Sanokaas mielipiteenne, menikö lapsen psykiatri liian pitkälle?

Hyvä suhde psykiatriin on teille molemmille tosi tärkeä juttu sekä lapsen että oman jaksamisen ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Ota siis ihmeessä yhteyttä esimieheen ja juttule hänen kanssaan tilanteesta, kysy mahdollisuutta vaihtoon, mutta korosta puhelusi luottamuksellisuutta. Olisi kurjaa, jos henkilökuntapulat tms. vuoksi ette voisi vaihtaa psykiatria ja hän saisi selville, että te olette valittaneet hänestä. Hän kuulostaa sen verran kokemattomalta ja virkaintoiselta tyypiltä, että tilanne voi vain paheta.

Kiitos, 2.

Niin, tilanne on haastava koska toisaalta ymmärrän hänen huolensa lapsistamme mutta pelkään että tässä mennään ihan sivuraiteille tällä menolla jossei edes lapsen leukaa saa tavallisella paperilla pyyhkiä ilman että keskustelu keskeytyy...

En oikein löydä yhteistietoja tuon esimiehen suhteen, ehkäpä soitan vaihteeseen ja kysyn sieltä. ap

Voisiko tiedoissanne olla jo jotain epäilyjä edellämainituista asioista ja ko. henkilö nyt näkee merkkejä joka jutussa?

Minä kyllä pyytäisin vaihtoa ihan sillä perusteella ettei kemiat kohtaa. Luottamuksen pitäisi olla vahva että pystyy keskustelemaan selvästi vaikeista asioista. Vaikeista asioista on varmasti kyse jos olette kokeneet tarpeellisena saada keskusteluapua.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:52"]

Lapsellamme on neurologisia ja psyykkisiä ongelmia, joiden vuoksi hän käy psykiatrilla ja me vanhemmat erikseen, myös. Siitä asti kun kuvioihin tuli eräs uusi työntekijä, kumpikaan meistä ei ole halunnut mennä enää keskustelemaan (olemme toki menneet, mutta vastentahtoisesti) koska tämä ihminen vetää aivan ihmeellisiä johtopäätöksiä vajaavaisilla tiedoilla ja hyökkäilee meitä vastaan jatkuvasti.

Esimerkki: meillä oli yhdellä kertaa mukana yksi pienemmistä lapsista koska hänen hoitajansa sairastui. Sovimme että mieheni viihdyttää tätä pientä ja minä keskityn keskustelemaan. Tämä uusi työntekijä hössötti koko ajan lapsesta ja kun esim. mieheni pyyhkäisi lapsen leukaa paperilla, työntekijä juoksi hakemaan nenäliinan koska "paperi oli karheaa ja lapsilla on herkkä iho". Minä VIHAAN tämänkaltaista hössöttämistä ja sanoinkin hänelle, että lapsi on ihan kunnossa ja jospa jatkettaisiin nyt keskustelua (keskellä työpäivää..). No, seuraavalla kerralla meille sitten esitettiin huoli siitä kun minä äitinä en ollut "vastannut lapsen tarpeisiin" vaan sen hoiti mieheni. Puuskahdin että kai nyt, kun minä keskityin keskustelemaan ja mieheni hoiti sovitusti lasta! Mitähän siitä olisi tullut, jos me kaksi olisimme ihmetelleet lapsemme tekemisiä kilpaa? Tämä työntekijä koki myös, että mieheni on ilmeetön ja alkoi tenttamaaan miestäni isäsuhteestaan...näyttäkää minulle yksikin ilmeikäs suomalainen mies, joka suht vieraalle psykiatrille jutellessa näyttää täysillä tunteensa...

Pohdin tässä, että soittaisinko jollekin esimiehelle ja pyytäisin työntekijän vaihtoa. Alkaa menemään sen verran ahdistavaksi nämä käynnit.

[/quote]

Mun on tosi vaikea kuvitella, että te kävisitte tämmöisiä keskusteluja säännöllisesti Pykiatrin kanssa. Ootko ihan vara, ettei se ole psykologi tai psykiatrian sairaanhoitaja tai kenties jopa perhetyöntekijä. Tuo ei vaan kuulu psykiatrin toimenkuvaan. Siis ylipäänsä tuommoisten ryhmäkeskustelujen käynti. Sen tekee terapeutti, joka yleensä on jotain noista kolmesta muusta mainitusta ryhmästä.

Mielestäni on hyvä, jos otat yhteyttä teitä hoitavan tiimin johtajaan (joka yleensä on se psykiatri ko tiimissä ja hänen esimiehensä on sitten osaston ylilääkäri) mutta en usko, että pystytte vaihtamaan työntekijää, ainakaan jos kyseessä on julkiesn puolen palvelu. Sen sijaan voitte saada aikaan tiimipalaverin, jossa teidän perheen tilannetta, eri työntekijöiden työnkuvaa ja yhteistyön tavoitteita selkiinnytetään. Se voi korjata tilanteen ja palauttaa luottamuksen,  mutta siinä suhteessa paljon riippuu sitten teistäkin. Se, että on koko ajna puolustuskannalla ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta, vaikka lapsen ongelmat miten olisivat neurologisia. Itsekin neurokirjon lapsen äitinä sanon, että aina sitä parantamisen varaa löytyy joka ikisen vanhemmuudessa ja sitä kannattaa avoimesti miettiä omallakin kohdallaan.

5, työntekijä saattaa olla psykologi, olet oikeassa. Menee termit sekaisin, aika uusi juttu meille tämä psykiatrinen puoli muutenkin...

Soitin äsken neuvontaan ja johtavan lääkärin sihteerille, joka neuvoi eteenpäin. Hän kyllä sanoi, että työntekijää on mahdollista vaihtaa jos koemme että yhteistyöstä ei tule mitään. Ongelmahan meillä ei ole kipeistä asioista puhuminen, vaan tapa jolla ne otetaan esiin + tämän ihmisen jatkuva hyökkäily. Ei tee mieli avata suutaan, kun toinen on heti "kimpussa" ja ylitulkitsee jokaisen lauseen...ap

Lapsellasi on räkää poskella. Isä pyyhkii räkää karhealla paperilla. Psykologi tarjoaa pehmeää nenäliinaa, ettei lapsen iho mene rikki. Sinä vedät herneen nenään, koska sinun lastasi ei saa kukaan ulkopuolinen helliä.

Ei ihme, että joudut käymään psykologilla. Vaikutat todella kireältä ja negatiiviselta.

Ap, kuulostat ihmiseltä, jolla on ns. maalaisjärkeä ja tilannetajua. Luota rohkeasti omaan arvostelukykyysi äläkä anna kekenkään syyllistää sinua, kun nyt haluat vaihtaa tätä terapeuttia. Tiedän itsekin tuollaisen terapeutin (tuttavapiirissäni), joka ylianalysoi kaikkea ja kaikkia tosi ärsyttävästi ja minusta myös ammattitaidottomasti. Terapeutinhan pitäisi ymmärtää erilasuutta ja erilaisia tapoja olla vanhempi, mutta joillekin  vain se yksi tapa on se oikea tapa. Argh.

Oli ihmisellä koulutusta kuinka paljon tahansa, hän tekee työtään persoonallaan. En kertakaikkiaan voisi tehdä yhteistyötä tuollaisen ihmisen kanssa kuin terapeuttinne on.

Vie asiaa eteenpäin. Älä lannistu.