Miksi kodit on niin törkeässä siivossa!

Meillä on kyllä lähes aina siisti koti. Siihen on syynä se, että myös mieheni osallistuu kotitöihin. En ikinä jaksaisi/haluaisi yksin vastata pyykin pesusta, astioista, ruuista, pölyjen pyyhkimisestä, imuroimisesta, luutuamisesta, lelujen keräämisestä, tavaroiden järjestelemisestä, ikkunoiden pesemisestä ja lasten hoidosta. Todella monilla ystävilläni on miehet, jotka eivät tee mitään kodin hyväksi kuin pakottamalla. Seurauksena on järkyttäviä riitoja ja eroaikeita. Meillä tekee se kumpi jaksaa ja jos ei kumpikaan jakseta, niin sitten ollaan vähän aikaa sotkussa. Onneksi me molemmat myös oikeasti nautitaan siitä, että koti on siisti, joten pitkän aikaa ei ole koti epäsiistinä.

Hyvin harvoin muuten siivoan miehen työpäivän aikana, koska aika menee ulkoilemiseen, löhöilemiseen, leikkimiseen ja ruokailuihin. Siivoukset hoidetaan sitten iltaisin vähän kerrallaan. Viikonloppuna siivotaan kerran paremmin. Meidän vessa ei mene kyllä likaiseksi päivässä. Kerta tai pari viikossa riittää siivoamiseen.

joka ruokailun jälkeen, 3v. ja 5v. levittävät sitä mukaa kun itse ehdin korjata sillä heillä on aina joku mielenkiintoinen leikki menossa johon tarvitaan sitä sun tätä. Nyt esim. on kaikki pipot ja hanskat levällään kun leikkivät jotain roolijuttua. Ja vaatteet nuo riisuu minuutin välein ja ei ihme kun meillä on niin lämmin. Mutta illalla siivotaan, kaikki tavarat paikoilleen, imuroidaan ja siivotaan keittiö. Niin että jos meillä tahtoo nähdä siistin kodin ja lapset pukeissa niin kannattaa veirailla jok ennen klo 7 aamulla tai klo 19 jälkeen illalla. En jaksa kuluttaa päivääni kulkemalla koko ajan siivousvälineet kourassa vaan hoidan sotkut pois kerran päivässä yhdellä rykäyksellä. Meillä ei paikat kiillä mutta lapset kotihoidossa kun taas naapurissa kiiltää mutta äidillä päivällä aikaa puunata kun lapset tarhassa.

Imuroin lähes joka päivä, putsaan keittiötä vähän väliä, aina kun lapsi on ruokaillut ainakin, järjestelen tavaroita paikoilleen ja oion sohvatyynyjä. Silloin tällöin iskee vielä kovempi siivousvimma ja käyn kaappeja läpi perusteellisesti. Olen kotihoidontuella eli lapseni on kanssani 24h/vrk. Minulla riittää aikaa hänelle, uskokaa pois. Käymme ulkona päivittäin, luemme kirjoja, leikimme ja laulamme. En siivoa jatkuvasti mutta silloin kun siivoan, lapseni saa osallistua. Annan hänelle käteen rätin tai luutun ja siivoamme yhdessä. :) Yhdessäoloahan sekin on.

Minä viihdyn kun koti on järjestyksessä ja puhdas vaikka tiedän että vähempikin puunaaminen riittäisi. En vaadi mieheltäni ja lapseltani täydellisiä siisteystapoja koska tämä on heidänkin kotinsa ja heillä on oikeus elää tapansa mukaan. Heitä ei tuolinselkämyksellä roikkuva paita tai lattialle revityt kirjat häiritse mutta minua häiritsee, joten minä siivoan.

Kummallista miten tästäkin ketjusta saa kuvan että siivoaminen olisi jotenkin paha asia. Sehän on selvä että ylihygieeninen ja bakteeriton ympäristö on pahasta mutta niin kova siivoaja en minäkään sentään ole. :)

Meillä suurimman osan aikaa kohtuullisen siistiä ja tavarat paikoillaan. Käydään molemmat töissä, mutta kyllä aikaa riittää silti yksinkertaiseen kodin siisteyteen. Kyse on alkeellisesta tavaroiden järjestelystä yms. jonka jo 3-vuotiaskin osaa (samoin 1,5 vuotias jo mielellään kerää lelujaan, kun on nähnyt muidenkin niin tekevän)



Kun on syöty, niin heti ruuat kappiin/jääkappiin, astiat koneeseen, kattilat pesuun ja kuivaksi ja kaappiin. Ja mikä tärkeintä, lapsien kädet pestään aina syömisen jälkeen - meillä ei tahmatassujälkiä ole huusholli ympäriinsä!

Mutta meillä on laaja tuttavapiiri, ja kellään ei ole koti törkeässä kunnossa. Jos joskus on leluja olohuoneessa tai muutama pölypallo ilmestynyt, niin se ei ole törkeän likaista. Perus siistiä kaikilla. Keittiöt puhtaat ja vessat. Eikä sekään mitään jos tiskipöydälle kerääntyy joskus tiskiä vähäksi aikaa, lapsiperheessä asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen.

Vierailija:

Meillä ainakin on aina siistiä, tosin työtä se teettää, mutta en kyllä

koe rakastavani lapsiani sen vähempää. En esim. käy ravintoloissa koskaan, joten aikaa jää myös kodinhoitoon, lasten kanssa ulkoiluun,

leipomiseen ja lapsille lukemiseen. Eiköhän tuo siisteys ole aika sisäsyntyinen juttu, toisille tärkeää, toisille ei. Kukin tyylillään. Tuskinpa

kodin siisteydellä/epäsiisteydellä rakkautta mitataan.

Eikä siisteys ole minulle menestyksen meriitti. Surullisena seuraan ylihygieenisen perheen arkistressiä pölyhitusesta ja leivänmurusta. Imuri kaivetaan esille vaikka vieraitten läsnäollessa... " mikä siisteydessä menetetään, se rakkaudessa korvataan..."

eli leikin varjolla opettaa järjestykseen ja siisteyteen ja ainakin ymmärtämään se, mistä ne sotkut syntyvät kuin itsestään, jos ei laita heti tavaroita paikoilleen.

Se tekosyiden varjolla sysää hommat mulle, vaikka voisi itsekin siivota. Ei se mikään naisten velvollisuus ole. Kun itse olin lapsi, meillä siivosi kotiapulainen. On vaikeaa totutella itse noihin hommiin.

Minun lapseni eivät vielä tuon ikäisenä osaa, enkä tee siitä itselleni stressiä. Kyllä he aikanaan oppivat.



Ja sinulle 35: Kyllä lapseni joutuvat aikanaan siivoamaan itse sotkunsa ja tulevat näkemään miten koti pidetään puhtaana. Ja kyllä, he joutuvat hieman kasvettuaan osallistumaan kotitöihin. Nyt ei ole vielä sen aika.

Pölyä on kaikkialla, sohvat haisee kissan kuselle ja puolet olohuoneesta vie kanit ja niiden tarvikkeet. Lehtipinoja, käärepapereita, roskapusseja, ihan mitä vaan nyt osaakin kuvitella+ osa ulkovarastosta on majoittunut sisätiloihin. Lapset kaivaa reikiä seiniin ja piirtää ja tuhoavat kaiken mihin koskee. Tapetit roikkuu repaleisina jne.. Näin meillä sitten eletään ja ei haittaa kun en mä halua ketään kotiini käymään. Joskus siivotaan oikein urakalla ja silloin menee jätesäkeittäin tavaraa ulos kämpästä, mutta todella harvoin.

Meillä ei koskaan pääse mikään huone sellaiseen kuntoon, ei edes se kodinhoitohuone!

mutta väittäisin, että pinttynyttä likaa ei löydy. Keittiön pöydät on kyllä aika järkky kunnossa. Sitten kun alkaa ärsyttää tosi paljon, niin rätti kouraan ja pinnat puhtaiksi. Kaappien ovetkin pyyhin aina silloin tällöin.



Tavaroita lojuu joka paikassa.

Ja pahinta on, että toinen kissa tekee aina välillä kakkansa vessan lattialle pöntön eteen. Sen kyllä siivoan saman tien, kun huomaan.



Joo, kyllähän tämä kaaos ärsyttääkin. Mutta ärsytys menee nopeesti ohi. Oishan se ihanaa kun olisi tullut lapset pienestä pitäen opetettua laittamaan kamat paikalleen. Mutta miten toisaalta vaatia jotain sellaista, mitä ei itsekään noudata.

Kaksi kertaa viikossa imuroidaan ja pyyhitään lattiat. Samalla myös pyyhitään pinnat. Pyykkiä pestään 4-5 koneellista viikossa eli ei pursoile pyykkikorit, tiskit huuhdellaan heti ja pannaan koneeseen ruokailun jälkeen ja samoin keittiö laitetaan kuntoon ruokailun jälkeen ja pyyhitään pöydät ja tasot. Näkyvät liat pyyhitään heti pois ja keittiötä siivotaan sitten ainakin kerran kuussa hieman tarkemmin eli putsataan uuni ja liesi ja lieden tausta.



Minulle siisteys on tärkeää. Se ei haittaa, jos lelut päivällä on levällään ja vaatteita siellä sun täällä, mutta lika ja pöly on ällöttävää. Perussiivoukseen kuuluu se ettei näkyvää likaa ole eli tarkoittaa sitä että vähintää kerran viikossa imuroidaan ja pyyhitään lattiat ja pinnat jotka sotkeentuu. Lapsi on kolme 5v, 3v ja 6kk ja silti pidän kodin siistinä. Ei siin todellakaan mene kauaa aikaa, kun on rutiini hommaan eikä koskaan tarvitse siivota kerralla paljon.

meillä on siivottava joka päivä sillä perheessämme on astmaatikkoja.

-hellan siirrän pois paikoiltaa ja imuroin ja pyyhin sen takaa ja sivut päivittäin.

-liesituulettimen pyhin päivittäin ja suodattimen pesen kerran kuukaudessa.

-jääkaapin pyyhin kun huomaan likaa ja pesen senkunnolla kerran kuukaudessa.

-imuroin joka päivä.

-pyyhin pölyt 2 kertaa viikossa.

-luutuan 2 kertaa viikossa.

-matot vien ulos 2 kertaa viikossa.

-tiskit koneeseen heti ei tiskipöydälle lojuman ja ne joita ei voi laittaa koneeseen pestään saman tien.

-tiskiallas pestään päivittäin.

-wc-pönttö pestään 2 kertaa viikossa ja allas päivittäin.

-wc:n- ja pesuhuneen lattiat pestään 2 kertaa viikossa.

-lelut ja tavarat paikoileen ennnen nukkumaan menoa niin aamulla on kiva herätä kun siistiä.

-pyykkiä pestän päivittäin.

-märät pyykit kuivumaan saman tien ja kuivat silitän tai mankeloin ja sitten suoraan kaappiin paikoilleen.

-petit petataan heti kun noustaan nin saman tien.

-lapsille jää minulla silti aikaa vaikka päivittäin siivoankin.

-en pidä itseäni minään siivous hulluna vaan olen tottunut että on siistiä ja pakko olla kun on astmaa sairastava lapsi ja pölyallergikko talossa.

-en osaisi asua talosa jossa on epäsiistiä.

äiti viettää päivät pitkät siivoten kämppää ja pukee lapset 5 minuutin välein että jos joku tulee kylään niin saa näyttää että ' meilläpä on siistiä ja siveellistä ja kaikki hyvin' .



Meilläpä on välillä sotkua ja lapset saavat olla vaippasillaan jos niin mielummin ovat. Minä käytän aikani lapsiin. Lapset kasvavat ja kehittyvät ja tarvitsevat seuraa. Kämppä ei valita yksinäisyyttään eikä tee pahojaan jos ei saa huomiota.



Mietippä ap sitä.

mua vähän epäilyttää tän ap:n ammatti. Sano nyt suoraan, kuka sun palkkasi maksaa? Jos sä olet kunnalla töissä, niin sun asiakkaat todella ovat sosiaalitapauksia, jotka tarttevat apua. Ei terveille ja pärjääville mitään siivousta kunta kustanna (ja pitäähän siitä useimpien omavastuut maksaa, jos on yhtään ansiosidonnaista tuloa). Eli mitä ihmettä valitat, jos asiakkaasi ovat saaneet siivoojan just siksi, että eivät pärjää??



Tai vastaavasti, jos olet yksityisellä, niin ehkäpä juuri siksi perheet ovat ostaneet siivoojan palvelut, että eivät itse kykene tai viitsi siivota. Sehän on sitten vaan hyvä, että teettävät työt muilla, pysyy paikat jossakin kondiksessa ja työllistävät sut.



Eli siis mikä on ongelma? Sekö, että kaikilta homma ei hoidu? Lisäksi ap on käsittämätön sovinisti, kun väittää kotitöitä äidin töiksi. Semmosta lakia ei ole olemassakaan!



Oma kotini on jotain siltä väliltä. Välillä tulee kaaosta, mutta paskaista täällä ei ole. Useimmiten ihan siivoa:) En kyllä pistä yhtään hanttiin, kun sukulaiset ja kodinhoitajat pistävät välillä hihat heilumaan.

Tiskaaminen, imurointi ja muu perussiivous on normaaliin elämään kuuluvia asioita, joita lastenkin on hyvä nähdä ihan siksi etteivät omaan asuntoon joskus muuttaessaan ihmettele että miten sen uunista tulevan savun oikein saa pois tai soita huoltomiestä hätiin kun kylppärin lattialle tulee vesilammikko suihkussa käynnistä kun lattiakaivo ei vedä :DD

Kun tavaroille on paikkansa ja niitä ei liiemmin ole, on puhtaanapitokin helppoa. Vessat siivoan päivittäin, siihen menee aikaa yhteensä 10 min, lattiat huitasen joka ilta mikrokuituliinalla, 140 neliöö pyyhkäsee myös vartissa. Sen tosin teen, kun lapset menee nukkumaan. Pyykkikoneen pistän päälle aamulla, kun herään, tiskit meillä laittaa jokainen itse koneeseen ja pöydän pyyhkii se, joka siitä viimeksi lähtee. Ei siivoamisesta tarvitse stressiä ottaa. Ja mitä sitten, jos lapset riisuu vaatteet pois? Turha kai heitä on pukea ja valittaa, kun vaatteet lojuu lattialla.

itse en voisi kuvitellakaan asuvani sellaisessa läävässä: astiat ja ruuat jätetään pöydälle kun lähdetään asioille ja kaupoille, puhtat pyykit lojuu olkkarin sohvilla päiväkausia ja jopa lattioilla. legot pyörii lattioilla päiväkausia jne!!! Mä en edes päästä tollaista kaaosta syntymään vaan siivoilen pikkuhiljaa tavarat paikoilleen, meillä lapsia 3 ja lisäksi vielä koira.

Tuo viimeinen oli just kuin meiltä!! :-))))