Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mun on vaikea sietää miehen menoja?
12.07.2013 |
Tulee oikein sellainen ärsytys päälle aina kun vaan mainitseekin että pitäisi/haluaisi mennä jonnekin (esim. kaverille, viikonloppureissulle tms.). Ei se nyt edes mene mitenkään ihmeen paljon verrattuna moniin muihin miehiin. Kuitenkin usein valittelee sitä että ei pääse menemään tai oikeasti ehdi, siis ihan riippumatta mun luvasta. Haikailee usein myös nuoruusvuosiaan jolloin sai mennä ja olla vapaasti. Ehkä mulle onkin tullut sellainen olo että jotenkin katuu mun kanssa naimisiin menoa ja lasten hankintaa ja ollaan hänelle nyt sellainen välttämätön pakko.
Ehkä mulla myös on jonkinlainen kontrollointitarve elämääni ja jonka olisin ulottanut myös mieheen, inhoan kaikkia yhtäkkisiä ilmoituksia jostain menoista, mua helpottaa jos niistä voidaan yhdessä sopia reippaasti etukäteen niin että tiedän esim. että parin viikon päästä hän aikoo olla lauantain pois. Jos ko. päivän aamuna ilmoittaa että olisi johonkin menossa niin mä menen ihan pois tolaltani.
Olen nyt koittanut suitsia itseäni tässä asiassa että en alkaisi väittämään vastaan tai sanomaan ilkeästi kun hän on johonkin menossa, odotanhan kuitenkin itsekin että pääsen menemään tarvittaessa jos tulee jokin meno. Aikamoista itsehillintää se kuitenkin vaatii ja siksi olenkin koittanut miettiä että mikä tässä ihan pohjalla oikeasti on syynä ja miten voisin vaikuttaa siihen niin että näitä tunteita ei edes tulisi.
Olen myös miehen kanssa koittanut näistä asioista jutella ja kertoa miltä minusta tuntuu, mutta ei hän oikein ymmärrä miksi se minulle on niin vaikeaa (no ei kai kun en itsekään sitä ymmärrä). Taustalla meillä on myös asumusero ja miehen ilmoitus ettei tiedä rakastaako mua koskaan enää niin kuin ennen ja tuntuu että sekin on jäänyt vähän kummittelemaan vaikka mies nykyään sanookin että se rakkaus on palannut eikä kenenkään muun kanssa haluaisi olla.
Kommentit (6)
Musta sä olet jo aika pitkällä, kun tunnistat tunteen ja ymmärrät, että se johtuu nimenomaan sinusta, eikä miehen tarvitse sen vuoksi käytöstään muuttaa. Sun mies kun toimii mun silmiin ihan asiallisesti, kun ilmoittaa, jos viipyy ja missä on.
Taustalla voi ehkä olla sun epävarmuus teidän parisuhteen kestävyydestä. Etenkin, jos näitä ajatuksia on tullut vasta kriisin jälkeen.
Kun en ole mikään terapeutti, en osaa muuta sanoa kuin sen, että älä ruoki noita ärsytyksiä. Miehen pitäisi lisätä menojaan, jotta sä siedättyisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja koska mies toimii asiallisesti, suosittelisin myös ulkopuolista keskustelua, koska parisuhdetta ei välttämättä kannata rasittaa asialla, joka enimmäkseen on vain toisen osapuolen pään sisällä.
Itsellä nimittäin vähän samaa ongelmaa: järjen tasolla ei mitään väliä miehen menoilla enkä haluaisi että omianikaan rajoitettaisiin, mutta silti kriiseilen joka kerta, kun mies on jossain. Eikä minulla ole taustalla tuollaista kriisiäkään. Ja luotan mieheen täysin. Menettämisen pelkoa kai se on? Ihan samalla tavalla kuin hallinnan tarve.
Mutta joo. Jos vaan mahdollista niin juttele terapeutin tms. kanssa.
Sinä pelkäät, että jotain tapahtuu kun miehesi ei ole "kontrollissasi". Tosiasiassa tuo kontrollointi on paljon pahempaa, sinä kun et voi tehdä päätöksiä toisen puolesta.
Olette vain kovin erityyppisiä ihmisiä. Itse en olisi jaksanut edes seurustellessa katsella miehen jatkuvia "omia" menoja. Onneksi löysin kumppanin, joka on yhtä rauhallinen ja kodikas ihminen kuin minä. Viihdymme parhaiten yhdessä ja oman perheen kesken. Ulkopuolisten silmissä elämämme on varmaan pitkäveteistä, mutta väliäkö sillä...?
Ei hitto, minä oon ihan samanlainen! Oon aatellut että kukaan muu ei varmaan oo tällainen kuin minä.. Mulla ärsyttää suunnattomasti miehen omat menot, varsinkin ryyppäjäiset. Olen yrittänyt miettiä että miksi ärsyttää, mutta en oikein tiedä.. En ole muuten mitenkään kontrolloiva, enkä yritä alistaa miestäni tms. Olen tullut siihen tulokseen että olen mustasukkainen miehen kavereille, kun hän haluaa viettää aikaa mieluummin heidän kanssaan kuin kotona.
Sen verran kuitenkin oikeutan nämä tunteet itselleni, että meillä on 2 lasta joista toinen on ihan pieni vauva. Mies on muutenkin viikot poissa, töissä eri paikkakunnalla. Minä siis olen lasten kanssa keskenäni ja hoidan tietysti kaikki kotityöt, kaupassakäynnit ym. Sitten mies tulee viikonlopuksi kotiin ja haluaa lähteä "rentoutumaan". Se pistää vihaksi, olisi nyt hemmetti perheensä kanssa, tai päästäisi minut johonkin! Olenkin aina sanonut, että pa**allakäynti on sitä mun rentoutumista ja omaa aikaa... :D
Alue: Aihe vapaa
Niin ja siksi tämä taas tuli mieleen kun mies on ollut koko viikon pois parin lapsen kanssa leirillä ja nyt on siis matkalla kotiin. Soitti ja samalla kertoi että matkalla olivat pysähtyneet olemaan vähäksi aikaa yhden kaverinsa luo. Mulle tuli heti sellainen ärsytys-aalto, että miksi piti sinnekin jäädä ja että olisivat olleet jo aikaa sitten kotona jos eivät olisi jääneet. Sain oltua sanomatta asiasta mitään, mutta harmittaa vaan oma tunnereaktio. Mikä oikeus minulla on sanoa että hän ei saisi jäädä kaverinsa luo matkalla? Jos itse olisin ollut matkalla ja jäänyt kaverin luo vähäksi aikaa niin en kyllä tykkäisi jos mies siitä suuttuisi. Tosin olisin kyllä varmaan itse laittanut vaikka viestin että tullaan vähän myöhemmin kuin alunperin olin ilmoittanut koska jään hetkeksi kaverille..