Mä olen niin hämilläni, kun oon niin onnellinen tai jotain..

Mä oon eläny lapsen kanssa kaksin vuosikausia. Onhan mulla ollu toki jotain "vakipanoja", mutta ei niitä lapselle ole esitelty. Reilu kaks vuotta sitten mun elämään ilmesty mies, jonka kanssa aluksi tyydytettiin vain näitä fyysisiä tarpeita, mutta vähitellen ystävystyttiin ja vietettiin aikaa muutenkin yhdessä. Viime kesänä lapsikin tutustui äidin kaveriin, mutta ei sen enempää.

Talveksi mies lähti ulkomaille. Me soiteltiin n. kerran viikossa ja juteltiin sähköpostitse kaikesta maan ja taivaan välillä. Vähän aikaa sitten se tuli takas ja me alettiin virallisesti seurustella :D Ja mä oon vaan niin kauhean tyytyväinen tähän tilanteeseen. Mun on hyvä olla. Kaikki on oikein.