Luetelkaapa syitä, miksi nämä muotibloggaajat olisivat hyviä esikuvia nuorille.

Mä en kyllä vieläkään ymmärrä miksi muotibloggaajan pitäisi miettiä esikuvana olemista. Minä näen muotibloggaajan ihmisenä, joka omaksi ilokseen kirjoittaa itseään kiinnostavista asioista. Vaikka siitä jossain vaiheessa saisi rahaakin, ei hän minun nähdäkseni ole silloinkaan tilivelvollinen lukijoilleen, tai muutenkaan velvoitettu ottamaan minkäänlaista kasvattajan tai elämänoppaan vastuuta itselleen.

Jos/kun muotiblogit välittävät sellaisia arvoja, joita ei vanhemmat halua lapsilleen välittää, eikö se ole silloin vanhemman vastuulla pitää tavalla tai toisella huoli siitä ettei lapsensa noita arvoja omaksu.

Voin toki olla väärässäkin. En kuitenkaan ymmärrä bloggaajien henkilökohtaisen elämän tai valintojen kritisointia. Minusta vain muotibloggaajan vaatevalinnat ovat avoimia tällaiselle kritiikille.

Ymmärrän toisaalta näkökantasi, kakkonen.

Kysyin näin muuten vain kuitenkin, koska asia tuli mieleeni, enkä keksinyt tuon yhden syyn lisäksi enempää.

Toisaalta, kyllä yhteiskunnassa kaikki kasvattavat kaikkia, ja kun haluaa olla esillä, voisi omaa rooliansa pohtia. Itse kukin meistä tietenkin, jokaisessa tilanteessa missä on nuoria ja lapsia, voisi pohtia, millaista esikuvaa haluaa jälkipolville esittää - lapset matkivat ja imevät tietoa ympäristöstään kuin sienet :)

Ja vielä yksi tärkeä näkökanta: bloggaaja, kuten kukaan meistä, ei voi ajatella vain itseään ja omien mielitekojensa ja näkemystensä toteuttamista; tuollaisella kulutuksella ei vain pitkälle pärjätä enää tässä maailmassa, ja vastuuta on kannettava meidän jokaisen. 

-ap

Minä en ole koskaan ymmärtänyt sellaista ajattelutapaa, että "miksi kenenkään pitäisi miettiä esikuvana olemista".

Meistä jokainen tekee valinnoillaan kannanottoja - ihan joka päivä, ihan arkisilla valinnoilla. Jokainen meistä vaikuttaa ympärillään olevien ihmisten asenteisiin, usein joko tekemällä arkisista valinnoistamme muillekin sosiaalisesti hyväksyttäviä tai sitten vahvistamalla muiden ihmisten omaa käsitystä siitä mikä on hyväksyttävää.

Joillakin ihmisillä, kuten bloggaajilla, on laaja vaikutusvallan piiri. Samanaikaisesti he tekevät asioista monille lukijoilleen paitsi sosiaalisesti hyväksyttäviä, myös tavoiteltavia.

Monet ihmiset tuntuvat unohtavan, että on kaksi eri asiaa "olla hyvä esikuva" ja "miettiä sitä mitä muut sinusta ajattelevat". Jos uskot tekeväsi oikein, ja muut ympärilläsi tuomitsevat sinua siitä, moraalinen ihminen tekee silti oikeaksi uskomallaan tavalla, välittämättä siitä mitä muut asiasta ajattelevat. Se on rankkaa, mutta se on oikein.

Jos ihminen tekee elämässään moraalisesti puolusteltavia valintoja - joko aktiivisesti hyviä valintoja, tai sitten valintoja, jotka eivät vahingoita ketään - hänen ei tarvitse niskojaan nakellen julistaa että "mä en ainakaan yritä olla mikään esikuva, mä elän just sellaista elämää mitä haluan".

Muotibloggaajat ovat vain pieni osa kulttuuria, joka ylläpitää kestämättömiä elintapoja, mutta uskon heidän itsekin tietävän että heidän toimintansa on itsekästä ja vahingollista. Että he eivät pelkästään "elä omaa elämäänsä" vaan aktiivisesti kannustavat muita ihmisiä elämään itsekkäällä ja vahingollisella tavalla ja saavat siitä rahaa. Raha sokeuttaa ihmisiä tehokkaammin kuin metanolin juominen.

Kyllä minä uskon, että jokaisen meistä tulee pystyä moraalisesti perustelemaan valintamme. Jos minulta kysyttäisiin, miksi en kanna sosiaalista vastuutani, riittävä vastaus ei olisi "no kun en jaksa, ei kiinnosta, sori mutta mä keskityn elämässäni muihin asioihin, mä elän elämääni omalla tavallani enkä välitä mitä muut ajattelevat".

Missä vaiheessa oman itsekkyyden ylpeästä julistamisesta on tullut hyväksyttävä vastaus näihin kysymyksiin?

up