Potkujen jälkeinen huonommuuden tunne - miten selvitä?

En ottanut sitä henkilökohtaisesti, ehkä eniten vaikutti myös se, että firmamme toimitusjohtaja (vanhempi mies) kertoi henkilökohtaisesti mulle tilanteesta ja mun fuduista. Itkuhan siinä tuli, mutta niin tuli toimitusjohtajaltakin. 

Potkut oli tulon päällä olleet jo muutaman kerran ja tuolla kertaa jo tiesin että minä lähden seuraavana, mutta kyllähän se kolahti ja kovaa. Varsinkin kun meni melkein vuosi ennen kuin sain seuraavan työpaikan ja oli rahallisesti todella tiukkaa.

Mua ei harmita nähdä entisiä työkavereitani, olen aidosti iloinen että he saivat työnsä pitää. Otin asian realistisesti numeroina, meitä lähti tietty määrä ja se mahdollisti sen, ettei koko firmaa lopetettu. En toki ajattele itseäni minään marttyyrinakaan. Se nyt vaan oli tilanne joka piti kestää ja pomojen päättää kuka lähtee.

Tuntuihan se alussa pahalta. Minua auttoi silti se, että irtisanottavien määrä oli niin suuri, että irtisanomisen syy ei ollut minussa. En ollut sitä ydinosaajaporukkaa, joka sai jäädä, mutta en missään vaiheessa kokenutkaan olevani.

 Entiset työkaverit suhtautuvat todella upeasti. Kun itse nostaa pään pystyyn ja arvostaa itseään, niin siitä se elämä alkaa taas rullata eteenpäin.

Minä sain aikoinaan kenkää S-marketista kun tulin raskaaksi. Vielä edellis viikolla pomo oli kehunut miten hyvä työntekijä olin ja että pääsisin palvelutiskikoulutukseen. Aluksi itketti ja hävetti koska moni voi luulla, että kaupasta saa potkut vain varastelun takia. Perheen tuella selvisin siitä ja olihan vauvasta sitten valtavasti iloa ja koko episodi tuntui typerältä, toisarvoiselta. Voima vaan pitää löytää sisältään. Jos on parhaansa tehnyt niin eipä sitä ulkoisille tekijöille paljon voi. Onneksi sinulla on uusi työpaikka.  Ai niin, minuakin lohdutti työkavereiden suhtautuminen, MOni ei uskonut todeksi ja muutama jopa itki kun lähdin. Olen marketpäällikköä nähnyt usein sen jälkeen ja katsonut tiukasti silmiin ja mielessäni sylkenyt hänen päälle.