Koiran käytöksestä asiaa. ov

Meillä on 11 kk ikäinen (täyttää siis vuoden tasan kuukauden päästä) uros. Hajut (ja varsinki tyttöjen pissat) on kiinnostanut tuota jo tammikuusta asti. Nyt kuukauden verran tuo onkin sitten lutkuttanut antaumuksella pissoja (tyttöjen pissoja yleensä "ekstaasissa" eli huulet väpättäen) ja tuon saa välillä "raahata" pois pissojen ääreltä, kun korvat tuntuu jäävän jonnekkin.

Luokse tulo on tällä hetkellä varmaa (tuolla oli loppu keväästä pari kokeilu kautta, että piti lällättää ja ohittaa vauhdilla, kun kutsui luokse eikä antanut kiinni. Kahden kerran jälkeen tuota ei ole tapahtnut vapaana ollessa (ainostaan äidilleni tuo teki viime kuussa saman, kun koira oli äidilläni hoidossa, nyt uskoo äitiänikin ja tulee luokse hänen kutsuessa).

Mörköikä tuolla on selvästi, yksi päivä mentiin puistoon ja meitä vastaan tuli yksi mies, jolla oli sellanen "käsipyörä pyörätuoli" ja koirahan nosti irokeesin pystyyn (tätä tuo on tehnyt koko ikänsä, kun joku asia on jännittänyt tai pelottanut tai kun tuo on ollu toooodella innoissaan. Esim. muutama viikko sitten törmättiin lenkillä juoksuiseen narttuun ja koira oli karvat pystyssä (ja samalla myös pippeli, huoh). Tuo mies kutsui koiraa luokseen, mutta koira pakitti. Uskalsi kuitenkin pikaisesti haistella tuolin pyöriä ja selkäosaa. Muutenkin tuntuu välillä, että tuo näkee mörköjä kaikkialla :D

Koiralla seisoo usein (sanoisinko pari kertaa päivässä, kun ollaan puistossa. Välillä myös sisällä ja koira haisee välillä ihan sillille eli.. Ei kuitenkaan ole nylkyttänyt ketään kaksijalkaista tai mitään pehmoleluja tai tyynyjä tms.

Puistossa tuo on ollut yhden nartun ja yhden leikatun uroksen kimpussa ja koko ajan nylkyttämässä. Uskoo kyllä lopulta, kun ottaa koiran jäähylle tarpeeksi monta kertaa.

Tähän mennessä koira on AINA alistunut, jos toinen uros on hypännyt selkään/rähähtänyt ja sen jälkeen lähettänyt signaalia, että älä syö mua jooko, mä oon vaaraton kakara. Ja koira on ollut kaikkien kaveri, kokoon, sukupuoleen ja ikään katsomatta (ja onhan se vieläkin, ei siinä mitään). Ei rähise tai pullistele hihnassa tms.

Nyt on viikon sisällä tapahtunut kaksi kertaa niin, että toinen koira on hypännyt selkään ja soppa on ollut valmis.

1. kerralla kyseessä oli melkein uusi tuttavuus (ollaan törmätty kerran lenkillä ja koirat saivat nuuskia toisiaan), joka hyppäsi välittömästi selkään. Oma koira yritti ensin nätisti huomauttaa asiasta, mutta kun ei mennyt jakeluun ja koira oli koko ajan selässä (eikä omistaja tehnyt asialle mitään..), niin omalta koiralta paloi käämit ja alisti toisen uroksen täysin. Seurasin koko ajan vieressä ja olin valmiina puhaltamaan pelin poikki, MUTTA koira lopetti välittömästi, kun toinen oli täysin alistunut, vaikka siihen menikin pikkasen aikaa.

Tuon jälkeen toinen yritti pari kertaa samaa temppua eli selkään hyppäämistä, mutta oma koira ei tarvinnut muuta kuin kääntää päätä, niin tuo uskoi. Omistaja sitten sanoikin, että hänen koira ei ole niin tottunut muihin koiriin, koska hän on just muuttanut naapurikaupungista ja siellä ei ole koirapuistoja ja ne harvat koirat, joita on tavattu epäsäännöllisen säännöllisesti (=sukulaisten koirat) ovat antaneet koiran hyppiä selkään mielin määrin. Tämän jälkeen tavattiiin puistossa pari uutta uros koiraa (jotka eivät kyllä edes yrittäneet hyppiä selkään..) ja koira oli heti painimassa ja juoksemassa kaverin kanssa.

Tänään sitten puistossa oli pittbull (vai mikä se kyömykuono koira nyt onkaan), joka omistajien mukaan on kaikkien kaveri. Tuo oli meille uusi tuttavuus. Päästiin portista sisään ja koira oli heti kimpussa ja selässä. Oma koira lähetti taas signaalin, että meeppäs pois. Kun ei uskonut, niin sitten oma koira yritti alistaa tuon toisen, joka olikin kovempi pala kuin tuo aikaisempi belggari-sakemanni-mikä lie miksaus eikä hevillä luovuttanut rähisemättä. Mutta alistui lopulta ja tilanne oli ohi.

Yritti kyllä monta kertaa uudelleen, mutta mitään samanlaista mekkalaa ei syntynyt eli tuo jäi vaan pelkäksi yritykseksi. Ja lopulta kaksikko olikin kuin paita ja perse, saivat leikkipainit ja juoksuleikit aikaiseksi ja viihtyivätkin hyvin yhdessä.

Nyt tuolla on selvästi se toinen murkkuikä päällä, se keväinen uhmaikä oli vasta alkusoittoa. Tarkoitus on otattaa tuolta pallit pois joko ensi kuussa tai sitten syyskuussa, riippuu vähän säistä, jos ensi kuussakin hellettä, niin ei viitsi turhaan kiusata toista tikeillä (=tykkää kahlata vedessä).