Tv:ssä annetaan täysin väärä kuva synnytyksestä:

novoihyvääpäiväätaasolipaprovo

Minusta synnytykset ei ole näyttäneet niissä ohjelmissa joita olen satunnaisesti katsonut (esim. Kätilöt) erityisen tuskallisilta. Toki, ne naiset irvistelee ja puristaa vähän miehensä kättä tai sängynkaidetta, ja jotkut kirjoilee tai voihkii, mutta se nyt on minusta aika pientä. Ei kukaan siellä ole suoraa huutoa tuskasta huutanut ja kiemurrellut. 

Minusta myös ei ole mitään erityisen kauheaa siinä että kiroilee ja huutaa kun synnyttää. Itselleni se ainakin antoi paljon voimia, en tehnyt niin siksi ettenkö olisi pystynyt halutessani täysin äänetiki synnyttämään, mutta miksi sitten niin olisi pitänyt tehdä, kun pieni "loitsiminen" antoi voimaa ja taistelutahtoa! Olen synnyttänyt 2 luomuna ilman kivunlievitystä, enkä pidä kokemuksia ollenkaan kauheina, vaikka siis tosiaan kirosanoja tuli päästettyä urakalla.

Uuu. Että yli vuorokauden. Kokeilepa synnyttää viisi vuorokautta, niin jutellaan sitten siitä jaksamisesta ja pystymisestä.

Pitää olla draamaa! Ja yleensä se tv:n vastasyntynyt on n. kuukauden ikäinen, putipuhdas, hyvä ettei ole pitsimyssy päässä kun sylvähtää maailmaan.

Miksi vain sinun kokemuksesi on se ainoa oikea?

Synnytykset ovat erilaisia, eivätkä ne sinun synnytyksesi ole se synnytyksen normi. On paljon myös synnytyksiä, jotka eivät suju kuin tanssi vain. Joskus ne voivat olla aivan hirvittävän kivuliaita, pitkiä ja traumatisoivia. Synnytyksen ollessa käynnissä monet ovat tajunneet, että tähän voi oikeasti kuolla, ja se on pysäyttävä kokemus eikä ollenkaan vähennä sitä kipua ja pelkoa mitä nainen tuntee.

Minulla on takana yksi hyvin helppo synnytys (niin helppo, että jos toinenkin olisi syntynyt yhtä helposti, olisin varmaan aivan ihmeissäni siitä, että mihin naiset muka tarvitsevat kivunlievitystä) ja toinen oli lähes kolmekymmentä tuntia kestänyt tauoton painajainen. 

Kukaan ei synnytä viittä vuorokautta! Kuka ihmeen sekopää tällaista edes kehtaa kirjoittaa.

Kuuluu moni huutavankin, olen kuullut ihan omin korvin kiljunnan ja valituksen viereistä huoneesta. Minä en huutanut tai kiroillut silloin, mutta helv... kivuliasta se oli! No, ehkä ei olisi ollut, jos olisi pistetty se piikki kerralla oikeaan paikkaan eikä käytetty synnyttäjää neulatyynynä.

Parempi ensisynnyttäjien kannalta, että ammutaan vähän yli kuin se, että näytetään liian siisti ja steriili kuva. Kerran ponnistat hymy naamalla ja se on siinä koko synnytys, harvalla se nyt niin helposti menee.

*ojentaa mitalin*

Rasittaa jo kirjoittaakin tätä mutta uhraudun:

suurimmalle osalle naisia synnyttäminen on yhtä helvettiä. Siinä ei pienet ähkimiset riitä kun repeät 10 cm ja valtava kova kallo puristuu alapäästäsi pihalle.

Vai halusitko nyt vain päästä kertomaan että synnyttäminen oli sinulle helppoa?

[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 15:19"]

Rasittaa jo kirjoittaakin tätä mutta uhraudun:

suurimmalle osalle naisia synnyttäminen on yhtä helvettiä. Siinä ei pienet ähkimiset riitä kun repeät 10 cm ja valtava kova kallo puristuu alapäästäsi pihalle.

Vai halusitko nyt vain päästä kertomaan että synnyttäminen oli sinulle helppoa?

[/quote]

Tai vielä pahempaa: jos se onkin niitä, joiden mielestä naisen pitäisi jopa äärimmäisissä tuskissa olla äänetön ja "helppo", olla hiljaa vaan silkalla sisulla siksi että säilyttää arvokkuutensa tai ei häiritse hoitohenkilökuntaa tai jotain... Eli kunnon vanhanaikaista naisen alistamista.

Minulla ei ole omakohtaisia synnytyskokemuksia, mutta äidin kertoman mukaan minä tulin tähän maailmaan alle viidessä minuutissa. Olin täysiaikainen, mutta vähän pieni: 48 cm, 2720 g. Äiti oli syntyessäni juuri 40 täyttänyt. Isoveljeni tulo kesti jokusen tunnin ja hän oli n. 3,5-kiloinen.

parempi niin päin niin saattaa yllättää positiivisesti kun itse on siellä salissa. ite varauduin äärettömään paskaan ja nyt voinkin jälkikäteen sanoa ettei ollut yhtään niin paha kuin olin pelännyt. jos asiat menis niin, että synnytys kuvattaisiin aina helppona ja kauniina, niin ihmiset ei varautuis tuholliseen tuskaan ja siksi se synnytys saattaiskin tilanteessa yllättää ja tuntua niin kamalalle, ettei enää toista lasta halua.

Minä en kiroillut, mutta luulin kyllä kuolevani, ja tuntui että ei jaksa, ajantaju oli mennyt ihan kokonaan, kun lapsi syntyi aamulla. luulin että oli jo ilta. Kukaan ei suostunut kertomaan kellonaikaa, kello oli seinällä mun selän takana. Eikä kukaan ollut kertonut ensisynnyttäjälle että se ponnistusvaihe ei kestä tuntikausia, vaan keskimäärin kolme varttia, kun kysyin kätilöiltä ja lääkäreiltä että kuinka kauan tässä pitää vielä jaksaa, niin sanoivat vaan että ei voi tietää, kyse oli oikeasti minuuteista, eikä tunneista kuten kuvittelin, kyllä siinä epätoivo iski. Lapsi syntyi sunnuntaina, ja seuraavana torstaina olisi ollut eka synnytysvalmennus, jossa toivoin kaikkien asioiden selviävän (nettiä ei silloin vielä ollut)

Eka alatiesynnytykseni sujui vähän liiankin nopeasti, siinä ei ehtinyt montaa rumaa sanaa huudella ja kipulääkkeitä ei annettu yhtään, mutta tokassa ehdin kiroilla parin vuoden tarpeiksi. Alku sujui taas yhtä sujuvasti kuin edellisessä ja kipulääkkeet jäivät hyllylle, mutta tämä yli 4 kg jötikkä piti auttaa ulos imukupilla kun oli sen verran isopäinen kaveri. Mutta sellaista sattuu, en siitä mitään viittaa harteilleni ajatellut ottaa niinkuin ap omista söpöistä synnytyksistään. :-)

Ne ohjelmat, mitä mä olen nähnyt, on näyttäneet synnytykset nopeina. Onhan niissä huudettu, joo, mutta aina käynnistyy synnytys vesien menolla ja koskaan ei ehditä sairaalaan, kun tulee niin jumalaton kiire (ensisynnyttäjilläkin). Eli samaa mieltä sun kans, että ei ne kovin realistisilta vaikuta, mutta siihen se komppaaminen jääkin. Ei kaikilla ole niin helppoja synnytyksiä kuin sulla.

Mulla molemmat synnytykset ovat olleet ns. helppoja, eli lyhyitä ja äkkiä ohi. Mutta tuli kyllä huudettua ja kirottua kakkosen syntyessä: kivunlievityksenä ilokaasu, päänympärys oli 39 cm ja avotarjonta. Lääkäri sanoi jälkeenpäin, että saan kiittää onneani että mulla on tilava lantio - yleensä tuollaisissa tapauksissa joudutaan turvautumaan imukuppiin tai muihin keinoihin.