" Sitten kun minulla on lapsia" , eli mitä päätöksiä teit odottaessasi esikoistasi, mitkä eivät sitten toteutuneetkaan?

ajattelin myös että kun minulla on lapsia, imetän pitkään ja teen lapselle ruuat itse, ulkoilen joka päivä... kaikki vaan ei aina suju niin kuin kuvittelee, enhän mä tiennyt saavani vakavasti sairasta lasta jota ei voi hoitaa minkään " normaalin" kaavan mukaan.

Vannoin, ettei saisi karkkeja, ennen kuin osaisi vaaatia. Lapsi nyt 2 ja puol, eikä ole syönyt kuin yhden karkin, jonka sai Joulupukilta. Vannoin, etten vie mihinkään hampurilaispaikkoihin pientä, enkä ole vienytkään. Samalla on lopettanut itsekin moisen moskan syönnin.



Olin aivan varma, etten kestäisi kotona puoltatoista vuotta kauempaa. Nyt olen täällä vieläkin.



Vannoin käyttäväni kestovaippoja. Näin tein ensimmäisen päivän. No sitten vannoin, että lapsi oppisi potalle ennen kuin kaksi vuotta. Ei tee pissaa vieläkään pottaan.



Vannoin vieväni erilaisiin kerhoihin monta kertaa viikossa. Ei puhettakaan. Ulkoillaan kyllä, mutta kerhoissa käydään harvakseltaan.



Tässä näitä... jotkut lupaukset toteutettu paremmalla menestyksellä, jotkut huonommalla.

Aika harvakseltaan tulee lähdettyä mihinkään.. Mutta kyllähän tuo parisuhde on pysynyt muutenkin hyvänä. :o)

noh, on tullut hermostuttua ja suututtua! =) =(

en anna lapselle vanukkaita tai mitään muutakaan epäterveellistä... toisin kävi. Lääkärin määräyksellä mun lapsi syö kaikkea mahdollista rasvaista ja epäterveellistä ja ne on itseasiassa lapselle parasta ravintoa imeytymishäiriön takia...

että en koskaan huuda lapselle (en niin, kun varmaan joka päivä)



että käydään ulkoilemassa ja opettavaisilla luontoretkillä joka päivä (keskellä Vantaata, haloo)



että käytetään kestovaippoja (käytettiin ehkä kymmenen kertaa)



että tuttia ei sitten oteta käyttöön ikinä (tutin sai viikon vanhana, kun vauvan nyrkit oli jo melkein verillä siitä jälttämisestä



että tuttipulloa ei käytetä, vaan imetän pelkästään ja hörpytän tarvittaessa (korviketta piti antaa jo sairaalassa ja jatkaa kotona lääkärin määräyksestä, kun vauva meinasi kuivua pahasti ja oli keltainen. Ja tietenkin pullolla, ei oikein hörpytys onnistunut veltolle vauvalle)



että videoita ei meillä katsota ja telkkuakin mahd. vähän (lapsi rakastaa videoiden ja telkun katsomista, jonka äiti tyytyväisenä esikoiselleen suo pienen hengähdystauon vuoksi)



että hyvät tavat ja käytös ovat meillä pakollisia (selitä se vilkkaalle ja itsepäiselle lapselle, joka ei tottele mitään uhkailusta, kiristämisestä ja lahjonnasta huolimatta)



Ja näitähän riittäisi vaikka kuinka paljon. Kaikista kariutuneista periaatteista huolimatta meillä eletään ihan normaalia ja paikoin hyvääkin lapsiperheen arkea.

en pue vaaleansiniseen ja ostan enemmän kirpparilta enkä uutena lapselle. Että en pyri liialliseen helppouteen ja pinnallisuuteen kasvatuksessa tai suhtautumisessa itseeni (en tarkoita esim. laihtumista, kun ei tarpeen vaan muuten liiallista kauneudenhoitoa). Että olen vähemmän tarkka vapaa-ajasta tai ihmisten suhteen.

Samoin päätin että en liho satakiloiseksi tankiksi. Päätin myös että en anna karkkia lapsille kun ovat pieniä.



Kaksi ensimmäistä on pitänyt kahden lapsen kanssa: rauhassa saan nukkua omassa sängyssä ja varsi on sutjakassa kunnossa. Tuosta karkkiperiaatteesta olen lipsunut, varsinkin kuopuksen kanssa.

Esikoinen mm. nukkui omassa sängyssään vauvasta asti, kulki paljon liinassa, sai äidinmaitoa suositusten mukaan, söi vain kotiruokaa, maistoi ekan karkkinsa 3-vuotiaana, ei käyttänyt tuttia ollenkaan, ei ole koskaan joutunut nippailun/tukistelun tms. kohteeksi eikä edes huutamistakaan kamalasti ole joutunut ottamaan vastaan (kieltoja ja niiden rikkomisesta seuranneita inhimillisiä rangaistuksia kyllä), ei katsonut telkkaria ennen 3v juuri ollenkaan ja senkin jälkeen vain pikkukakkosta aikuisen kanssa yms. Tämä toinen nukkuu välillä välissämme, saanee tulevaisuudessa myös purkkiruokaa (nyt vasta vauva), maistanee karkkiakin nuorempana isomman sisaruksen mallia seuraamalla ja sama koskenee tv:tä... ja myös tutti maistuu jo ;)



Jotkut periaatteista on pitäneet/ tavoitteista toteutumassa myös nyt. Esim. täysimetys suositusten mukaan, turhan itkettämisen ja liian varhaisen " hylkäämisen" välttäminen sekä liinassa kantaminen. Mistään muista en mene vielä vannomaan...



Kummallakaan en jaksanut käyttää kestovaippoja, vaikka kovasti niin olin etukäteen ajatellut. Ajatukset imetyksestä ovat muuttuneet, nyt toivon voivani imettää vähintään vuoden, kuten tein viimeksikin alkuperäisiä ajatuksia vastaan (ennen omia lapsia kuvittelin n. 6kk olevan jo " liian iso" imetettäväksi :D).