Mikä sut estää olemasta onnellinen just nyt?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 00:06"]

Pelkään että tuhlaan aikaani mieheen joka ei aidosti välitä

[/quote]

Minulle kävi juuri noin. Yli vuoden odotin, että mies toipuisi avioerostaan ja sitten mies erosikin minusta ...

Onneksi saan suurta nautintoa työstäni.

se että on niin helvetin yksinäistä elämää..

Minun onnellisuuteni estää tällä hetkellä se, että vihaan työpaikkaani ihan hirveästi, ja olen niin loputtoman uupunut koko työelämään että pelkään etten jaksaisi seuraavassakaan työpaikassani (olen siis hakemassa muita töitä, mutta silti tältä samalta alalta kun tämä on ainoa mihin minulla on koulutus). Olisin valmis kouluttautumaan uudelleenkin vielä nyt nelikymppisenä jos keksisin mitään mikä kuulostaisi yhtään siltä että pystyisin sitä tekemään (eli että sekä onnistuisin siinä että en jaksaisin tehdä), mutta kaikkien ammattien edustajat kertovat oman työnsä olevan todella raskasta ja vaikeaa ja kamalaa... ei tunnu mielekkäältä sitten sellaiseen ruveta enää tässä iässä kouluttautumaan.

Toinen onnellisuuttani selvästi heikentävä asia on huono avioliittoni. Se on juuri niin huono ettei tuo onnea vaan lähinnä alakuloa ja ärsyyntymistä, mutta ei silti niin huono että kehtaisi rikkoa lasten perhettä.

Elämässäni ei ole juuri tällä hetkellä mitään suuria vastoinkäymisiä (niitäkin on ollut, muttei kymmeneen vuoteen), mutta tämä on tällaista mekaanista tekemistä ilman onnen tunteita.

Paska parisuhde, huonontunut itsetunto

Kriittinen tilanne parisuhteessa.

Puhukaa mikä mättää ihan suoraan. Ellei asia korjaannu niin kantapäät erisuuntiin.

ei mikään. Kannattaa miettiä onko syytä pelätä asioita joihin ei itse voi vaikuttaa.

Ap:lle sanoisin, että älä ihmeessä murehdi ja pilaa tätä hetkeä asioilla, jotka ovat menneisyyttä ja joille vain ei voi mitään. Ne päätökset on tehty sillä järjellä, mikä silloin on ollut. Nyt voit olla ylpeä siitä, ettäolet oppinut niistä. Katse eteenpäin, ja toimi tästä lähin toisin. Nauti hyvistä hetkistä, kyllä sitä oikeaakin murhetta taas joskus tulee eteen. 

Itse olen hyvin onnellinen tällä hetkellä, parisuhde voi hyvin, lapset terveitä ja tyytyväisiä elämäänsä, jo omillaan. minulla on työpaikka, josta tykkään, mutta siellä yksi henkilö myrkyttää ilmapiirin niin pahasti, että se  asia pyörii mielessä stressiksi asti. Paino saisi tippua vähän. Eli pienet murheet minullakin. :)

Erittäin raskas ero miehestä jota rakastan. Erittäin raskas työ jota vihaan, mutta edes kolmen vuoden hakemisen jälkeen en ole saanut muuta työtä. Koulutus joka on niin vanha ettei sillä tee työmarkkinoilla enää mitään. Exä joka menee kohta naimisiin. Yksinäisyys. Rahapula.

En vaan jotenkin osaa nauttia hetkestä, vaikka just nyt elämä on monella tapaa täydellistä. Ollaan juuri saatu toinen lapsi, parisuhde voi ihmeellisen hyvin monen huonomman vuoden jälkeen (olin jo melkein luopunut toivosta). Ei ole akuuttia huolta mistään, oma elämä on kunnossa, mutta pelkään ja stressaan silti jatkuvasti yhtä sun toista.

Voinko luottaa siihen että mies on uskollinen (pettänyt aiemmin)? Jaksanko hoitaa vauvaa niinkun pitää (edellisen synnytyksen jälkeen masennuin)? Milloin sisko sortuu taas huumeisiin tai joutuu rahavaikeuksiin? Miten isä pärjää äidin kuoleman jälkeen? Löydänkö töitä hoitovapaan jälkeen?

Olin viettämässä iltaa tyypillisen mielensäpahoittajan kanssa. Niinhän siinä jälleen kävi niin, että ko henkilö pahoitti mielensä ja en pysty käsittämään miksi. Nyt mielensäpahoittaja pahoitti minun mielen. 

mieheno jota rakastin ja luotin täydellisesti lähti toisen naisen matkaan.sitä ennen piilotteli kirjeitä ja tuhosi luottotietoni. näin jäin 4 lapsen yh;ksi.ei työtä,ei kotia,on vain tämä iso velkanen omakotitalo. :(

Pelkään että tuhlaan aikaani mieheen joka ei aidosti välitä

Ei mikään. Ei sitten yhtään mikään.

Terveisin joku, joka on niin onnellinen, että itseänikin ärsyttää

Alzheimer-isä ja vakavasti sairas veli. Oma ylipainokaan ei ilostuta, eikä torstaina saamani hirveät mustelmat kun kaaduin fillarilla huonokuntoisella pyörätiellä. Mutta ei tämä elämä yhtä onnettomuutta ole, minulla on todella ihana mies, jonka valitsisin uudestaankin. Asuinpaikkakin on ihana.

Minä ihan itse. Kärsin ilmeisesti jonkin sortin pelkotiloista ja sosiaalisten tilanteiden pelosta mutta en vain suostu hakeutumaan hoitoon. Päivät menevät siinä, kun ahdistun kropan jokaisesta kivusta --> olen vähintäänkin kuolemassa. Nukkuakkaan en uskalla kun sänkyyn meno ahdistaa em. syistä.

Just nyt on kaikki hyvin. Nukkumaan mennessä ei kannata ruveta miettimään koko maailman murheita, eikä omiakaan.

Kaipaan niin kovasti miestä, jota voisin rakastaa ja saisin vastarakkautta, että en vaan pysty olemaan onnellinen tässä "yksinäisyydessäni".

Parisuhteen hirvittävän huono tila ja miehen masennusoireilu. Tänään oli ollut harvinaisen leppoisa ja rauhallinen päivä, ja sitten lasten ja miehen nukkumaanmenoaikaan räjähti. Kamalaa huutoa ja räyhäämistä :( Tuli yllättäen ja oli todella pelottavaa.

Ahdisti ja pelotti niin että tuntui etten uskalla enää olla samassa talossa. nyt nukkuu, ja pelkään mitä huominen tuo tullessaan.

Olen ilmeisesti jo pienenä jotenkin "hylännyt" itseni. Enkä ollenkaan tiedä, miten jatkaa tästä eteenpäin. En tunne itseäni, enkä juuri rakasta itseäni. Minulle on ihan sama, mitä mulle kuuluu, koska en kuitenkaan välitä siitä, mitä kuuluu. 

Haluaisin ymmärtää, miten tämä hylkääminen on tapahtunut ja miksi ja mitä sille voisi tehdä.