Miksi deittailu on joillekin kuin "harrastus"

Mun mielestä on ihan kivaa tutustua ihmisiin. Siis tietty jos joku on mun mielestä täysin ei-kiinnostava en tietenkään mene. Mutta muuten kyllä mielelläni :)

Mä kävin yhdessä vaiheessa paljon treffeillä, se oli aikaa kun erosin miehestäni ja päätin alkaa elämään jälleen. Nautin suunnattomasti siitä, että sain tavata uusia ihmisiä. Ex-mieheni piti tarkoituksella elämänpiirini kovin kapeana.

Oli hienoa tutustua uusiin ihmisiin (miehiin) ja huomata että heidän kanssaan pystyi keskustelemaan, että he halusivat keskustella kanssani. He olivat kiinnostuneita minusta ja siitä, miten minusta on tullut minä.

Eli toisaalta se taisi olla vain itsetunnon kohottamista. No, yhtä kaikki, sain muutamasta treffikumppanista itselleni pitkäksi aikaa ystävän. Ei seksiä, vaan keskustelua. Varmaan sitä, mitä hekin kaipasivat. (ja tottakai koko porukassa oli pari miestä jonka kanssa harrastin seksiäkin, ei tässä nyt ruumishuoneella oltu)

Mutta ei siitä haittaakaan ollut.

Miks deittailu EI vois olla harrastus? Sehän on vaan mukavaa, sosiaalista vapaa-aikaa ja hauskanpitoa yhdessä? Paljon uusia, kivoja ihmisiä! Matkalta voi löytyä tosiystäviä tai vaikka Se Oikea, joten miksi ei? Enimmäkseen munkin deittailu on ollut kivaa keskustelua, ja suurin osa kokemuksista on tosi kivoja... Tottakai niitä pimeitäkin tyyppejä aina mukaan mahtuu, mut se nyt kuuluu elämään :D http://bloggen.fi/datelove/2014/03/04/tosirakkautta-deittailulla/