lasikonttorista työmaille kypärä päässä. Tämä on joidenkin mielestä hauska yhdistelmä.

En minä osaa sitä perustella, miksi minä tai tuttavani koulutukseni keskivertoa useammin mainitsee. Se vain sopii niin moneen tilanteeseen. Lähes aina näihin tilanteisiin liittyy huumori. Viimeksi soitin miehelleni ja kysyin neuvoa kaukosäätimen paristojen vaihtamiseen. Ennen neuvojen antamista mieheni huokaili jotain insinöörivaimosta... Meihin insinööreihin liittyy valtavasti stereotypioita. On aina hulvatonta kun ne rikkoutuvat. Tai kun ne osoittautuvat aiheellisiksi. 

minä olen insinööri (sen lisäksi vielä nainen ja sukujuuria savossa, mikä hirveä yhdistelmä!) Kerron sen aina kun teen tai sanon jotain typerää, koska se on syy siihen ;). 

Ei ole tapana kertoa, ellei joku suoraan kysy.

Ystäväpiirin  suurin osa on dippainssejä, tutustuimme (yllätys) opiskeluaikoina, joten pääasiassa toisten henkilöhistoriat tunnetaan.

Ulkopuolisille mies tykkää veistellä, jos asiasta tulee puhe, että vaimo on insinöörin rouva ja hän taas insinöörin herra. Tai siis DIPLOMI-insinöörin. ;0)

En ole vielä saanut liitytyksi Insinöörien Rouvat ry:hyn, mutta ehkä jossain vaiheessa.

mun mies ei juuri asiaa mainosta, ehkä siksi että on hyvä työssään ja saa siitä työelämässä palautetta koko ajan. Insinööriyttään enemmän hän kunnioittaa niitä setelitukkuja jotka työn takia tilille napsahtaa muttei niistäkään kenellekään puhuta. Mä en myöskään ole vielä onnistunut kenellekään kertomaan että olen insinöörin vaimo, ihmisiä kiinnostaa meidän elämä muutoinkin ihan kiusallisuuteen asti.

Sun mielenköyhyydestä, kun tuollaisesta pulttia otat. Kyllä monelle ammatti määrittää itseään aika paljonkin.

Tuohan on se ikivanha vitsi.

Mistä tietää, että seurueessa on insinööri?

- Hän kertoo sen.

Kaikki luulevat tietävänsä, mutta silti aina pitää olla korjaamassa: diplomi-insinööri!

On niillä, mutta ei se ole ammatin eikä koulutuksen mainostamista, vaan vitsi. Tiedättehän, stereotypian mukaan insinöörit on kaikki vähän samanlaisia, vilkkuvaloista ja piipittävistä vekottimisita innostuvia, kaikkea mittailevia putkiaivonörttejä, joista kerrotaan insinöörivitsejä. "olen insinööri" huomautus on sekä suojakeino että mukautuvaa osallistumista näihin vitseihin.

t. Insinöörin humanistivaimo...

"Mistä tietää että seurueessa on lentäjä?

Se kertoo sen... "

Nää on tälläisiä turhia yleistämisiä... meidän yksi tuttu jaksaa muistuttaa että hän on sairaanhoitaja ja kuinka raskasta ja huonosti palkattu työ se on...

No mieheni on insinööri ja olimme olleet vuoden yhdessä, ennenkuin tuli ilmi, että hän on koulutukseltaan insinööri. Siihen asti luulin hänen olevan puuseppä. :)

On huomattavasti helpompaa tuoda sitä itse esille joka käänteessä kuin kuunnella pottuilua siitä.

Jos sen tuo itse esille niin sen voi tuoda ylpeydenaiheena, jos antaa toisten ottaa se esille se tuodaan negatiivisessa valossa.

Siinä ap:lle syy miksi insinöörit tuo sen itse esille.

Eikä siinä ole mitään hävettävää, insinöörit on osaamisellaan tämän maan nostaneet hyvinvointivaltioksi, vaikka humanistit mitä sanoisivat niin insinöörien osaamisesta tulevilla tuloilla tässä maassa moni insinöörejä morkkaava toteuttaa itseään.

Kyllä, olen insinööri. ja ylpeä siitä.

En kyllä muista koska olisin viimeksi sanonut (ja kenelle) olevani insinööri. Työstäni kysyttäessä (puhuttaessa) kuvaan kyllä ennemmin työtehtäviäni kuin tutkinto/ammattinimikettä.

9 jatkaa

Huvitti tuo "koulutuksen mainostaminen". Tuntuu, että insinöörit ovat (hammaslääkärien ohella) kaikkein eniten vitsien kohteena, joten nimikettään mainostamalla tuskin arvostusta ainakaan lisää saisi. Ei silti, en sitä kyllä kaipaakaan. Itse tiedän mikä rooli insinöörin/fyysikon työllä on, kun esim. kurkkaa leikkaussaliin sisään, jossa anestesialääkäri ja sydänkirurgi tekee työtään tai kun käy ostamassa sitä uusinta astmalääkettä lapselle.