Odotako että maalaistalo on yhtä siisti kuin kaupunkilaiskoti?

Varsinkin jos on karjaa, en odota mitään tiptop kotia.

Hmm, oli sitten mikä ammatti vain, niin eihän se nyt kodin puhtauteen ja siisteyteen vaikuta millään lailla. Jokaisella on koti omansa näköinen, niin siisteydessä kuin sisustukseltakin.

Maalla kantautuu monenlaista likaa ulkoa sisälle helpommin. Täytyy tulla sisälle joskus työvaatteissa- ja saappaissa hoitamaan joku paperihomma tai vastaava asia jne. On enemmän kärpäsiä ja muita ötököitä. Se kaikki vaikuttaa. Myös se, että kun työskentelee karjasuojissa, pelloilla ja vajoissa ym. ei ehkä ole sellaista silmää, että kotona on oltava kaikki viivasuorasti paikoillaan.

No ei todellakaan tarvitse mennä työkamoissa sisälle. Ne voi kyllä riisua. Usein vanhoissakin taloissa on kaksi sisäänkäyntiä sillä ajatuksella, että toisessa eteisessä säilytetään työvaatteet ja toisesta sisäänkäynnistä kuljetaan yleensä ulos. Samoin kuin vieraat tulee siitä toisesta.

Todellakin siis kyse on vain siitä, miten siististä pitää eikä mistään asuinpaikasta. Navettatilalla ei ole edes niitä kärpäsiä sisällä ellei nitä sinne haluta.

Riippuu tapauksesta. Ei nykytekniikalla se maatalon emännyys välttämättä ole sen kiireisempää kuin kaupunkilaisnaisen työkään. Mutta puuttuupa se ikuinen ruuhkassa tarhan, duunin ja tarhan kolmiossa suhaaminen!

Joten aika vaikeaa antaa tuohon mitään "standardia". Kiireinen on kiireinen, ja mitäpä minä hänen kotinsa siivosta alkaisin urputtaa. Ja osa vaan ajatteleekin maalla niin, että se kuuluua "asiaan", että siivo on vähän niin ja näin...

Maatalon töihin hakeutuvat ihmiset ei varmaan ole niitä, jotka jahtaavat jokaista pölyhiukkasta ja tiirailevat jokaista sormenjälkeä suurennuslasin kanssa. He sietävät hajuja ja likaa työssään, joten sietävät kotonaankin elämisen jälkiä.

Mitä se mulle kuuluu, millainen koti kullakin perheellä tai ihmisellä on? Ei ole mun asia kertoa, miten ihmisten kuuluu asua.

Olen kotoisin maatalosta. Ihan yhtä siistiä tai sotkuista siellä oli kuin missä muussa tahansa lapsiperheessä. Mutta oppipa siellä tekemään töitä. Kun ei äiti ehtinyt siivota keittiötä ruuan päälle - piti ehtiä navettaan - niin se työ lankesi meille lapsille ja tasan tarkkaan tiesimme, että lauantai on siivouspäivä, jolloin kaikki osallistuvat. Ollaan kitketty niin kukkapenkit kuin kasvimaatkin, joten ihan yhtä luonnostaan sitä oppi huolehtimaan tavaransa paikoilleen talon sisällä. Sama juttu oli kavereiden kotona. En muista olleeni missään törkyisessä maatalossa kylässä. Ainoa paikka, jossa vähän hämmästelin joka puolella notkuvia pyykkikasoja ja epäjärjestystä, oli yksi lähiseudun maatila, jolla oli neljä poikalasta ja äiti huolsi yksin koko talouden, mutta ne kasat olivat kuitenkin puhdasta pyykkiä. Ja se äiti tykkäsi leipomisesta. Usein siellä tuoksui tuore leipä tai pulla.

Eikä meillä lompsittu saappaisillaan sisällä. Työvaatteet jätettiin sitä varten tehtyyn vaatekomeroon toisen sisäänkäynnin luokse. Kärpäsiä, paarmoja ja muita öttiäisiä toki riitti: pellolla laiduntavat lehmät ovat oiva ruuanlähde verenimijöille.

Maatilojen nykytilasta minulla ei ole käsitystä. Käsittääkseni monelta tilalta toinen osapuoli, todennäköisimmin nainen, tekee jotakin toista työtä ja osallistuu sen päälle tilan töihin, jos osallistuu. Totesin itsekseni jo teininä, että maatilan pito on elinkeinoksi liian rankka eikä minusta tule ikinä emäntää. Eikä tullut. Työskentelen visuaalisella alalla johtotehtävissä. Voisi olla, että jos olisin päätynyt emännäksi, niin meillä olisi kotona kaatopaikkakaaos.

Olen maalaistalon emäntä, meillä käy siivooja kerran viikossa. Ulkoistin sen työn, jota eniten inhoan :-)

Kaikki pahimmat läävät, joissa olen käynyt, on olleet kaupunkikoteja.