Lue keskustelun säännöt.
Vauvahaaveita?
10.06.2013 |
Kannattaako haaveilla vauvasta
Olen 31-vuotias nainen, seurustellut kumppanini kanssa n.3,5 vuotta joista yhdessä asuttu 2,5 vuotta. Kihloja/häitä todennäköisesti ei tulossa (lähinnä miehen tahdosta). Työskentelen pienipalkkaisella alalla n.1700e/kk, eikä minulla ole koulutusta. Pienestä palkastani makselen vuokran ym. kulujen lisäksi lainoja n. 400e/kk vielä monta vuotta. Haluaisin ehkä jo perustaa perheen n.vuoden sisällä, mutta en tiedä uskallanko mm. taloudellisten syiden vuoksi, ei oikeastaan olisi varaa jäädä hoitamaan lasta kotiin.
Mies (36v) sanoo olevansa valmis isäksi, en kyllä tiedä pitääkö paikkansa kovasti tuntuu vielä kaverit, alkoholi, tietokonepelit ym.olevan etupäässä tärkeysjärjestyksessä. Voi olla että "vauvakuume" johtuu vaan siitä että melkein kaikilla miehen kavereillakin on jo lapsia. Mies väittää että asiat kyllä muuttuisivat vauvan tultua. Mies on kyllä ihana ja rakastava, tekee kotitöitä yms.
Mielestäni on outoa että mies tekisi kyllä lapsia kanssani, muttei mene naimisiin, vaikka nykyään se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, tai naimisiin mennään vasta lapsen jälkeen.
Ongelmani onkin tämä: toisaalta haaveilen silloin tällöin omasta tuhisevasta kääröstä, toisaalta mietin pitäisikö jättää lapset tekemättä kouluttamattomuuden, heikon taloudellisen tilanteen, miehen sitoutumishaluttomuuden(?) takia. Muuten tunnen olevani valmis äidiksi, olen vastuuntuntoinen ja baarit ym. menot ei enää kiinnosta. Pelottaa kuitenkin jos tekisin lapsen olisin matkalla köyhäksi yksinhuoltajaksi, eikä minulla olisi mitään annettavaa lapselle. Toisaalta tuntuu että ikääkin on jo sen verran että nyt tai ei koskaan. Haluaisin lukea muiden mietteitä tilanteesta.
Kommentit (2)
Musta sulla asiat on kaikinpuolin muuten kunnossa vauvan tulla, paitsi tuo ihmetyttää, että miksi mies ei halua virallisempaa suhdetta?
En tiedä sitte miten vauvan syntymä teillä vaikuttaisi mieheen. Mun mieheni harrastuksiin ja menoihin lapsen syntyminen sai ainakin aikaan lähes täydellisen ja miehen itsensä tekemän muutoksen, ja oltiin suunilleen saman ikäisiä, kun tuo esikoisemme syntyi. Minä olin silloin 32 ja mieheni 35 vuotias.
Etteköhän tekin rahallisesti kyllä pärjäisi, sillä tulishan kait tuohon sinun palkkasi lisäksi myös avomiehesi palkkatulot. Äitiyslomalle jäädessä alkaisit saada äitiyspäivärahaa, jonka suuruuden voit laskea itse noilla Kelan laskureilla, ja vauvan synnyttyä tulis lapsilisää... Tosin noilla lapsiperheen tuilla ei kyllä hirvesti elvistellä, mutta kuitenkin. Ettteköhän tekin pärjäis:).
Olen itsekin hoitovapaiden jälkeen palannut matalapalkka-alalle töihin, ja saan suunilleen samanlaista palkkaa, kuin sinä. Mieheni on kouluttautunut ja tienaa kyllä hyvin, mutta vastaavasti meillä on iso asuntovelka, jonka lyhennyksiin miehen tulot uppoaa. Joskus on tiukkaa, mutta kun sopeuttaa menot tuloihin, niin kyllä sitä aina jotenkin aina pärjäilee.
Mulla on myös samanlaisia vauvahaaveita myös ilmassa, sillä haluaisin nelivuotiaalle esikoisemme soisaruksen. Olen yrittänyt pitkin kevättä puhua miehelle, että jos lopettaisin ehkäisyn ja yrittettäis tehdä vielä toinen, mutta mies vaan epäröi ja sanoo että katsotaan muutaman vuoden päästä. No mulla nyt on kuitenkin ikää jo 36 vuotta, että kovin montaa vuotta en haluais enää vitkutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä väittää mitä vaan, mutta omien havaintojeni mukaan kannattaa vaatia muutosta jo ennen kuin hankkiutuu raskaaksi. Miehen on niin helppo luistella lupauksistaan, kun nainen on ns. pallo jalassa kotona, nähty on.