Pystyykö mitenkään asiallisesti puuttumaan ystävän vauvakuumeeseen?
Siis MUN MIELESTÄ asiassa ei ole mitään järkeä. Heillä on jo neljä lasta ja heidän nuorin samanikäinen kuin meidän esikoinen, eli 2v. Mies on viinaan menevä, törttöillyt viimeisen vuoden aikana liikenteessä, auto meni lunastukseen eräässä kolarissa, ystäväni on mm. minulle itkenyt tätäKIN asiaa että vittu mikä mies. Häitä jossakin vaiheessa järjestelivät mutta ne meni jäähylle miehen takia.
No nyt nainen pamautti että hitto mikä vauvakuume pitäiskö tehdä vielä yks... JäRJETÖNTÄ!? Itse vauvakuumeisena kyllä ymmärrän kuinka vahva tunne se on mutta silti... hullun hommalta kuulostaa.
Kommentit (7)
Eiköhän viisi lasta mene siinä missä neljäkin. Ainakaan vauvan hoito ei ole uutta. Miehen törttöilytkään eivät ole uusia, joten ystäväsi varmasti voi nauttia siitä vauvastaan joko parisuhteessa tai yh:na.
Ei siihen varmaan voi puuttua, vaikka mieli tekisi. Mun ystävällä on tuota kuvaamaasi sinällään paljon lievempi kuvio, että lapsia on vasta kaksi. Ystävä kuumeilee kolmosta, vaikka ei kestä niitä kahtakaan vilkasta epeliä. Kaksivuotias elää Mehukatilla ja nelivuotias on väkivaltainen riehuja ja hakkaaja. Äiti läpsii, tukistelee ja paiskoo näitä lapsiaan, huutaa niille ja on kroonisesti ihan loppu. Kolmonen pitäisi silti saada. Vituttaa, säälittää ne lapset, mutta mitään en voi tehdä.
Ei siihen varmaan voi puuttua, vaikka mieli tekisi. Mun ystävällä on tuota kuvaamaasi sinällään paljon lievempi kuvio, että lapsia on vasta kaksi. Ystävä kuumeilee kolmosta, vaikka ei kestä niitä kahtakaan vilkasta epeliä. Kaksivuotias elää Mehukatilla ja nelivuotias on väkivaltainen riehuja ja hakkaaja. Äiti läpsii, tukistelee ja paiskoo näitä lapsiaan, huutaa niille ja on kroonisesti ihan loppu. Kolmonen pitäisi silti saada. Vituttaa, säälittää ne lapset, mutta mitään en voi tehdä.
Ei siihen varmaan voi puuttua, vaikka mieli tekisi. Mun ystävällä on tuota kuvaamaasi sinällään paljon lievempi kuvio, että lapsia on vasta kaksi. Ystävä kuumeilee kolmosta, vaikka ei kestä niitä kahtakaan vilkasta epeliä. Kaksivuotias elää Mehukatilla ja nelivuotias on väkivaltainen riehuja ja hakkaaja. Äiti läpsii, tukistelee ja paiskoo näitä lapsiaan, huutaa niille ja on kroonisesti ihan loppu. Kolmonen pitäisi silti saada. Vituttaa, säälittää ne lapset, mutta mitään en voi tehdä.
Voikohan niihin raskaushormooneihin jäädä koukkuun samalla tavalla kuin huumeisiin? Oksitosiniahan sanotaan onnellisuushormooniksi.
Meillä on kaksi lasta alle puolentoista vuoden ikäerolla. Kuopus täytti helmikuussa vuoden, ja mulle iski ihan kamala vauvakuume, vaikka aika finaalissa olen näiden kahden sankarinkin kanssa. Mutta kun se tyttö olisi niin kiva saada - ja muita huonoja selityksiä. :D
Mulle ystävä sanoi ihan suoraan, kun kuumeesta puhelin, että odottaisin edes siihen asti, että kuopus täyttää kaksi, josko sitten jaksaisin vähän paremmin. :) En ottanut itseeni, koska oikeassa ystävä oli. (Enkä muutenkaan olisi oikeasti lasta alkanut tämän härdellin päälle hankkia, hih! Mutta se tunne, kun on vauvakuume, on vain niin kamalan voimakas!)
Olisipahan vähä aikaa tuloja edes jostakin, kun ukkko juo rahat.