Itku tulee

Miksi mies ei mene töihin?

mun mielestä sun mies kuulostaa hyvin rajoittuneelta persoonalta, hänellä on hyvin ahdas normi miten "asioiden kuuluu olla" ja miltä ne ulkopuolisista näyttävät. Hän ei ikään kuin pysty elämään omaa/teidän perheen elämää, vaan suorittaa jotain ulkoa annettua pakkoa (?) mutta suurin ongelma on nyt se, ettei hän anna sinunkaan elää omaa elämääsi, pitää vuorotteluvapaatasi jne. vaan sinun pitää taipua hänen ahdasmielisiin ajatuksiinsa...

Kolmonen jatkaa. 

Kiitos vastauksistasi. Hmm, tuo miehesi joustamattomuus, näköalattomuus ja elämän realiteettien huomioonottamattomuus vaikuttaa huolestuttavalta. 

Te olette hakeneet ammattiapua, koska haluat, että riitelyt lakkaisivat ja voisitte elää onnellisessa aviollitossa. Miehen mielestä hänessä ei ole mitään korjattavaa vaan tilanteesen ainut ratkaisu on se, että sinä menisit töihin. 

Miehellä on yritys, joka työllistäisi hänet, mikäli mies haluaisi tehdä töitä. Hän on kuitenkin jäänyt työttömäksi. Miksi näin? Eikö hän jaksa tehdä töitä? Mikäli hän ei jaksa tehdä töitä, miten hän kuvittelisi jaksavansa kotitöitäkään.? Minua nimittäin epäilyttää, että hän uupuisi kotitöiden yksitoikkoisuutta. 

Sinä haluat piristää perhe-elämääsi, mutta mies vain jurottaa ja riitelee kanssasi. Syyllistää sinua. Oletankin, että myös riitelyn taidot ovat hänellä hukassa. 

Miehen olisi syytä tajuta, että hän ei voi jatkaa enää tuolla tavalla. Hän tarvitsee ammattiapua itselleen jaksaakseen töissä ja kotona. Mikäli hän ei tajua hakea itselleen apua, sinä uuvut, ja silloin ainut oikea ratkaisu on avioero, niin ikävältä kuin se sinusta tuntuukin. 

Kiitos vastauksista.... Olen miettinyt ihan samaa, että jos mieheni ei tajua joitakin asioita, on edessä avioero. Olen myös sanonut hänelle, että jos menen töihin, hän huomaa hetken päästä, että on edelleen ihan yhtä ahdistunut yms kuin minun ollessa kotona... Mutta kuulemma en voi tietää sitä ennen kuin se on kokeiltu... Ja hän oli siis päivätöissä muualla ja jäi sieltä työttömäksi ja nyt sitten voisi periaatteessa jatkaa yrittäjänä jo olemassa firmassa, mutta ei ole nyt vielä tehnyt ratkaisuja mihinkään suuntaan. Mitään työttömyystukia hän ei saa vielä pitkään aikaan. 

Mutta se on totta, että hänellä on erittäin suppea maailman katsomus tällä hetkellä ja tässä viimeisten vuosien aikana se on vain mennyt suppeampaan suuntaan. Samoin kuin että asiat pitää tehdä tietyllä tavalla yms.. 

En tiedä. Jos tässä sinnittelisi sinne saakka kun palaan töihin (ja muistelen ikuisesti katkerana tätä aikaa)... Tai sitten mulla tosiaan napsahtaa ja hankin oman asunnon :(

ap

On muuten psykologisesti paljon raskaampaa olla työttömänä kuin olla vuorotteluvapaalla. Vuorotteluvapaa on ihmisen itsensä aktiivisesti ja itse itselleen järjestämä etu, merkki siitä, että pystyy säätelemään omaa elämäänsä. Työttömyys taas on jonkun muun sinulle kohteena, objektina toteuttama asia, jolle sinä itse ei voi mitään, joka ei ole sinun valintasi, ja joka tavallaan osoittaa, että sinua ei tarvita, etkä ole tarpeeksi hyvä. Vaikkei tämä olisikaan totuus, siltä se helposti tuntuu.

En minä siis ihmettele, että miestäsi ahdistaa. Lisäksi minä pidän mahdollisena, että taloudellinen tilanteenne on heikompi kuin tiedät. 

Tosiasiahan on, ettei vuorotteluvapaata voi keskeyttää ennen aikojaan, mutta ehkä teidän olisi syytä keskustella vähän paremmin ja vähän syvemmin toisianne ymmärtämään pyrkien.  Sinä voisit sanoa miehelle selvästi, että vaikka oletkin itse valinnut vuorotteluvapaasi, se valinta on tehty määräajaksi, eikä sitä voi perua. Ja sitten voisitte katsoa ihan yhdessä ja avoimesti, mihin ne rahat oikein riittävät, ja voiko esim matkustamisesta saada myös jotain hyötyä irti. Laskekaa paperilla. Kirjoittakaa listoja. Konkretisoikaa asioita.

Jos vaikka lopetatte sen makaamisen ja touhuatte ja teette? Ei kait sen vuoksi töihin tarvii mennä, etkä sä edes voi mennä, kun olet vuorotteluvapaalla, menköön mies, se vois.

Aloituksesi herätti kysymyksiä:

Kun nyt olette molemmat yhdessä kotona, miten teidän yhteistyönne sujuu? Onko paljon riitoja? Mistä asioista riitelette? Miksi? 

Miehesi haluaa sinun menevän töihin, mutta todenäköisesti sinä et. Miehesi perustelee, että olet kotona tyhjänpanttina. Onko se sinun mielestäsi hyvä perustelu? Osaisiko miehesi perusella paremmin sen, että hän haluaa sinut töihin? Mitkä ovat sinun perustelusi sille, että haluat hoitaa lapsia kotona yhä? Olisiko töihin menosi realistista? Mitkä asiat voisivat estää sinun töihinpaluusi?

Miten sinun töihin paluusi liittyy sinun erohaluihisi? Mistä oikeastaan kiikastaa teidän parisuheessanne? Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, että puhutte kahdesta eri asiasta: mies haluaa hoitaa lapsenne ja laittaa sinut töihin. Sinä puolestaan haluat jäädä kotiin ja suunnittelet eroa. 

Miehesi on ilmeisesti vaipunut jonkinlaiseen masennukseen. Mistä muusta kuin työttömyydestä tämä voisi johtua? Onko siihen haettu jotakin ammattiapua? 

Mutta eihän vuorotteluvapaalta voi palata töihin oman mielensä mukaan. Sullahan on sijainen palkattuna. Eikö mies tajua sitä?

voi vittu että mammat jaksaa "touhuta" mitä ihmettä tää touhuaminen ja puuhastelu tarkoittaa? ja onko se vaikea ymmärtää, että joku ei ehkä ota vapaata touhutakseen ja puuhastellakseen?

Ehkä mies haluaisi olla kotonaan ilman sinua. Kuulostaa ehkä kamalalta, mutta itse en ainakaan kestäisi jos joutuisin katselemaan yhtä ihmistä 24/7. Sitä voi ajatella että menköön se pois joka ei jaksa, mutta koti on koti.. Ei se ole sama asia lähteä jonnekkin muuaalle olemaan rauhassa kuin nauttia välillä siitä rauhasta omassa kodissaan.

Ehkä mies haluasi myös olla ihan oikeasti vastuussa omista lapsistaan ja olla heidän kanssaan ilman että sinä hääräät siinä. Sanoihan hän että hän voisi hoitaa lapsia kotona, kun sinä käyt töissä.

Oletteko te koko ajan kotona/yhdessä jossakin kodin ulkopuolella? Onko sinulla harrastuksia tai jotain tekemistä kodin ulkopuolella niin ettei lapset ole mukanasi? Jos ei niin keksi ihmeessä jotain sellaista että sinä saat sitä omaa aikaa (vaikkei tuntuisikaan tarpeelliselta) ja että mies saa viettää aikaa keskenään lasten kanssa. Sekin voi tehdä ihmeitä.

Vastailin tänne väliin... t:ap

Kun nyt olette molemmat yhdessä kotona, miten teidän yhteistyönne sujuu? Onko paljon riitoja? Mistä asioista riitelette? Miksi? 

Riitoja on paljon ja yhteistyö sujuu vaan silloin kun miestä ei ala ahdistaa ja hän taas "muistaa" ja "tajuaa" että olemme molemmat kotona, vaikka minä voisin hänen mukaansa mennä töihin. Kaikki riidat lähtevät tyhmistä pienistä asioista, mutta takana jyskyttää (miehelläni) koko ajan tunne omasta huonommuudesta. 

Miehesi haluaa sinun menevän töihin, mutta todenäköisesti sinä et. Miehesi perustelee, että olet kotona tyhjänpanttina. Onko se sinun mielestäsi hyvä perustelu? Osaisiko miehesi perusella paremmin sen, että hän haluaa sinut töihin? Mitkä ovat sinun perustelusi sille, että haluat hoitaa lapsia kotona yhä? Olisiko töihin menosi realistista? Mitkä asiat voisivat estää sinun töihinpaluusi?

Se, että olen odettanut tätä vuorotteluvapaata todella kauan ja breikki työelämään tulee tarpeeseen. Mies ei osaa perustella mun töihin paluuta millään muulla kuin sillä, että "no kun sun kuuluu mennnä, kun mä olen kotona". Ei siis mitään järkevää perustelua. Ja kuten sanoin, taloudellista hätää meillä ei ole. Silloin tietysti minun olisi mentävä töihin. Minulle on ihan sama onko lapset hoidossa vai kotona vuorotteluvapaani ajan. Ja minulle on myös ihan sama hoidanko minä niitä vai mieheni. Mies vaan haluaisi nyt jonkun oman "hoitovapaan".

Miten sinun töihin paluusi liittyy sinun erohaluihisi? Mistä oikeastaan kiikastaa teidän parisuheessanne? Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, että puhutte kahdesta eri asiasta: mies haluaa hoitaa lapsenne ja laittaa sinut töihin. Sinä puolestaan haluat jäädä kotiin ja suunnittelet eroa. 

Minä en halua erota. Edelleenkään. Haluan vain, että tappelut loppuu ja mies osaisi alkaa ottamaan rennosti ja nauttimaan tästä elämästä ja tilanteesta. Miehellä on oma firma, joka työllistää hänet kyllä hänen niin halutessaan. Miksi ei siis nyt pidettäisi välivuotta kaikesta ja nauttaisi?????? Mies ei vaan pysty siihen. 

Miehesi on ilmeisesti vaipunut jonkinlaiseen masennukseen. Mistä muusta kuin työttömyydestä tämä voisi johtua? Onko siihen haettu jotakin ammattiapua? 

Pariterapiassa tätä käsiteltiin, mutta mieheni on hyvin jyrkästi sitä mieltä, että ei ole masentunut ja elämä helpottuu heti kun lopetan vuorotteluvapaani ja lähden töihin. Miehelle ei ole olemassa muita vaihtoehtoja :(

Vastailin tänne väliin... t:ap

Kun nyt olette molemmat yhdessä kotona, miten teidän yhteistyönne sujuu? Onko paljon riitoja? Mistä asioista riitelette? Miksi? 

Riitoja on paljon ja yhteistyö sujuu vaan silloin kun miestä ei ala ahdistaa ja hän taas "muistaa" ja "tajuaa" että olemme molemmat kotona, vaikka minä voisin hänen mukaansa mennä töihin. Kaikki riidat lähtevät tyhmistä pienistä asioista, mutta takana jyskyttää (miehelläni) koko ajan tunne omasta huonommuudesta. 

Miehesi haluaa sinun menevän töihin, mutta todenäköisesti sinä et. Miehesi perustelee, että olet kotona tyhjänpanttina. Onko se sinun mielestäsi hyvä perustelu? Osaisiko miehesi perusella paremmin sen, että hän haluaa sinut töihin? Mitkä ovat sinun perustelusi sille, että haluat hoitaa lapsia kotona yhä? Olisiko töihin menosi realistista? Mitkä asiat voisivat estää sinun töihinpaluusi?

Se, että olen odettanut tätä vuorotteluvapaata todella kauan ja breikki työelämään tulee tarpeeseen. Mies ei osaa perustella mun töihin paluuta millään muulla kuin sillä, että "no kun sun kuuluu mennnä, kun mä olen kotona". Ei siis mitään järkevää perustelua. Ja kuten sanoin, taloudellista hätää meillä ei ole. Silloin tietysti minun olisi mentävä töihin. Minulle on ihan sama onko lapset hoidossa vai kotona vuorotteluvapaani ajan. Ja minulle on myös ihan sama hoidanko minä niitä vai mieheni. Mies vaan haluaisi nyt jonkun oman "hoitovapaan".

Miten sinun töihin paluusi liittyy sinun erohaluihisi? Mistä oikeastaan kiikastaa teidän parisuheessanne? Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, että puhutte kahdesta eri asiasta: mies haluaa hoitaa lapsenne ja laittaa sinut töihin. Sinä puolestaan haluat jäädä kotiin ja suunnittelet eroa. 

Minä en halua erota. Edelleenkään. Haluan vain, että tappelut loppuu ja mies osaisi alkaa ottamaan rennosti ja nauttimaan tästä elämästä ja tilanteesta. Miehellä on oma firma, joka työllistää hänet kyllä hänen niin halutessaan. Miksi ei siis nyt pidettäisi välivuotta kaikesta ja nauttaisi?????? Mies ei vaan pysty siihen. 

Miehesi on ilmeisesti vaipunut jonkinlaiseen masennukseen. Mistä muusta kuin työttömyydestä tämä voisi johtua? Onko siihen haettu jotakin ammattiapua? 

Pariterapiassa tätä käsiteltiin, mutta mieheni on hyvin jyrkästi sitä mieltä, että ei ole masentunut ja elämä helpottuu heti kun lopetan vuorotteluvapaani ja lähden töihin. Miehelle ei ole olemassa muita vaihtoehtoja :(

Vastailin tänne väliin... t:ap

Kun nyt olette molemmat yhdessä kotona, miten teidän yhteistyönne sujuu? Onko paljon riitoja? Mistä asioista riitelette? Miksi? 

Riitoja on paljon ja yhteistyö sujuu vaan silloin kun miestä ei ala ahdistaa ja hän taas "muistaa" ja "tajuaa" että olemme molemmat kotona, vaikka minä voisin hänen mukaansa mennä töihin. Kaikki riidat lähtevät tyhmistä pienistä asioista, mutta takana jyskyttää (miehelläni) koko ajan tunne omasta huonommuudesta. 

Miehesi haluaa sinun menevän töihin, mutta todenäköisesti sinä et. Miehesi perustelee, että olet kotona tyhjänpanttina. Onko se sinun mielestäsi hyvä perustelu? Osaisiko miehesi perusella paremmin sen, että hän haluaa sinut töihin? Mitkä ovat sinun perustelusi sille, että haluat hoitaa lapsia kotona yhä? Olisiko töihin menosi realistista? Mitkä asiat voisivat estää sinun töihinpaluusi?

Se, että olen odettanut tätä vuorotteluvapaata todella kauan ja breikki työelämään tulee tarpeeseen. Mies ei osaa perustella mun töihin paluuta millään muulla kuin sillä, että "no kun sun kuuluu mennnä, kun mä olen kotona". Ei siis mitään järkevää perustelua. Ja kuten sanoin, taloudellista hätää meillä ei ole. Silloin tietysti minun olisi mentävä töihin. Minulle on ihan sama onko lapset hoidossa vai kotona vuorotteluvapaani ajan. Ja minulle on myös ihan sama hoidanko minä niitä vai mieheni. Mies vaan haluaisi nyt jonkun oman "hoitovapaan".

Miten sinun töihin paluusi liittyy sinun erohaluihisi? Mistä oikeastaan kiikastaa teidän parisuheessanne? Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, että puhutte kahdesta eri asiasta: mies haluaa hoitaa lapsenne ja laittaa sinut töihin. Sinä puolestaan haluat jäädä kotiin ja suunnittelet eroa. 

Minä en halua erota. Edelleenkään. Haluan vain, että tappelut loppuu ja mies osaisi alkaa ottamaan rennosti ja nauttimaan tästä elämästä ja tilanteesta. Miehellä on oma firma, joka työllistää hänet kyllä hänen niin halutessaan. Miksi ei siis nyt pidettäisi välivuotta kaikesta ja nauttaisi?????? Mies ei vaan pysty siihen. 

Miehesi on ilmeisesti vaipunut jonkinlaiseen masennukseen. Mistä muusta kuin työttömyydestä tämä voisi johtua? Onko siihen haettu jotakin ammattiapua? 

Pariterapiassa tätä käsiteltiin, mutta mieheni on hyvin jyrkästi sitä mieltä, että ei ole masentunut ja elämä helpottuu heti kun lopetan vuorotteluvapaani ja lähden töihin. Miehelle ei ole olemassa muita vaihtoehtoja :(

Minulla on omia harrastuksia ja menoja ja mielelläni järjestäisin perheellekin kaikkea yhteistä kivaa reissua  / matkaa / tekemistä. Mutta edelleen: mies ei halua. Hän ei halua lähteä mihinkään (koska nyt ei saa kuluttaa rahaa hänen mielestään), ja hän on myös sanonut, että minä en voi lähteä myöskään itsekseni mihinkään, sillä miksi minun olisi päästävä helpommalla kuin hänen. Eli kyse ei ole siitä, ettenkö antaisi hänen tehdä ja touhuta lasten kanssa tai tulla ja mennä. Hän ei vaan halua / voi ja pysty ja kiukuttelee siitä sitten minulle. Ja syyllistää. 

ap

Kuulostaa kovin tutulta ja kehoittaisin eroamaan ennen kuin on liian myöhäistä. Toinen vaihtoehto on breikki ja sen aikana miehen tulisi itselleen hakea ammattiapua ja sitouduttava siihen.

Vaikuttaa siltä että miehesi persoonassa on jotain häikkää ja hänellä on ehkä muitakin mielenterveysongelmia. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta siihenkin löytyy apua jos vain itsetunto antaa periksi myöntää itselleen sen ettei tämä ole normaalia ja apua on saatava.