Miten autat tai autatko teiniäsi kaveriongelmissa?

Oma 13v tyttöni kertoo kaveriongelmistaan minulle hirveän avoimesti. Tyttö on ns. luopio luokallaan, se erillainen friikki.

Näen ja muistan selvästi nuo murrosiän mustavalkoiset ajattelutavat, ja tiedän kyllä mikä tytöllä ja kaverisuhteissaan mättää. Voinko aikuisena kuitenkaan kertoa tytölle noiden tunteiden (niin kavereidensa kuin omansa) alkuperän, vai pitääkö nuo teinireppanat jättää vaan riitelemään keskenään ja oppimaan samalla?

Olen ns. leijonaemo, tykkään pitää lapsistani isoa huolta ja vähän siloittaakin tietään, sitä en vaan tiedä, miten paljon teinin vaikeaa elämää kaverisuhteissa voi tai saa siloitella. En voi kuitenkaan kuvitellakaan jättäväni tuonikäistä tyttöä setvimään vihaisten teinien asioita yksin tekstiviestein tai netissä.

Miten auttaa teiniä mönkäänmenneissä teinitappelukaverisuhteissaan?