Miksi erosit kirkosta?
-en usko jumaliin
- kirkollisverolle parempaakin käyttöä
Kommentit (13)
Minut oli liitetty siihen kysymättä mielipidettäni, eikä vanhempani antaneet lupaa erota. Erosin heti aikuisena. Syy: en usko jumalaan enkä pidä kirkkoa tarpeellisena laitoksena, melkeinpä päinvastoin.
En usko jumaliin enkä kirkon oppeihin. Kotimaassa minua ärsytti kirkon suvaitseva suhtautuminen naispappien kanssa työskentelystä kieltäytyviin pappismiehiin. En myöskään pidä hyvänä kirkon verotusoikeutta. Olen eronnut kirkosta vuosia sitten.
Kävi niin klassisesti, että filosofian opiskelu haastoi ajattelemaan. Tajusin siinä sitten, etten hyväksy sellasta epäoikeudenmukaisuutta, että osa ihmisistä on tuomittu ikuiseen kadotukseen kuka mistäkin syystä. Hieman lisää pohdittuani en ymmärtänyt, miksi ihmisten eri aikoina kirjoittama Raamattu olisi Jumalansanaa, ristiriitaisuuksineen. Ja miksi se olisi sen parempi kuin joku toinen pyhä kirja. Lopuksi ymmärsin, etten usko Jumalaan ollenkaan, ettei minulla ole mitään todistetta hönen olemassaolostaan tai olemattomuudestaan. Ja kun ei ole uskoa, ei ole mitään syytä kuulua kirkkoon.
Kirkko, etenkin katolinen kirkko, on suurin tulppa naisen aseman parantamiselle ja sitä kautta köyhyyden ja nälän kukistamiselle.
En uskonut jumalaan. Myöhemmin liityin takaisin, sillä halusin uskoa ja opetella uskomaan. Hitaasti luonnistuu mutta ainakaan en yhden Räsäsen anna asiaa hidastaa.
Naisvihaajat ovat saaneet sanomansa läpi kristinuskon (kuin myös islamin) kautta inhottavan hyvin. Edelleen sieltä löytyy samaa sakkia ja osa on peräti naisia. Erosin kirkosta yli 30 v sitten, en halua verorahoillani ylläpitää naisvihamielistä laitosta.
Ei tuntunut tarpeelliselta kuulua. Tosin nyttemmin olen ajatellut että voisin liittyä takaisin. En tykkää siitä minkälaiset ihmiset ovat omineet kirkon. Körttiläisyys saisi kuulua enemmän, lestadiolaisuus ja muu kiihkoilu vähemmän. Uskon puolesta en miellä itseäni välttämättä kovin uskovaiseksi, enemmänkin tunteeni on sitä että toivon että Jumala on. Mielestäni kristinusko on rakkauden ja toivon usko, ei tuomitsevuuden ja itsensäkorottamisen kuten jotkut tuntuvat ajattelevan.
En keksinyt mitään syytä kuulua kirkkoon, sillä en usko jumalaan.
Erosin opiskeluaikoina köyhyyden vuoksi. Myöhemmin liityin uudelleen, koska haluan kuulua kirkkoon ja osallistua seurakuntatilaisuuksiin. Pidän seurakunnan yhteiskunnallista perhetyötä hyvänä asiana ja kun saan kunnollista palkkaa, maksan siitä mielelläni osuuteni kirkolle. Pidän myös monia kristinuskon perusopetuksia hyvinä, näen kristinuskon rakkauden uskontona. Sehän alun pitäen perustui nimenomaan hyljeksittyjen ja syrjittyjen auttamiseen. Alkuseurakunnissa naiset myös saarnasivat miesten ohella tasavertaisina. Naisten alistamisen kulttuuri on peräisin eurooppalaisesta keskiaikaisesta vallankäytöstä, ei suinkaan Raamatusta tai kristinuskosta.
Naisvastaisuus on minusta outo syy erota kirkosta. Harmi, ettei valtion veronmaksusta voi erota - moni eroisä haluaisi olla enemmän lastensa kanssa mutta sossutädit ovat järjestään äitien puolella. Ja sosiaalijärjestelmäkin kustannetaan verovaroista. Minusta monia turhia asioita ja projekteja toteutetaan verovaroin, samoin yhteiskunnan turhia elättejä pitäisi pystyä pakottamaan töihin, jos he kerran ovat työkykyisiä, sen sijaan että he lorvivat kotona ja nostavat tukia ja kieltäytyvät työstä.
Koska se vero oli liian iso suhteessa palkkaan enkä saanut sille yhtään mitään vastinetta.
En usko jumalaan. Erosin kirkosta 14 vuotta sitten.