Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei innostu MISTÄÄN!
20.05.2013 |
Alan menettää hermoni mieheni kanssa! Hän ei nykyään innostu eikä kiinnostu enää yhtään mistään. Mitä nyt työt ja omat harrastukset vielä inspaavat, mutta ei mikään muu. Emme edes puhu enää mistään! Minä haluaisin jutella asioista, ihan mistä vain, ja touhuta kaikenlaista. Jos ehdotan vaikka pyöräilylenkkiä kauniissa säässä, niin vastaus on ei. Jos ehdotan ruuanlaittoa yhdessä, niin vastaus on ei. Jos käymme ravintolassa (koska mies on liian laiska käymään kaupassa tai laittamaan sitä ruokaa), istumme vain hiljaa, koska jokainen minun aloittamani keskustelu tyrehtyy alkuunsa. Miehellä taas ei ole koskaan mitään sanottavaa. Hän ei ikinä aloita keskustelua mistään! Työjutuista joskus puhuu muttei mistään muusta. Häntä vain ei kiinnosta. Ei jaksa, ei välitä.
Olemme molemmat vasta 26-vuotiaita joten selitykseksi ei pitäisi käydä mikään elämään kyllästyminen tai keski-iän kriisi. Stressiä miehellä on töiden vuoksi, mutta niin on minullakin enkä ole silti muuttunut ihmisenä. En jaksa tätä toimettomuutta! Ja vielä pahempaa on jatkuva HILJAISUUS. Voin jutella avoimesti ja todellista vastakaikua saaden vain ystävieni kanssa. Miehen kanssa pitää aina samalla tarkkailla hänen elekieltään etten vain ala väsyttämään tai kyllästyttämään häntä, ja keskustelun ylläpito on vain minun vastuullani.
Mikä miestä voi vaivata?? Tämän suhteen alussa olin ihanin ja älykkäin hänen koskaan tapaamansa olento, nyt ei kiinnosta mikään. Sanoo kyllä päivittäin silti rakastavansa, ja kuulostaa siltä että tarkoittaa sitä. Myöntää myös ainakin osittain nämä ongelmat, mutta ei ole halukas tekemään asian eteen mitään.
Kommentit (12)
Se on suomalainen. Vaihda eurooppalaisempaan niin elämä maistuu taas paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla tuossa jossain vaiheessa suhdetta hyvin tavallinen ilmiö. Meilläkin oli niin että pari ekaa vuotta oli kuin kuherruskuukautta, keskusteltiin syvällisiä intensiisesti, täysin toiseen keskittyen. Sitten tuntui että kaikki puhumisen arvoinen oli jo puhuttu, että tiesi jo toisen ajatukset niin hyvin ettei tarvinnut sanoja. SIinä tuli sitten kaikenlaisia fiiliksiä, jopa että täytyisi vaihtaa koko puoliso kun ei kerran meillä ole enää mitään yhteistä.
Mutta siinä sitä sinniteltiin ja vuoden-parin päästä kaikki oli taas ok. Ei niin kuin ennen, mutta enää kumpaakaan ei haittaa se että meillä on aika arkista eikä sellaista kuin alussa. Tosi paljon me ollaan vaan keskenämme ihan hiljaa, mutta enää se ei ole millään tapaa ahdistavaa.
jätä se ja ota vaikka mut tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ihan samanlaista nysväämistä ja iätkin täsmäävät. Mies jaksaa puhua omista harrastuksistaan, siis niihin liittyvistä asioista, spontaanisti mutta siinäpä se. Mistään muusta ei oikein voi jutella, tai siis voi, mutta sitten se on sellaista yksinpuhelua miehen nyökkäillessä vähän eksyneen näköisenä vieressä...:/
Olen itse intohimoinen keskustelija mutta myös epävarma ihmisenä ja niinpä raivostuttaa kun ensin aloitan puhumaan esim. jostain ajankohtaisesta josta juuri luin ja tajuan nopeasti, että mies ei ole taaskaan kärryillä...sitten iskee tuo epävarmuus ja suunnilleen pyydän anteeksi sitä, että olen epäkiinnostava. Ei oikein toimi.
Ota ero ja sano ettei sellainen vätys tule pärjäämään elämässään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ovat muutenkin heikkolahjaisia puheiltaan. Ei ne kiinnostu samoista asioista kuin naiset. Vaikka kuinka kertoisin miehelle hevosista ratsastusta kun harrastan, niin ei siihen mies osaa sanoa mitään koska näkee hevosen vain hevosena eikä tajua esim roduista mitään tms.
Tai joskus jos itse kiinnitän huomiota luonnon kasveihin , niin ei mies niitä näe, hyvä jos huomaa vuoden aikojen vaihtuneen.
Aika köyhää täytyy henkinen elämä miehillä olla, jos ainoa sosiaalinen kontakti on töissä pomo.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat muutenkin heikkolahjaisia puheiltaan. Ei ne kiinnostu samoista asioista kuin naiset. Vaikka kuinka kertoisin miehelle hevosista ratsastusta kun harrastan, niin ei siihen mies osaa sanoa mitään koska näkee hevosen vain hevosena eikä tajua esim roduista mitään tms.
Itse hevosnaisen uhrina voin todeta että jos asia ei kiinnosta niin ne konit näyttää samalta. Oma vaimonikaan ei kymmenen vuoden aikana ole oppinut keskustelemaan asioista mitkä kiinnostavat minua.
Eli niinhän se todennäkoisesti menee että loppuelämämme kyselemme toisiltamme lähinnä että mitä tänään syödään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha riimu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat muutenkin heikkolahjaisia puheiltaan. Ei ne kiinnostu samoista asioista kuin naiset. Vaikka kuinka kertoisin miehelle hevosista ratsastusta kun harrastan, niin ei siihen mies osaa sanoa mitään koska näkee hevosen vain hevosena eikä tajua esim roduista mitään tms.
Itse hevosnaisen uhrina voin todeta että jos asia ei kiinnosta niin ne konit näyttää samalta. Oma vaimonikaan ei kymmenen vuoden aikana ole oppinut keskustelemaan asioista mitkä kiinnostavat minua.
Eli niinhän se todennäkoisesti menee että loppuelämämme kyselemme toisiltamme lähinnä että mitä tänään syödään?
syö mitä lystääät
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat muutenkin heikkolahjaisia puheiltaan. Ei ne kiinnostu samoista asioista kuin naiset. Vaikka kuinka kertoisin miehelle hevosista ratsastusta kun harrastan, niin ei siihen mies osaa sanoa mitään koska näkee hevosen vain hevosena eikä tajua esim roduista mitään tms.
Tai joskus jos itse kiinnitän huomiota luonnon kasveihin , niin ei mies niitä näe, hyvä jos huomaa vuoden aikojen vaihtuneen.
Aika köyhää täytyy henkinen elämä miehillä olla, jos ainoa sosiaalinen kontakti on töissä pomo.
Ei tuossa ole kyse miesten yleisestä tyhmyydestä vaan sinun miehesi tyhmyydestä. Oma mieheni keskustelee sujuvasti suunnilleen aiheesta kuin aiheesta. Ja kiinnostuu usein ihan uusista aiheista kun niistä hänelle puhuu. Ja jos ei niin innostukaan niin kykenee silti niistä puhumaan jos huomaa aiheen olevan minulle tärkeä.
Kyllä sekä miehissä että naisissa on ihmisiä joita ei kiinnosta juuri mikään eikä myöskään juttu luista kuin ihan vain oman navan ympärillä pyörivistä asioista. Mutta silloin vika on juuri siinä ihmisessä, ei sukupuolessa.
Millaisista asioista haluat puhua? Pitääkö keskustelun olla aina syvällistä / sinulle sopivasta aiheesta? Meilläkin tuntui parin vuoden yhdessäolon jälkeen yhtäkkiä "aiheet loppuvan". Mies ei lämmennyt kovin syvällisille keskusteluille usein, eikä tätä kiinnostanut (ihmeppä tuo) minun "juoruiluni" jostain tutuista.
Aloin silloin ensimmäisen kerran seurata miehen harrastusta ja hurahdin lopulta siihen itsekin! Yhteistä puhuttavaa löytyi taas, kun oli yhteinen mielenkiinnon kohde, ja siitä lähtien muukin keskustelu syttyi uudestaan. :) Samoin mies myös innostui tekemään asioita enemmän yhdessä, kun viihdyimme yhdessä harrastamassa - minunkin ehdottamani tekemiset kelpasivat taas.
Yritä innostua keskustelemaan miehen kanssa töistä, jos niistä häntä innostaa keskustella, kyllä se yhteys voi löytyä uudelleen!