Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon kiitollisuudenvelasta?
13.07.2013 |
Meidän perhe elelee yhdellä pienellä palkalla (noin 1000 verojen jälkeen) ja yhdellä työkyvyttömyyseläkkeellä. Emme voi siis tarjota lapsellemme mitään kovin kummallista. Onneksi meidän naapurissa asuu perhe, joka on ottanut tyttäremme useasti mukaan, kun ovat lähteneet oman tyttönsä kanssa jonnekin. Olemme tästä heille todelle kiitollisia.
Olemme useita kertoja tarjoutuneet tekemään tästä hyvästä heille jonkin vastapalveluksen, vaikkapa pesemään auton tms., mutta aina vain sanovat, että "ei teidän tarvitse, meistä ja tyttärestämme on kivaa, että teidän tytär on mukana".
Miten siis voisimme jollakin tavalla hyvittää heille sen, että he ottavat tyttäremme mukaan moniin paikkoihin ja maksavat hänen kulut? Toki heidän tytär on välillä joskus meillä yökylässä ja muuta vastaavaa, mutta se on pientä siihen nähden, että meidän lapsi pääsee vaikkapa huvipuistoon tai risteilylle heidän mukana.
Juuri eilen tyttärenikin kysyi, että miksi he ovat niin mukavia, että ottavat hänet aina mukaan. En oikein osannut vastata mitään. Tytär itse ilmaisi samassa keskustelussa, että on niin kiitollinen, että voisi vaikka kuurata koko naapurien asunnon hammasharjalla!
Kommentit (9)
Tyttären ystävyys on kallisarvoista. Älä vähättele sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa teillä mukavia naapureita :) Älä stressaa liikaa kiitollisuudenvelasta, naapurit varmasti ymmärtävät tilanteenne, kun toimivat noin. Kerro selvästi, että jos naapurit kaipaavat jossain asiassa apua, olette valmiita auttamaan. Ja naapurintyttöä voi pyytää useamminkin yökylään, kaikki pariskunnat varmasti arvostavat mahdollisuutta kahdenkeskiseen aikaan.
Aina ei elämässä ole mahdollista jakaa kaikkia vastuita tasan, mutta jos suhteenne naapureihin jatkuu pitkään noin lämpimänä, varmasti tulee vielä vastaan tilanne, jossa voitte vastavuoroisesti naapuria auttaa (esimerkiksi jos joku naapurien sukulainen sairastuu ja lastenhoitoapua tarvitaankin tavallista enemmän).
En olisi huolissani koska tyttärestänne on iloa ja seuraa heille, joten ottavat hänet mukaan ns. "itsekkäistä" syistä, eivät vain säälistä hyvää hyvyyttään. Mutta, itse aina aika ajoin leipoisin perheelle jotain kiitokseksi. :)
Kiitos näistä kannustavista viesteistä. Niitä on ihana lukea! Olen kuitenkin huolissani tyttärestämme, joka vaikuttaa puheidensa perusteella potevan huonoa omaatuntoa siitä, että hän pääsee mukaan tekemättä mitään. Hän on itse sanonut, että on väärin, etteivät kaverin vanhemmat laita häntä itse ansaitsemaan noita matkoja vaikkapa kotitöitä teettämällä.
T: alkuperäinen
Ole iloinen äläkä ollenkaan vaivautunut. Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että tyttärien välillä on syntynyt ystävyys. Se on arvokas asia myös teille vanhemmille, kummallekin perheelle. Jos joskus leivot vaikka sämpylöitä tai pullia tai pannaria, vie lämpimäisiä naapuriin. Niin maalla tehdään usein vieläkin. Ei tarvi olla mitään kinuskikissa-leivonnaisia vaan tavallista pullaa (voisilmäpullat, ah) tai sämpylää. Jos sattuvat olemaan karppaajia, pullat ja sämpylät eivät tietenkään käy.
Kiitollisuudenvelkasi, jos tunnet sellaista, lyhenee joka kerta, kun tyttäresi on seurana naapurin tytölle. Joskus pitää/saa ottaa myös vastaan. Kiitos riittää, ei tarvitse olla vaivautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me harrastetaan tota. Otetaan aina joku lapsen kaveri mukaan risteilylle ja huvipuistoon. Ihan itsekkäistä syistä sitä tehdään. Risteilyllä on huomattavasti helpompaa kun kouluikäisellä lapsellamme on seuraa. Lapset sen verran isoja, että voivat kaksin liikkua laivalla, mutta yksin en päästäisi. Sama huvipuistossa mukavampi kun voi mennä laitteisiin kaverin kanssa ja liikkuakin vähän vapaammin. Helpottaa huomattavasti kun on nuorempiakin lapsia.
Meille ylimääräisistä lapsista ei ole mitään vaivaa - päinvastoin.
kahvipaketti,kortti tai vaikka leivonnainen joskus kiitokseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin viimeinkin tämän pari vuotta sitten avaamani ketjun. On pakko tulla jatkamaan tätä ja kertomaan tilannetta: ensinnäkin tyttöjen ystävyys on jatkunut ja ovat vieläkin kuin paita ja peppu. Saimme tuossa viime kuussa vähän annettua jotakin takaisin päin naapureillemme, kun heidän tytär oli meillä vanhempiensa parin viikon työmatkan ajan.
Nyt tyttäreni pääsi ensimmäistä kertaa lentokoneeseen, sillä naapurimme päättivät ottaa hänet mukaan viikon kaupunkilomalle. Sanoivat, että se on synttärilahja (tyttäreni täyttää matkan aikana vuosia). Olen tästä heille todella kiitollinen. Tyttäremme saa kokemuksia, joita ei muutoin ikinä saisi.
Ei sitä tarvitse sen kummemmin hyvittää. Hehän ovat jo sanoneet, että teidän tyttärestänne on heille ja heidän tyttärelleen iloa. Niin kauan kuin tyttärenne käyttäytyy sillä tavalla, että hänestä on iloa, tuo jatkuu ja se riittää.