Lue keskustelun säännöt.
Kummiudesta
22.05.2013 |
Pyysin aikoinaan ystävääni lapseni kummiksi ja hän suostui sanoen "en mä kyllä mikään kummoinen kummi Varmaankaan tule olemaan". No, tämä mulle ok. Yhteydenpito on vuosien varrella harventunut ja kummi muistaa lastani lähinnä jouluna ja synttäreinä. Parina viime jouluna olen sanonut, ettei lahjaa tarvii koska lahjat tuo joulupukki eikä lapsi näin ollen tiedä, ettei kummi ole antanut lahjaa. Synntärilahjaksi pyysin yhteistä aikaa. Syntymäpäivänä kummi toi esitteen, josta lapsi sai itse valita mieleisen teatteriesityksen, tämä oli top3- listalla lapsen mielestä. Eilen sitten kävivät teatterissa ja molemmilla oli hauskaa, lapsi suorastaan suuttui kun piti tulla kotiin esityksen jälkeen eikä saanut mennä kummille.
Mun pointti on, että miksi ihmeessä ihminen (siis minä itse että kummi) on niin saamaton, ettei saa vaalittua ystävyyttä ja lapsen suhdetta kummiin. Mitään riitaa ei ole, meillä ei odoteta kummilta mitään ihmeellistä (kuten kalliita lahjoja) eikä muitakaan esteitä pitäisi olla. Lapsi joskus ihmettelee, miksi me ei koskaan kyläillä kummin luona mutta sekin on jo tottunut tilanteeseen.
Kommentit (4)
Ihmiset ovat erilaisia. Itse en odota lasteni kummeilta mitään, pääasia, että kastetilaisuudessa oli kummit. Lahjat voin ostaa itse tai voivat antaa jotain, jos haluavat. Minulta ja isältään lapset kaipaavat huomiota ja aikaa, eivät kummeilta. Kaverisuhteet ovat kuitenkin lapselle tärkeämpiä kuin joku perheen ulkopuolinen aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessähän on kristillinen riitti, eivätkä ihmiset keskimäärin ole eää kovinkaan uskonnollisia.
Onneksi kummius ei velvoita mihinkään. Suostuin kummiksi lapselle, jonka äiti on kammottava ahdistelija ja maanvaiva. Se on miehen puolella sukua, enkä tuntenut kovin hyvin suostuessani. Mieheni kieltäytyi ja teki aivan oikein. Oletin synttäreiden, nimppareiden ja jouluna muistamisen riittävän, mutta sain kaistapäältä haukut niskaan. Syynä se, että lahjat olisi pitäneet olla kalliimpia kuin sen 15-20 €, minkä maksoivat. Hyi hemmetti mikä hullu. Lapsi ei ollut edes kaksivuotias, kun sekopää katkaisi noilla haukuilla välit. Luojan kiitos.
Keinotekoinen ystävyyden ylläpito on raskasta. Kun pitää kannustaa lasta ja aikuista ystävyyteen, joka ei tule luonnollisesti vaikkapa sukulaisuuden vuoksi tai siksi, että aikuiset olisivat samaa kaveripiiriä.