Kestäisitkö työelämää raittiina

Olin juomatta koko ammattikorkeakoulun ajan. Muut bilettivät, itsekin kyllä kävin opiskelijailloissa, mutta selvinpäin. Tuohon aikaan urheilin melko paljon eikä muutenkaan huvittanut dokailla. Lisäksi olin baarissa töissä, joten humalaisia tuli nähtyä ihan tarpeeksi :)

Toisaalta en myöskään koskaan ymmärtänyt, miksi mun pitäisi dokata opiskelutovereiden kanssa vain siksi, että satutaan opiskelemaan samaa alaa. Koulussa olin sosiaalinen, mutta ilmeisesti vähän poikkeava tuon juomakulttuurin suhteen.

Kertoisitko miten raittus liittyy juhlissa käymättömyyteen ja nollaamisen puuttumiseen? Tai no, ehkä juuri juomattomuuden takia tuntuukin siltä ettei ole mitään tarvetta "nollaamiseen"

Ja vastaus kysymykseen: kyllä kestän. Opiskelujen alussa join hieman lähinnä näön vuoksi, koska ajattelin etten halua olla se ainoa ihme hörhö. Pian kuitenkin huomasin etten ole ainoa ja erityisesti että kaikenmaailman kissanristiäisiin voi aivan hyvin mennä juomattakin eikä kukaan välitä siitä, ja itsetuntokin on nykyään sen verran kunnossa että kestän mainiosti pään aukomista asiasta. (jota tapahtuu äärimmäisen harvoin)

Mulla ei vaan yksinkertaisesti ole mitään syytä juoda.  En saa siitä mitään, mulla ei ole sen hauskempaa join tai en ja seuraavana aamuna on mukava herätä kun on hyvä olo.

Tärkeää on toki se etten kuvittele olevani millään tavalla parempi/huonompi ihminen asian takia. Mulle on aivan sama mitä muut juovat tai jättävät juomatta, en puutu siihen millään lailla. Mutta itse teen näin ja toivon muiden hyväksyvän asian sen suuremmin perustelematta niin kuin he pääosin tekevätkin.

Kyllä vaan. Opiskelin täysin ilman alkoa. Jättäydyin riennoista pois, olin mieluummin perheen kanssa.

Nyt olen töissä ja edelleen raittiina ja hyvin kestän. En tiedä miten kestäisin, jos dokaisin. Krapula-aamut ovat tuskaisia, muutenkin aikaisin herääminen on välill riittä´vän stvältä.