Pieni perhe :(

ompa surullista, onko lapsen isä kuvioissa?

yh-äitini kasvatti minut ja kaipasin suunnattomasti "oikeaa perhettä". Sain sen itselleni aikuisena omien lasten myötä. Mutta nyt kun ajattelen jälkeenpäin äitiäni ja lapsuuttani ja kuuntelen muiden lapsuudentarinoita, on sanottava, että minulla on ollut hyvä perhe. Olen ollut rakastettu, itsetuntoni on valtavan hyvä ja olen aina kokenut olevani hyvä tällaisena kuin olen.

No nyt vaan lapselle lisää selostamaan, miten yleistä tuo nykyään on...että perhekokoja ja kokoonpanoja on niin paljon erilaisia eikä yhden aikuisen-ja lapsen perheessä ole mitään ihmeellistä. Miellättekö esim. isovanhemmat "perheenjäseniksi". Löytyykö sun puolelta sisaruksia, onko lapsella serkkuja? Sinä ja lapsesi muodostatte sen ydinperheen mutta perhekäsitys on laaja ja siihen voi sisällyttää muitakin lähisukulaisia. Ja onhan lemmikkieläin aina myös perheenjäsen! Onko teillä esim. kissaa tai koiraa?

Minä elin lapsuuden kaksi isän kanssa ja minäkin surin ja häpesin sitä. En tainut tosin koskaan isälle edes asiasta puhua, joten siitä voit olla onnellinen, että poikasi kertoo asiasta sinulle ja voitte käydä asiaa läpi. Itse olen ollut tosi onnellinen, että nyt minulla on mies ja kolme lasta ja saan elää oikeaa perhe-elämää. Nautin oikeasti suunnattomasti siitä, että ympärillä on elämää, vaikka en ole edes sosiaalinen (en esim jaksa kauheasti pitää yhteyttä ystäviini). Ja suren välillä jo etukäteen valtavasti sitä, että jossain vaiheessa lapset lähtevät ja perhe pienenee vain minuun ja mieheen (toivottavasti mies edes jää :))

Minäkin miettisin voisitko jotenkin "laajentaa" perhettä. Onko pojalla hyvää ystävää/ystäviä, jotka voisivat viettää aikaa teillä tai olla mukana matkoillanne? Olisitko kiinnostunut tukiperhetoiminnasta ja sitä kautta teille tulisi välillä viikonloppuisin lapsia? Entä eronneen yksinhuoltajaisän etsiminen :)?

Kuten edellinen kirjoittaja totesi, nykyisin on paljon erilaisia perheitä, joten keskustelkaa myös siitä.

Olipa masentava aloitus. Tämäkin vielä. :( T. yh+3,5v lapsi

Meidänkin perheemme käsittää kaksi ihmistä, minut ja lapsen. Kaipaako lapsesi isää vai sisaruksia vai molempia? Jos isää, niin korvaavana voisi toimia vaikka joku läheinen sukulaismiehesi tai miespuolinen ystäväsi? Jos sisaruksia, niin vaikka oma koira voisi olla hyvä idea.

Miltähän niistä tuntuu jotka ovat abortoimalla jättäneet perheen 1-lapsiseksi kun lapsi itkee ettei ole sisaruksia?

itsekin asuin äitini kanssa kahdestaan. salaa kadehdin ystäviäni, joilla oli kunnon perheet ja kotona menoa ja meteliä. meillä oli aina niin hiljaista .. suhde äitiin muuttui heti murrosiän kynnyksellä kaverilliseksi ja siten aika turvattomaksi. jos perheessä on kaksi vanhempaa rajoja pystytään luomaan paremmin. haaveilin, että äiti olisi löytänyt mulle isäpuolen ja siten ehkä sisarpuolia, mutta niin ei koskaan tapahtunut. ...etenkin joulut olivat aina surullisia, kun äidin kanssa kyhjötettiin kaksin kotona eikä edes puhuttu mitään.