Helvetti!

Että on paska olo. Vähän taustaa: Kohta neljä vuotta täyttävä tyttäremme on koko ikänsä järjestänyt silloin tällöin huutokohtauksia. Hän kärsi pieneneä koliikista yöllä huutaen ja luulen että kehitys lähtenyt vähän vikasuuntaan. Hän on myös ollut kade ja väkivaltainen sisarelleen, joka on vajaat pari vuotta nuorempi. Noista voisi enemmänkin puhua mutta tämä viimeksi tapahtunut:

Olimme lomamatkalla ravintolassa ja tilasimme lapsille kanaa keitettyjen perunoiden kanssa. Keskustelimme valinnasta lasten kuullen ja luulimme valinnan olleen hyvä, sillä ovat molemmat aina pitäneet esim. kasvisbroileri-purkkiruuasta. Vanhempi tyttäremme teki kuitenkin tenän ja kieltäytyi syömästä ja huutonsa yltyi houkutteluista huolimatta. Hän halusi nakkeja. Kannoin hänet ravintolan sivuovesta hotellin takapihalle jossa hän huusi katkerana ja tärisevänä ja minä vain toistin, että nakkeja nyt ei ole mutta myöhemmin voisi saada käytyämme kaupassa. Hän huusi, että hänellä on nälkä. Kohtausta kesti arviolta parikymmentä minuuttia kokonaisuudessaan. Lähdimme viimein takaisin. Tilasimme hänelle nakit, jotka hän söi hyvällä ruokahalulla. Välikohtauksen jälkeen hän oli jotenkin poikkeava, ikään kuin näennäisen iloisesti lepertelevä, sanoi mm. että ei ole mitään hätää. Kun tapahtuneesa on nyt pari päivää, on hän paljolti jo normaalin, entisen oloinen.

Helvetin helvetin helvetti! Kaikki tämä muka vain kasvatuksellisten periaatteiden takia. Että: jos on todella nälkä niin maistuu kyllä se ruoka mikä ennenkin on maistunut. Ja: ei saa antaa ulkopuolisille vaikutelmaa, että antaa periksi. Ja vielä vihoviimeisin: ei voida heittää hukkaan rahaa!

Voi jumalauta saatana!