Monikielinen perhe, miten käy lapsen kielitaidon?

äiti puhuu lapselleen aina äidinkieltä, oli se mikä tahansa. ai et pahemmin juttele lapsellesi? no osta sille sitten suomalaisia dvd:itä, jos et halua jutella. suomi siis on äidinkieli, mitä ei ehkä opi kirjoittamaan ja saksa koulukieli. englanti tulee itekseen siinä sivussa tietokonemaailmasta.

Saksasta tulee varmaan se kaikista vahvin kieli. Suomen kanssa joudut olemaan jämäkkä, koska olet ainoa sen edustaja teidän perheessä, ja kieltä on koko aika myös käytettävä, muuten se häviää. Miksi et juttelisi omalle lapsellesi? Outo ajatus. Englanti vähän riippuu. Jos pyydätte lasta aina puhumaan teille vanhemmille omaa äidinkieltänne, jää englannin käyttö vähäisemmäksi, mutta toki passiivinen ymmärrys kehittyy.

Meillä on monikielinen ympäristö lapsilla. Suomi on äidinkieli, saksa toiminta-koulukieli ja englanti ja italia muuten kuvioissa. Kahdella ensimmäisellä kielellä sujuu kaikki ja passiivisesti opitut muut kielet ovat enemmän sellaisia, että lapset ymmärtävät niitä, mutta vastaavat kahdella muulla kielellä. Tosin nuo passiivisetkin kielet vahvistuvat koko ajan, joten tilanne voi vielä muuttua.

Näin tuttavaperheessämme: äiti puhuu lapselle ruotsia, isä suomea, kansainvälisessä koulussa opetus englanniksi, kavereiden kanssa puhui saksaa ja kun muuttivat hollantiin, puhui kavereiden kanssa hollantia. Tuolloin lapsella oli ikää 10 v.

Toinen tuttavaperhe: äiti puhuu espanjaa, isä suomea, englanti kolmannella luokalla, viidennellä aloitti ranskan ja nyt yläkouluun mennessä tuli mukaan ruotsi.

Hyvin käy, kunhan olette johdonmukaisia kielien suhteen, ts. isä vastaa aina saksaksi lapselle ja sinä suomeksi, vaikka puhuttekin keskenänne englantia.

Todennäköisesti lapsenne vahvimmaksi kieleksi tulee saksa, jos asutte Saksassa. Hän kuulee saksaa muilta ihmisiltä. Oletteko miettineet, meneekö lapsi saksankieliseen vai kansainväliseen (englanninkieliseen) kouluun? Suomi pysyy toisena äidinkielenä, jolla lapsi pystyy puhumaan äidin ja suomalaisten sukulaisten kanssa. Todennäköisesti lapsi oppii myös englantia, vaikka te ette puhukaan hänen kanssaan englanniksi vaan hän oppii kielen kuuntelemalla sinua ja puolisoasi. 

Joillakin useakielisillä lapsilla voi olla puheen viivästymistä aluksi, mutta sitten kun hän oppii puhumaan, hän kuroo nopeasti viivästymän molemmissa/kaikissa kielissä. Lapsella voi olla myös kausia, jolloin hän suosii jotakin kieltä ja jotakin kieltä hän ei haluaisi puhua. Älkää antako näiden asioiden lannistaa teitä.

Hyvä siitä tulee. Avainsana on johdonmukaisuus. 

P.S, Kannattaa tutustua tutkimuksiin kaksikielisyydestä ja monikielisyydestä. 

Mina puhun suomea, mies saksaa, miehen kanssa puhumme englantia, asumme Englannissa ja kayvat taalla paivakodissa / koulussa. Lapset puhuvat natiivisti englantia ja suomikin on aika hyva, vaikka varmaan Suomessa koulussa aluksi olisi huomauttamista, koska lauseissa vilisee paljon myos englannista vaannettyja sanoja ("kato aiti, ma chopin nyt naa kurkut pieceiks.."). Tama kylla vahenee parissa viikossa Suomen lomilla jo paljon. Saksaa ymmartavat ja osaavat aika paljon kaantaa sanoja saksaksi, mutta harvemmin oma-aloitteisesti koittavat mitaan silla kielella sanoa. Mies on paljon tyomatkoilla, eli viettaa vahemman aikaa lasten kanssa, ja tama vaikuttanee taman kielen huonoon menekkiin.

Kauemminhan niilla toki kesti oppia puhumaan jarkevasti, ja alussa oli kaikki kielet iloisesti sekaisin (vahan ovat vielakin). Toisaalta naille ei ole big deal koittaa alkaa puhua jotakin neljatta kielta vaikkapa lomamatkoilla (siis yksinkertaisia lauseita/sanoja), koska eri kielet ja eri kielta puhuvat ihmiset (tai se ettei aina kaikkea tajua) ei ole mikaan uusi juttu.

No kannattaisi ryhtyä juttelemaan lapsen kanssa, näin ihan alkuneuvoksi..

Juu... johdonmukainen pitää olla se taitaa olla avain tuohon monikielisyyteen. Tuttavaperheen isä Englantilainen (puhuu vieläpä Liverpoolin mukavalla murteella) ja äiti suomenruotsalainen jonka äidinkieli ruotsi. Perheen yhteinen kieli on suomi mutta äiti puhui lapselle ruotsia ja isä englantia. Isän kaverit englantia tai suomea ja äidin kaverit pääasiallisesti ruotsia. Olivat hyvin tarkkoja sääntöjen suhteen mitä kieltä kukin sai puhua lapsen kuullen. Poika alkoi puhumaan hieman normaalia myöhemmin mutta neljä vuotiaana oli kaikki kolme kieltä jokseenkin hallussa. Nyt on 12 ja puhuu melkoisen sujuvasti viittä eri kieltä, kuudennen opettelu menossa!

Mielestäni mahtava rikkaus tuo kielitaito!

Mitä ihmettä tarkoitat tuolla, ettei lapselle varmasti pahemmin tule juteltua? Jos sinä puhut lapsellesi normaaliin tapaan, ja lisäksi on kirjoja, videoita ja silloin tällöin suomenkielisten sukulaisten tapaamista, niin kyllä lapsi saisi ihan kelvollisen suomen kielen taidon.

Jos perheenne on melko perinteinen ts isä käy töissä päivisin mutta viettää kuitenkin lapsen kanssa aikaa, lapsen suomen kielen taito on todennäköisesti vahvempi varhaislapsuudessa, mutta koulun aloitus saksaksi tulee kääntämään tilanteen saksan hyväksi. Sen jälkeen lapselle tulee todennäköisesti ympäristön kielen suosimisvaihe, ja hän saattaa jonkin aikaa jopa "hävetä" perheen vähemmistökieltä ja vanhempaa, mutta kun pidät johdonmukaisesti omasta kielestäsi kiinni ja käytät sitä aina lapselle puhuessa, vaihe menee ohi ja lapsi kasvaa arvostamaan myös asuinympäristössään toissijaista kieltään uudelleen. 

Monikielisyys perheessä vaatii sen, että molemmat vanhemmat osoittavat arvostavansa molempia (tai kaikkia) perheessä käytettyjä kieliä, eikä mitään kieltä pidetä perheessä vähempiarvoisena, eikä myöskään "salakielenä", joilla puhutaan varta vasten salaa muilta ihmisiltä. Kielten tasavertaisen arvostuksen tueksi on tosiaan tarpeen, että kotoa löytyy mediaa molemmilla lapselle aiotuilla kielillä. 

Ihan hätkähdin, kun luin aloituksesi uudelleen:

"Ja suomenkielen taidonkin suhteen pahoin pelkään, koska ei lapselle varmasti pahemmin tule juteltua."

Miksi arvelet, ettei sinun tule pahemmin juteltua lapsen kanssa? Oletko lyhytsanainen, tuppisuu?

Lapselle pitää puhua, muuten hän ei opi itse puhumaan. Sinähän tulet äitinä viettämään suurimman osan lapsen vauva-ajasta lapsen kanssa, joten vastuu lapsen puheen oppimisesta on erityisesti sinulla.

Otat vaan tavaksi höpöttää lapselle kaikenlaista hassua ja hauskaa suomeksi aina, kun hän on hereillä. Osta tai lainaa jostakin lorukirjoja ja lastenkirjoja. Loruttele lapselle. Lapset nauttivat kaikenlaisista loruleikeistä. Lapsille pitää myös lukea, siksi lastenkirjat. 

Suomenkieliset lastenohjelmat ja dvd:t ovat myös hyvä kielen oppimisen väline. 

Varmaan käy ihan hyvin. Tutuilla toinen vanhempi puhuu suomea, toinen venäjää ja keskenään puhuvat englantia. Lapset osaavat sujuvasti suomea ja venäjää.