Levottomuus parisuhteessa

Olen nyt n. 2 vuotta kärsinyt tästä levottomuuden tunteesta, joka ajoittain pahenee ja ajoittain lievenee, mutta ei koskaan katoa kokonaan. Sydämeni särkyy asian takia, sillä mieheni on mulle tärkeä ja rakas, vaikka olemmekin hirveän erilaisia melkein kaikin tavoin. Ristiriitoja siis syntyy usein. Haluaisin yli kaiken kokea sellaista rauhaa, että olen löytänyt Sen oikean. Aluksi tunsinkin niin, mutta se oli vain alkuhuumaa tietenkin.

Kamalaa tämä on siksi, että ulkopuolisen silmin meidän suhteessa ei ole kerrassaan mitään vikaa. Olemme rauhallisia luonteita, emmekä siis riitele usein emmekä varsinkaan koskaan näytä ulkopuolisten seurassa mitään negatiivisia tuntemuksia toistemme suhteen. Olemme myös molemmat ns. normaaleja ihmisiä, eli työssäkäyviä, hyvin toimeentulevia, itsenäisiä ja normaalit sosiaaliset taidot omaavia. Näin ollen ei ole mitään syytä miksi emme sopisi yhteen. Vain minun alitajuntani pitää yllä tätä levottomuutta.

Minä olen aina ollut jahkailija, en tee mielelläni isoja päätöksiä sillä epäilen itseäni aina, ja voin loputtomiin miettiä että mitä jos olisinkin valinnut toisin. Nyt teen juuri tuota parisuhteessani, enkä pysty lopettamaan vaikka haluaisin. Asiaa vaikeuttaa se, etten tosiaan tunne että mieheni olisi minulle täydellinen. Olemme siihen liian erilaisia. Mutta toisaalta meillä menee ihan hyvin, enkä välttämättä koskaan löytäisi miestä joka olisi juuri minulle täydellinen ja kiinnostunut samoista asioista. Ja jahkaaminen vaan jatkuu. Mieheni sen sijaan ei koskaan ajattele näin, hänen mielestään meillä menee hyvin. Pelkään, ettei tämä tunne katoa siinäkään vaiheessa kun pitäisi mennä naimisiin ja perustaa perhe. Meidän suunnitelmien mukaan noihin vaiheisiin on korkeintaan pari vuotta aikaa.

Muita levottomiksi tunnustautuvia?