Lue keskustelun säännöt.
Olen muuttamassa pois perheeni luota ja...
11.07.2013 |
..olen hiton innoissani! Olen vuosia ollut kotiäitinä, hoitanut vammaista lasta ja vihannut elämääni. Raha on ollut tiukilla, parisuhde heikoilla jäillä, ei lastenhoitajaa koskaan...nyt päätin lähteä tästä helvetistä ja aloittaa uuden elämän. En jaksa lastani, en miestäni, en ketään juuri nyt. Tahdon vaan pois ja olla rauhassa, harrastaa ja käydä töissä/opiskelemassa. Keskittyä itseeni.
Mieheni kannustaa minua, koska tuntee minut hyvin ja tajuaa että jaksamiseni on lopussa enkä tahdo enää viettää päiviäni lasta passaten. Mutta kukaan muu ei ymmärrä päätöstäni. Onko se tosiaan niin kamalaa, jos äiti saa tarpeekseen ja päättää tehdä asialle jotain? En ole hylkäämässä lastani, tapaan häntä jatkossakin päivittäin (muutan lähelle). Mutta tämä nykyinen elämäntyyli tappaa minut.
Kommentit (18)
Mitäpä luulet lapsesi ajattelevan sinusta? Käykö vanhainkodissa sua katsomassa...hoitajille voit sitten avautua tästä hylkäämisestä niin hekin ymmärtävät miksi olet niin yksin.
Lapsellinen, itsekäs, typerä päätös. Onnittelut siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen lapsi on? Minkä ikäinen itse olet? Miten miehesi hoitelee nyt asiat eteenpäin lapsenne kanssa, tuleeko siihen joku iso muutos? Miksi sitä muutosta ei voinut tehdä jo aikaisemmin? Ymmärrän kyllä sinuakin vaikka itse en olisi valmis noin isoon askeleeseen.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 12:45"]
Mitäpä luulet lapsesi ajattelevan sinusta? Käykö vanhainkodissa sua katsomassa...hoitajille voit sitten avautua tästä hylkäämisestä niin hekin ymmärtävät miksi olet niin yksin.
Lapsellinen, itsekäs, typerä päätös. Onnittelut siitä.
[/quote]Jep, varmaan vammainen lapsi käy kovastikin vanhempiaan katsomassa vanhainkodissa. Hyvä jos on hengissä silloin.
Ymmärrän sinua. Olen itse erossa jättänyt lapsen isälleen, koska se on lapsen kannalta parempi. En ymmärrä miksi automaattisesti äidin luona asuminen olisi parempaa.
Kolmekymppisiä olemme, lapsi ala-asteikäinen. Isänsä pärjää lapsen kanssa paljon paremmin, ei stressaa ja jotenkin hoitotahot suhtautuvat paremmin mieheen kuin minuun; eivät vaadi häneltä edes perustason juttuja, minun taas pitäisi tietää ja tajuta kaikki. Olen aivan väsynyt ja kyllästynyt, syön rauhoittavia...lapsi on aggressiivinen, ei kunnioita minua eikä tottele ketään. Todella palkitsematonta hommaa vanhemmuus hänelle. Erehdyin yhden kerran puhumaan suuni puhtaaksi hoitotaholle ja sen jälkeen minuun on suhtauduttu kuin tunnekylmään psykopaattiin.
Koska olen ollut työtön, aloitan varmaan työkkärin kurssilta ja opiskelen ensi vuonna uuden ammatin (nykyinen ei työllistä enää). Uusi elämä odottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* aloitan työkkärin kurssilta ja opiskelen ensi vuonna uuden ammatin *
Onko tuo siis realistista, eli sulla on jo opiskelupaikka, mihin tarviin työkkärin kurssia?
Täytyy nostaa hattua sinulle ja miehellesi! Toivottavasti voimaannut ja jaksat palata vielä perheesi luo. Vammaisen lapsen hoito ei ole helppoa työtä ja siihen väsyy jos ei mistään saa apua. Ja en usko että lapsi tuntee sinun hänet hylänneen jos joka päivä kuitenkin näette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 13:05"]
* aloitan työkkärin kurssilta ja opiskelen ensi vuonna uuden ammatin *
Onko tuo siis realistista, eli sulla on jo opiskelupaikka, mihin tarviin työkkärin kurssia?
[/quote]
Kurssin käyn koska tahdon päivittää tietoni ja taitoni. Selvitän myös, kummalle alalle lähden (olen kahden välillä pohtinut) ja tiedän potentiaalisia työnantajia, joten mielestäni suunnitelmani on realistinen.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 12:45"]
Mitäpä luulet lapsesi ajattelevan sinusta? Käykö vanhainkodissa sua katsomassa...hoitajille voit sitten avautua tästä hylkäämisestä niin hekin ymmärtävät miksi olet niin yksin.
[/quote]
No, daa, ei ne vammattomatkaan lapset välttämättä käy vanhempiaan vanhainkodissa katsomassa. Vai miksi luulet, että meillä on niin paljon yksinäisiä vanhuksia eri hoitolaitoksissa? Ovatko ne kaikki muka lapsettomia?
Lasten tekeminen vanhuudenhoivaa varten on kyllä todella lapsellinen perustelu. Minä hoivasin vanhempiani, mutta veljeni perhettä ei juuri näkynyt. Äitini viimeisenä kesänä eivät tulleet katsomaan, kun piti käydä mökillä viikonloppuisin. Ja kuitenkaan välimatkaa ei ollut kuin alle sata kilometriä - reilun tunnin ajomatka. Syksyllä äitiä sitten ei enää ollutkaan. Kyllä sitten arkun vieressä nyyhkittiin - toivottavasti oli edes huono omatunto, mutta vahvasti epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 12:45"]
Mitäpä luulet lapsesi ajattelevan sinusta? Käykö vanhainkodissa sua katsomassa...hoitajille voit sitten avautua tästä hylkäämisestä niin hekin ymmärtävät miksi olet niin yksin.
Lapsellinen, itsekäs, typerä päätös. Onnittelut siitä.
[/quote]
ja sekö ei ole itsekästä, että tekee lapset omaa vanhuutta varten? Haloo, me ollaan suomessa, ei kiinassa tai intiassa. Minä en aio hoitaa tai käydä katsomassa äitiäni kun se menee vanhaks. Syy on: äitini ei ansaitse sitä, mutta sitä tuskin haittaakaan. jos äiti hoitaa lastaan väkisellä vain koska yhteisö painostaa, saadaan aikaan vain vahinkoa. Joten ap, hyvä, että itse tiedostat oman olosi ja kun sinusta tuntuu tuolta niin parempi, että jätät perheesi. Koska mikään ei ole niin kamalampaa kuin äiti, joka ei halua olla äiti.
Minusta on hyvä ratkaisu! Ei pitäisi olla mitenkään itsestäänselvää, että lapsi jää aina äidille. Miehet eivät ole tasa-arvoisessa asemassa lapsen huoltajuuden ja lähivanhemmuuden suhteen erotilanteissa. Hyvä vain että etä-äitejä tulee enemmän, jospa siinäkin asiassa tasa-arvo hiljalleen lisääntyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aloittaja olisi ollut mies, niin luultavasti ratkaisua olisi pidetty taysin normaalina. Kyllahan isa saa jattaa perheensa ja aloittaa uden elaman, jattaa aidin huolehtimaan lapsista. Mutta jos aiti paatyy tahan ratkaisuun niin onkin ihan kauhea ja itsekas ihminen.
huhhuh. Kaikkea hyvaa sinulle AP :)
Et jaksa enää hoitaa lasta, vaikka teitä on ollut kaksi. Kirjoituksestasi sain sellaisen käsityksen, että myös miehesi on osallistunut lapsen hoitamiseen. Onko lapsesi erityiskoulussa ja ip-hoidossa?
Oletat sitten, että miehesi jaksaa yksin hoitaa lasta. Käykö hän töissä?
Onnea vaan sulle, jos kuvittelet työkkärin kautta pääseväsi jollekin kurssille ja työllistyväsi sitä kautta.
Kuulostat loppuunväsyneeltä mutta samalla myös hirveän lapselliselta ja itsekkäältä. Toivon kuitenkin teille kaikille hyvää. Erityisesti toivon sitä miehellesi, jonka jätät yksin kantamaan taakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äidin mielenterveys vaakalaudalla,varmasti tämä paras ratkaisu kaikille osapuolille!
Täältä halaus ja onnentoivotukset!
Kukaan, jolla ei ole vaikeahoitoista erityislasta, ei varmasti ymmärrä sitä, miten lujilla tuossa voi äiti olla. Itselläni on autistinen lapsi (ja terve lapsi lisäksi), joten aavistan kyllä, millaiset ap:n fiilikset ovat.
Hyvä, että sinulla on suunnitelmat selvillä, jo se, että on saanut ratkaisunsa tehtyä on varmasti todella helpottava tunne. Ja hienoa, että miehesi voi hoitaa arkea eteenpäin - tosin vähän ihmettelen, miten se häneltä nyt onnistuu, jos tähän asti ei ole osallistunut, vaan homma on ollut sinun harteillasi yksin. Mikset voi opiskella kotoa käsin, jos kerran lapsi on arjet koulussa?
No joo, ratkaisu ei ole välttämättä lopullinen, mutta toistaiseksi, eikö niin?
Musta sun ratkaisu on oikea. Vammaisen ja agressiivisen lapsen taltuttamiseen on yleensä mies paras. Meillä on myös vammainen lapsi ja ymmärrän päätöksesi. Sille jää lapsi joka pärjää lapsen kanssa paremmin. Tiedän tuon tilanteen, että hoitotaho painostaa äitiä ja isä saa olla rauhassa. Meillä menee hyvin lapsen kanssa, mutta silti ymmärrän. Näyttää siltä että olet väsynyt myös hoitotason painostukseen ja haluat eroon siitä.
Onnea ap, mulla ei ole tuollaista mahdollisuutta edes, kahden lapsen totaali yh, ja toinen heistä on tavallinen...
Onhan se aina kamalaa, jos omaa lastansa ei kestä, mutta mitäpä väliä, mitä muut sinusta ajattelee?
Mitä opiskelet/mitä työtä teet?