Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluan olla hoikin ja kaunein jne.
23.05.2013 |
Hei
Onko teissä ollut näitä jälkeenpäin ajateltuna todella hölmöjä piirteitä.Tajuan kuinka hölmö olen ollut. Ennen lapsen saantia halusin olla aina kaikista hoikin ja kaunein ja paras kaikessa. Urheilussa paras ja laulamisessa paras. Halusin että juuri minulla on se kaunein koti. Halusin olla se joka on matkustellut eniten. Työpaikkani piti olla kaikkein erikoisin ja hyvin palkattu. Melkein tuntuu että autoin ihmisiäkin vain halusta olla kiltein ja hymyilevin. Nyt keskityn lapseen ja olen välillä kovin rento vanhempi ja tajuan että kaiken tuon ajattelun ulkopuolella on elämää ja ihan oikeaa ihanaa sellaista. En koskaan ole kadehtinut muita ja nykyään jos kadehdin niin ne syyt eivät koskaan liity ulkonäköön tai muihin saavutuksiin elämässä. Kaikkea sitä kelaakin ja haluan oppia vielä enemmän ulos tuosta oudosta tavasta elää.
Kommentit (14)
Minä olin joskus ap:n kaltainen, etenkin kunnon ja ulkonäön suhteen olin tuollainen. Silloin cooper-tuloskin oli ammattiurheilijan "erinomainen"-luokituksen tasolla ja sekään ei riittänyt. Jälkeenpäin katsoessani tuo elämä vei ihan valtavasti energiaa ja oli loppujen lopuksi todella kuluttavaa, vaikka huippukunnossa olemisellakin on hyvät puolensa. Olin varmasti myös rasittavaa seuraa, kun olin niin suorituskeskeinen. Jos tuota elämää olisi jatkanut vielä pitkäänkin, olen varma, että jossain vaiheessa olisi tullut totaalinen henkinen romahdus. Tosin tuli nytkin pieni väsyminen, joka laittoi juuri ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Mutta en kuitenkaan romahdukseksi kutsuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No moni on hirvittävän itsekeskeinen ennen kuin saa lapsia. Lapsesta tulee sitten se elämän keskus ja itsekkyys väistyy. Tosin jotkut nostavat sitten sen oman lapsen koko maailman keskipisteeksi ja kuvittelevat, että se lapsi on heidänkin elämänsä keskipiste.
Vitsi kun mullakin olis ollut aikaa ajatella itseäni, edes joskus :D Kaikki kaatoi murheensa mun niskaan, sitä unohti itsensä kun kantoi kavereita sitten eteen päin. Sitten, kun sitä sai lapsen, niin sitä kantaa edelleen sekä kaverien murheet että omat, mutta nyt jaksaa paremmin :)
En ole koskaan ollut tuollainen. Kunnianhimoa toki on, mutta kyllä tavoitteeni lähtevät ihan itseltäni, eivät muihin vertailusta...
Toiset siis tarvitsevat lapsia kasvattamaan itseään enemmän kuin toiset.
Ihana oivallus. Itse en oo ikinä tuntenut tarvetta kilpailla muita vastaan, vain ja ainoastaan itseäni. Uskon että elämä on aika raskasta jos kokee jatkuvasti tarvetta kilpailla asioista muiden kanssa, mutta äärimmäisen hienoa että se ajatus on voinut lapsen myötä muuttua, sehän kertoo oman itsensä kasvamisesta aikuiseksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla rehellinen tunnustus. Olen tuntenut moisia ihmisiä, mutta he aina kertovat vain "rakastavansa haasteita", "haluavansa kehittyä" ja muuta bisneshöpinää, vaikka ovat oikeasti todella rahanahneita ja itsekeskeisiä.
Sama näkyy ihmissuhteissakin. Kumppani on aina joku varakas, pikkujulkkis tai muuten tärkeä ihminen. Väittävät kuitenkin aina rakastuvansa mahtavaan persoonaan, kilttiin luonteeseen (kiltti uraohjus?)...
En ole ollut tuollainen. Joillain kavereilla ollut kamala pätemisen tarve ja olen vähän itsekseni ihmetellyt tuota meininkiä. Sellaiset ihmiset ovat tosi väsyttäviä. Ehkä heillä on heikko itsetunto? Minulla on omat tavoitteeni joihin tähtään, mutta tavoitteeni liittyvät haluun olla parempi kuin olin ennen, ei haluun olla parempi kuin muut, missään asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä , uskon tuon oudon käytöksen johtuneen huonosta itsetunnosta. En tiedä onko se nyt yhtään sen parempi mutta minulla ei ole aikaa moisiin hömpötyksiin enää. Vaikka muutin nuorena pois kotoa niin aikuistuminen on tapahtunut vasta kai nyt lapsen myötä. En muuten koskaan kokenut kilpailevani muiden kanssa olin itse pahin viholliseni. En kirjoittanut tätä lainkaan provona enemmänkin tunnustuksena ja ihmettelen kuinka ymmärtäväisesti arvon keskustelijat ovat kirjoittaneet.
"Ennen lapsen saantia halusin olla hoikin ja kaunein ja paras kaikessa" ??? Kyllä tuosta sai sen käsityksen että nimenomaan muiden kanssa kilpailit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kai sitten kilpailin mutta itse itselleni laitoin tuon riman olla sitä ja tätä.. Muut järkevät ihmiset ovat käyttäneet tuon ajan paremmin ja keskittyneet tärkeämpiin asioihin.
Ap, parasta varmaan olisi että mietit mitä sinä ITSE haluat. Jos se on huomio toisilta. noiden luettelemiesi juttujen kautta, elät lienee unelmaelämääsi. Mutta jos joku muu tekisikin sinut onnellisemmaksi, suuntaa huomiosi sinne. Mitä tavoittelit sillä, että halusit olla parempi? Tuntea itsesi paremmaksi vai edes samanarvoiseksi kuin muut? Halusiko kateutta, ihailua vai hyväksyntää? Vai tyydyttää omaa kunnianhimoa ja testata omia rajoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vielä tässä : Nykyään siis elelen ihan normaalia elämää johon kuuluu mies ja lapsi. Olen tyytyväinen ellen jopa onnellinen. Kun lapsi kasvaa hieman niin opiskelen toisen ammatin ja voin olla näin enemmän läsnä perheelleni. En oikein tiedä miksi halusin tunnustaa tämän typerän seikan itsestäni. Tuntuu vain typerältä tuo turha energian hukka kaiken suorittamiseen. Elämä on tässä ja nyt.
Ap vielä tässä : Nykyään siis elelen ihan normaalia elämää johon kuuluu mies ja lapsi. Olen tyytyväinen ellen jopa onnellinen. Kun lapsi kasvaa hieman niin opiskelen toisen ammatin ja voin olla näin enemmän läsnä perheelleni. En oikein tiedä miksi halusin tunnustaa tämän typerän seikan itsestäni. Tuntuu vain typerältä tuo turha energian hukka kaiken suorittamiseen. Elämä on tässä ja nyt.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 09:30"]
Kiva kuulla rehellinen tunnustus. Olen tuntenut moisia ihmisiä, mutta he aina kertovat vain "rakastavansa haasteita", "haluavansa kehittyä" ja muuta bisneshöpinää, vaikka ovat oikeasti todella rahanahneita ja itsekeskeisiä.
Sama näkyy ihmissuhteissakin. Kumppani on aina joku varakas, pikkujulkkis tai muuten tärkeä ihminen. Väittävät kuitenkin aina rakastuvansa mahtavaan persoonaan, kilttiin luonteeseen (kiltti uraohjus?)...
[/quote]
Näitä ihmisiä muuten löytyy kumman paljon turhista julkkiksista ja kouluttautumattomista yrittäjistä. Haasteet, itsensä kehittäminen ja epämukavuusalue tuntuu olevan trendisanoja kolmekymppisten wannabe-tyyppien keskuudessa.:D