Lahjatavara ja sisustustarvike -puodin perustaminen ajatuksena
ei minusta ole haaveena säälittävä - mutta kuinka moni sellaisella ihan aidosti elättää itsensä?
Myös nämä ripsi- ja kynsistudiot ja kaikanlaiset pikkukahvilat. Saako _Todella_ niin paljon myyntiä, että vuokran, sähkölaskun ja tarvikkeiden maksamisen jälkeen jää jotain käteen.
Käyn säälistä kerta viikkoon kahvilla tuttavan puodissa kun en kehtaa olla auttamatta. Mutta tarvitseeko minun oikeasti ajatella näin?
Kommentit (7)
Niitä nousee tasaisin väliajoin tyhjiiin liiketiloihin ja sitten katoavat vuoden päästä pois kun starttirahat loppuu
Itse olen yrittäjä tai virallisesti "yrittäjä", sillä minulla ei ole yritystä tai edes y-tunnusta, mutta yel-maksuja maksan. Minun alani ei ole yleinen haaveammatti, mutta valitsin urani kokemukseen ja tietoon pohjaten siksi että pidän työstäni. ja siksi että leipä on melko varma, joskus voi saada vähän hilloakin.
Tuttavani, joka oman puotinsa laittoi pystyyn tykkäsi sisustamisesta ja kaikesta pienestä ja nätistä. Hän kukoisti ensimmäisinä kuukausina, mutta nyt on ollut vaisumpi. Minua säälittää, todella. Ja samalla häpeän sitä että säälin häntä, sillä mitäpä se minulle kuuluu jos hän teki hölmön valinnan.
ap
Eihän se starttirahakaan riitä mihinkään..ihan käsittämätöntä munki mielestä-Ellei saa jotenkin nettikauppana toimimaan ja ole muutakin tulonlähdettä. Mieheni perusti reilu vuosi sitten yrityksen ja sai alkuun (puoli vuotta) starttirahaa. Olikohan se 700 e miinus verot/kk. Sitten ei enää saanut kun yritys muuttui heti hyvin kannattavaksi.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 20:48"]
Niitä nousee tasaisin väliajoin tyhjiiin liiketiloihin ja sitten katoavat vuoden päästä pois kun starttirahat loppuu
[/quote]
Niin. Veronmaksajien rahoja, minunkin rahojani. Ja sitten minä käyn siellä säälistä kahvilla, vaikka voisin leipoa ihan itse piirakat viikoksi sen kahvikupposen hinnalla?
Ja minä häpeän todella näitä ajatuksiani. Onneksi on AV! Edes tänne voi purkaa mieltään.
ap
Mun äidilläni on todella menestyvä sisustuspuoti kesäkaupungissa, jossa käy paljon kesäturisteja. Se myy hämmentäviä määriä sälää. Talvella vanhempani asuvat Espanjassa pari kuukautta niillä rahoilla. Myös verkkokauppa käy talvella hyvin, mutta eniten myydään romua, roinaa, silsaa ja silppua. Se vaatii sen, että ei osta mistä itse tykkää vaan sitä mikä menee kaupaksi eli mukatyylikästä kiinalaista krääsää, jossa on joku juju, jotta sen hinnan voi laittaa viisinkertaiseksi. Nyt äitini on alkanut bloggaamaan ja kauppa käy vielä kuumempana.
ÄIdilläni ei ole kotona yhtään ylimääräistä esinettä tai halpaa esinettä, koska se on ihan kyllästynyt siihen.
Markkinointi on kaiken a. ja o.
Verkkokauppa ei huom. tarvitse paljoa pääomaa, kun tilaa samaa tahtiin kun sitä menee, ei tarvitse varastoja. Mutta niitäkin alkaa olemaan liikaa... Perustaisin sellaisen, jos keksisin mitä myydä.
Samaa olen ihmetellyt. Esim juuri sisustuskaupat. Puoti täynnä maalaisromattista krääsää. Mistä riittää asiakkaita?