Lue keskustelun säännöt.
"Vanhemmuuden pelisäännöistä pitää puhua kumppanin kanssa etukäteen"
10.06.2013 |
Täällä on nyt paljon ollut ilmassa sitä, että kun joku valittaa miehen selkärangattomuudesta tai naisen väsymisestä lasten kanssa, niin sanotaan joko "miksi hitossa lisäännyit tuollaisen kanssa" tai "olisi ehkä kannattanut puhua kasvatusasioista etukäteen". Oletteko todella sitä mieltä, että etukäteen puhuminen on jotenkin ratkaisevaa? Sitä kun ei koskaan voi tietää, ne rentut onkin hyviä ja tasapainoisia isiä, kun kontrollifriikeiltä menee sormi suuhun lapsiperhe-elämän pyörteissä. Mistä sitä itsekään tietää, millainen äiti itsestä tulee, saati sitten että millainen isä puolisosta? Eikös vanhemmaksi kasveta? Toki on hyvä puhua suurista linjoista etukäteen, mutta ei se välttämättä takaa auvoista lapsiperhe-elämää ja sitä, että kaikki menee niinkuin on puhuttu. Tuskin kukaan nyt sanoo, että "minusta kyllä tulee varmasti selkärangaton, vastuuta välttelevä vanhempi".
Kommentit (8)
Meillä sovittiin myös suurista linjoista etukäteen. Mies kannatti tiukkaa kasvatusta ja pelkäsin, että kuri tulee olemaan liian tiukkaa. No mies ei sano lapsille mistään mitään, tai jos sanoo niin kerran ja jos ei tottele niin sitten ei tottele. Se siitä tiukasta kasvatuksesta ja nauramisesta vapaan kasvatuksen vanhemmille. Viettää kyllä aikaa lasten kanssa ja hoitaa lapsia, että siinä mielessä hyvin mennyt. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kans ärsyttää nuo kommentit. Me mieheni kanssa puhuttiin kyllä monesta muustakin asiasta ja järkytys oli kova kun todellisuus paukahti eteen. Ei se tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta lasten synnytyä huomasin pikkuhiljaa kasvattavani aikuista lasta. En jaksanut...
Sitä voi puhua mitä tahansa etukäteen. En minä itsekään ole aivan niin elänyt kuin olen kuvitellut mielessäni tulevaa.
Vanhemmuudesta ei oikein voi tietää ennen kuin on itse vanhempi. Saahan sitä sopia vaikka mitä, mutta voi olla ettei yksikään niistä sovituista asioista sitten voikaan toteutua käytännössä.
Meillä ainakin on ollut lapsien kanssa yllätyksiä; joku on ollut niin huono nukkumaan, ettei siinä auta yhtään mikään muu kuin aika ja lapsen kypsyminen. Joku on ollut aina huono syömään, koska suun alue on yliherkkä ja monet ruuat tuntuvat suussa vastenmielisiltä. Meillä vanhemmillakin on ollut tilanteita, joissa tarmoa kasvattamiseen on joskus enemmän, joskus vähemmän. Minä ainakin tulen muutenkin rennommaksi, mitä kauemmin aikaa olen äiti. Pääasia on, että perheessä on hyväntuulinen ja avoin tunnelma, luottamusta ihmisten välillä ja pääosin voimme hyvin. Suurin osa asioista, jotka ennen olivat minulle kasvatuksellisia kysymyksiä, ovat nyt siinä sarjassa, että aika auttaa niihin paremmin kuin tomerinkaan kasvatus.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 14:11"]
Meillä sovittiin myös suurista linjoista etukäteen. Mies kannatti tiukkaa kasvatusta ja pelkäsin, että kuri tulee olemaan liian tiukkaa. No mies ei sano lapsille mistään mitään, tai jos sanoo niin kerran ja jos ei tottele niin sitten ei tottele. Se siitä tiukasta kasvatuksesta ja nauramisesta vapaan kasvatuksen vanhemmille. Viettää kyllä aikaa lasten kanssa ja hoitaa lapsia, että siinä mielessä hyvin mennyt. :)
[/quote]
Just tismalleen kuten meillä! Mietin etukäteen, mitenhän tiukka jyrä mies tuleekaan lasten kanssa olemaan ja puhuin asiasta paljon. Helpotti, kun mies itsekin sanoi että fyysinen kuritus täysin ei. Mutta nyt onkin ihan lepsu ja hälläväliä kaikessa.
En olisi voinut kuvitellakaan hankkivani lapsia ilman perinpohjaista keskustelua kasvatusasioista. Enkä hankkisi lapsia ollenlaan, jos kumppani vaikuttaa olevan ihan kujalla siitä, mitä kasvatusvastuuseen sisältyy ja millaista lasten kanssa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla mies oli todella mukava vanhempien sisarustensa lapsille, kävi näiden kanssa kalassa ja kaikkea kivaa. Mutta sitten omien kanssa ei se kalastus kiinnostanutkaan, vaikka mies on itse innokas kalastaja. Moni kyselee, että eikö teillä lapset ole kiinnostuneet kalastuksesta. Ei, kun mies ei ole halunnut heitä kertaakaan ottaa mukaan silloin, kun minä en oleollut mukana. Isompaa ei kyllä hirveästi napannutkaan, mutta nuorempi oilsi halunnut. Joskus 13-vuotiaana pääsi isänsä kanssa ensimmäisen kerran kaksistaan kalaan. Taisi se kalastus olla isälle pakopaikka, jonne pitää päästä ilman perhettä. Sielläpä on sitten mennytkin kesät. Eikä me perheenä päästy yön yli reissuille mukaan ennen kuin nuorin oli 5-vuotias. Kuulemma piti saada keskittyä kalastukseen.
Eikä nyt lasten ollessa jo melkein aikuisia ole koskaan kysynyt mukaan kalaan eikä oikein mihinkään muuhunkaan oma-alotteisesti. Luulin, että hän touhuaa omien lasten kanssa oma-alotteisesti,kuten siskojen lasten kanssa, mutat se oli harhaluuloa. Hänen siskojen lapset ovat pienenä saaneet häneltä enemmän huomiota kuin omat.
En minä hoksannut puhua etukäteen ja mitä sitten vaikka olisinkin? Nytkin kun on joskus sovittu, että hän menee perjantaina poikien kanssa keilaamaan, niin jos joku kaveri soittaa ja pyytää johonkin, niin se sopimus raukeaa. Kerran on käynyt jopa niin, että kaverin keilauspyyntö peruuttaa poikien kanssa sovitun keilausreissun. Eli hän ei pidä puheitaan.
Varmasti voi tulla yllätyksiä vaikka miten valmistautuisi. Oman lapsen hoiva ja kasvatus on myös usein aika abstrakti asia lapsettomille ihmisille, eikä sopimukset välttämättä toteudu konkreettisissa tilanteissa.
Mutta mun mielestä oli kyllä hyvä merkki, kun kysyin lasta suunniteltaessa mieheltä, että kauanko hän haluaisi sitten olla hoitovapaalla, ja mietti asiaa ja sanoi, että n. vuoden. Ja oli kanssa. Jos vastaus olisi ollut, että en todellakaan jää, niin olisin vielä voinut harkita siinä vaiheessa (no, olisin kyllä hämmästynyt jos muuten tasa-arvoa kannattava ja lapsirakas mies olisi kieltäytynyt hoitovapaasta, vaikka sellaista ilmeisesti myös tapahtuu).
Senkään takia ei voi oikein etukäteen tietää, kun se lapsihan voi olla millainen vain. Kasvatus lähtee kuitenkin siitä, millaista tapausta yritetään kasvattaa.
Mutta toki jotain suuria linjoja voi sopia etukäteen tai kuulostella toisen osapuolen näkemyksiä esim. teinien alkoholinkäytöstä tai pelaamisesta, rahankulutuksesta jne.