Lue keskustelun säännöt.
Mies ei koskaan halua osallistua meidän suvun juhliin.
30.06.2013 |
Meillä siis pieni suku, harvoin on edes mitään juhlia, mutta silloin kun on niin mies joko tulee pitkin hampain mukaan, tai sitten jättää tulematta. Keksii kyllä aina syyn, eikä toisaalta kiinnosta väkisin vaatia tulemaankaan mukaan, jos sitten murjottaa koko juhlan ajan...Pahinta on kun ei ensin sano oikein mitään, kun koitan kysyä mielipidettä ja sitten edellisenä iltana alkaa valittaa kuinka ei yhtään nappaisi lähteä jne.. Jos on kyseessä vaikka häät jonne on pitänyt ilmottautua.
Miehen perheen kanssa ollaan 10x enemmän tekemisissä ja olen ollut kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä aina mukana, enkä tee sitä mitenkään vasten tahtoani. Tottakai lähden mukaan kun tiedän että se on miehelleni tärkeää.
Nyt harmittaa vaan kun eräät oman sukuni juhlat tulossa, eikä miestä tietenkään taaskaan nappaa tulla mukaan. Hän ei ole tavannut kun muutaman sukulaiseni, vaikka ollaan oltu jo vuosia yhdessä, ja kyllä tulee sellanen olo ettei häntä vaan kiinnosta minä ja minulle tärkeät asiat. Mikä neuvoksi?
Kommentit (12)
Lähinnä häitä ja hautajaisia, ja jotain 100v juhlia tässä tarkoitan... Siis sellasia suurempia juhlia, en mitään riparijuhlia... Ja meillä näitä tosiaan korkeintaan kerran vuodessa parissa. Sama kyllä koskee myös kavereitani, ei häntä niidenkään juhlat kiinnosta. Yksin/lasten kanssa olen monet juhlat juhlinut. t. ap
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 21:41"]
En minäkään halua osallistua miehen suvun juhliin joita kyllä hemmetti soikoon pykätään joka väliin pienimmästäkin syystä. Ei kait jokaista serkunkummintyttärenmiehenveljenlapsen rippijuhlaa tarvitse juhlia koko suvulla!!! Ymmärrän miestäsi hyvin, en ole itsekään kovin sukurakas edes omaa sukuani kohtaan saati sitten miehen sukua kohtaan.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhli yksin, älä edes pyydä miestäsi mukaan. Kun muutaman kerran vierestä kuulee esimerkiksi kuinka sanot puhelimeen, että sinä tulet, mutta miehesi ei, koska häntä ei yhtään nappaa, saattaa alkaa pohtia asennettaan.
Sitten muutaman kerran perut edellisenä iltana lähtösi miehen suvun juhliin, ja selitykseksi sanot, ettei yhtään nappaa. Jos ei muuta hyötyä ole, voit mielenkiinnolla seurata, millaisia kommentteja ja reaktioita tulee. Voihan olla, että uusi systeemi on miehellesi oikein sopiva, ja mikäs sitten siinä, jatkatte juhlimista erillänne.
Eräällä sukulaisellani on paniikkihäiriö. Häntä alkaa ahdistaa ajatuskin juhlista, joissa voi tavata vieraita ihmisiä. Lähisukulaiset eivät häntä häiritse, koska hän on tottunut heihin. Myös minua ahdistaa helposti, jos joutuu tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa. Usein saatan vetäytyä hetkeksi jonnekin vetämään happea, jotta jaksan taas olla iloinen juhlijoiden keskuudessa. Hapanta naamaa en mielelläni näytä muille, sillä se on mielestäni epäkohteliasta.
Voisiko se sinun miehesikin kärsiä jonkinlaisesta ahdistuksesta, kun viime hetkellä peruu lähtöjään? Mitä lähemmäs juhlat tulevat, sitä enemmän ahdistaa. Sitten hän naamioi ahdistuksensa haluttomuudeksi ja yrmyilee sinulle olan takaa. Kannattaisi kysyä, miksi hän peruu lähtöjään. Kysy myös tuosta ahdistuksesta. Miehet eivät välttämättä ihan heti rupea avautumaan ikävistä tuntemuksistaan, mutta jos olet oikein taitava, saat kaivettua hänestä jonkin ihan järkevän syyn kummalliselle käytökselleen.
Miehellä on varmaan jotain sosiaalisten tilanteiden pelkoa tms. Minä olen samanlainen. Lupaan mennä miehen kanssa, koska minusta se kuuluu asiaan ja ajattelen kyllä etukäteen, että hoidan tilanteen kunnialla. Sitten edellisenä iltana iskee hirveä paniikkiahdistus ja haluan perua koko jutun.
MInä en näe mitään ongelmaa tilanteessasi. Kun tulee kutsu, kysyt mieheltä, että tuleeko hän mukaan. Jos mies ei vastaa mitään niin sanot, että selvä, menen yksin. Ja sitten menet, et uudestaan kysele vaan näytät, että sinusta on kiva mennä juhliin. Menet ja pidät hauskaa.
Miehen suvun juhlille teet niin, että menet, jos haluat. Jos et itse oikeasti tahdo mennä, sanot miehelle, että tämä osaa mennä yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 21:56"]
Juhli yksin, älä edes pyydä miestäsi mukaan. Kun muutaman kerran vierestä kuulee esimerkiksi kuinka sanot puhelimeen, että sinä tulet, mutta miehesi ei, koska häntä ei yhtään nappaa, saattaa alkaa pohtia asennettaan.
Sitten muutaman kerran perut edellisenä iltana lähtösi miehen suvun juhliin, ja selitykseksi sanot, ettei yhtään nappaa. Jos ei muuta hyötyä ole, voit mielenkiinnolla seurata, millaisia kommentteja ja reaktioita tulee. Voihan olla, että uusi systeemi on miehellesi oikein sopiva, ja mikäs sitten siinä, jatkatte juhlimista erillänne.
[/quote]
Ja nimenomaan niin, että miehesi lähtee omansuvun juhliin lasten kanssa ja sinä jäät kotiin. Hän ehkä tajuaa kerrasta, ehkä.
Minäkin kysyn kyllä mieheltäni haluaako hän lähteä juhliin minun ja lasten kanssa, mutta tiedän, että vastaus on ensin "katsotaan sitten lähempänä" ja lähempänä "menkää te vaan". Ihmisille yritin alussa keksiä jotakin tarpeeksi pätevää selitystä mieheni pois jäämiselle, mutta nykyään en selitä kenellekään enää mitään. Vanhempani ja sisareni kyllä tietävät, ettei mieheni pidä tuollaisista kokoontumisista ja eivät siitä enää mitään sano, muista en välitä. Minä edustan välillä lasten kanssa myös miehen suvun pienissä synttäreissä meidän perhettä, se saa kelvata kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 jatkaa.
Sosiaalisten tilanteiden pelkoa on hoidettu terapialla. Minulla on ahdistukseen myös lääke, mihin turvaudun tarvittaessa hetkellisen vessaan vetäytymisen lisäksi.
En mäkään osallistu miehen suvun juhliin. Mulla on niin vähän vapaa-aikaa, etten luovu siitä viettämällä ihmisten, jotka ovat ihan eri planeetalta, kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ihan suoraan kertonut, miltä sinusta asia tuntuu, ja kysynyt, miksi hän toimii kuten toimii? Hirmu epäreilulta ja toista huomioimattomaltahan tuo tuntuu. Minusta siitä pitäisi ihan suoraan keskustella.
Miksi sinun pitää selittää muille mitään? Avioliitossa olette edelleen 2 eri ihmistä, et ole vastuussa miehesi tekemisistä.
En minäkään halua osallistua miehen suvun juhliin joita kyllä hemmetti soikoon pykätään joka väliin pienimmästäkin syystä. Ei kait jokaista serkunkummintyttärenmiehenveljenlapsen rippijuhlaa tarvitse juhlia koko suvulla!!! Ymmärrän miestäsi hyvin, en ole itsekään kovin sukurakas edes omaa sukuani kohtaan saati sitten miehen sukua kohtaan.