Syitä, miksi olet lopettanut ystävyyssuhteen?

Loukkasi parasta ystävääni ja vittuili kaikille humalassa. Jätin vastaamatta viesteihin. Tästä on 6 kk aikaa. En usko, että ystävyys enää palautuu.

En ole joutunut lopettamaan varsinaisesti ystävyyttä, vaan katkaisemaan entisen ystävyyssuhteen, joka oli enää pelkkää hyväksikäyttöä. Se oli toisaalta helppoa, sillä hän odotti että otan yhteyttä. No en ottanut enää.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 22:16"]

En ole joutunut lopettamaan varsinaisesti ystävyyttä, vaan katkaisemaan entisen ystävyyssuhteen, joka oli enää pelkkää hyväksikäyttöä. Se oli toisaalta helppoa, sillä hän odotti että otan yhteyttä. No en ottanut enää.

[/quote]

Sama kokemus ja tapa lopettaa. Luottamuksen pettäminen oli minulle liikaa, hyväksikäyttökin paheni vain pahenemistaan. Entinen ystäväni halusi hallita elämääni.

eräs ystäväni haukkui minut täysin fb:n postilaatikossa. Ihan toella ilkeällä tavalla ja ei millääm tasolla rakentavasti. Ystävä myöhemmin myös laittoi välit poikki, ei halunnut kuulemma olla kanssani enää missään tekemisissä.

No kummasti hän on kummilapsen synttäreille kutsunut kaikki vuodet ja välillä yrittänyt muutenkin ottaa yhteyttä erilaisin keinoin. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ole pyytänyt anteeksi tai selittänyt haukkumistaan, eikä perunut sitä, että ei halua enää ikinä olla missään tekemisissä. Minä en siis todellakaan ole ollut missään tekemisissä! Enkä tule olemaankaan jos ei anteeksi osaa edes pyytää. 

Sanoin suorilla mitä olen mieltä hänen petettyään luottamukseni! Ja se oli siinä. Ei osannut selittää miksi toimi näin, onneksi se on ohi

Ystävyyssuhde oli yksipuolinen. Kaveri puhui vain omista asioistaan, ei kuunnellut minua koskaan. Lainasi minulta rahaa ja olin aina se joka tarjosi kun käytiin esim. Kahvilla. Synttärilahjaksi hän maksoi minulle osan veloistaan :D ei tukenut minua raskausaikanakaan, mutta itse kun tuli raskaaksi niin oli vaatimassa tukea, apua ja neuvoja jne. En ottanut enää yhteyttä ja jätin vastaamatta hänelle sillä koin ettei tuo ystävyys antanut minulle mitään, rasitti vain ja vei voimavaroja. Aikaa kulunut nyt 4,5 vuotta ikä ole yhtään ikävä. En edes tervehdi kun tulee vastaan.

Jätin pikku hiljaa vastaamatta... Ystävä osoittautui epäluotettavaksi, sain selville että valehteli asioista ym. Petti myös miestään, tuntui ettei vaan ollakaan samalla aaltopituudella tai samassa arvomaailmassa. Tuntui että käytti hyväksi minua, soitteli kun itselle oli suotuisaa (bileet jossa ei tuntenut muita ja tarvitsi juttuseuraa). Tuli välirikko kun en ollut heti hänen saatavilla kun oli itsellä iso kriisi elämässä. Ei koskaan kasvotusten yrittänyt rakentaa uudelleen ystävyyttämme, vaan fb:n kautta vain viestitti. Olisi edes soittanut.

Siitä on jo tosi kauan, mutta jätin ystäväni siksi, koska hän mollasi minua ja käyttäytyi kuin olisin ollut tilivelvollinen hänelle kaikesta mitä teen ja jopa muita ystäviäni hän ei olisi minulle  suonut. Kerran kun juhlin ilman häntä alkoi kauhea tenttaaminen, miksi olin ollut "Tanjan" kanssa juhlissa ilman häntä.

Ystävästä eroaminen meni niin, että pitkän reissun jälkeen en enää pitänyt yhteyttä ja kun hän soitti, sanoin, että en osaa enää jatkaa ystävyyttä. Ystävä oli ollutkin kai ihan varma, että minäkin petän ja jätän hänet, niin että ei edes yrittänyt kääntää päätäni -mutta loukatun ylpeä hän kyllä osasi olla. Silloin tunsin kauheasti syyllisyyttä siitäkin, että en osannut olla ystävä ja loukkasin häntä, vaikka hän itse ei välittänyt tippaakaan, että minä, hänen ystävänsä, olisin voinut hyvin hänen kanssaan.

Oltiin kauan ystäviä ja hän oli aina jostain kateellinen jollekin. Lopulta minä osuin pitkäksi aikaan kateuden kohteeksi ja hän alkoi piikitellä, syytellä.. Oli todella mahdoton. En yleensä hermostu pienistä ja viimeseen astu yritän, mutta lopulta pitkän viestittelyn jälkeen (jossa hän siis haukkui minua täysin aiheettomasti ja syytteli täysin aiheettomasti) vastasin että ehkä on parempi ettei me enää olla yhteyksissä. Tämän jälkeen en enää vastannut hänen viesteihinsä. Muutamia puheluita tuli häneltä vielä mutta tajusi lopulta. Nykyään kun nähdään yhteisten tuttujen kautta, moikkaan kyllä ja vastaan toki jos kysyy kuulumisia ym, mutta sen syvällisemmin en hänen kanssa ystävä enää halua olla.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 22:21"]

eräs ystäväni haukkui minut täysin fb:n postilaatikossa. Ihan toella ilkeällä tavalla ja ei millääm tasolla rakentavasti. Ystävä myöhemmin myös laittoi välit poikki, ei halunnut kuulemma olla kanssani enää missään tekemisissä.

No kummasti hän on kummilapsen synttäreille kutsunut kaikki vuodet ja välillä yrittänyt muutenkin ottaa yhteyttä erilaisin keinoin. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ole pyytänyt anteeksi tai selittänyt haukkumistaan, eikä perunut sitä, että ei halua enää ikinä olla missään tekemisissä. Minä en siis todellakaan ole ollut missään tekemisissä! Enkä tule olemaankaan jos ei anteeksi osaa edes pyytää. 

[/quote]

Etkö käy edes kummilapsen synttäreillä siis? :O

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 22:21"]

eräs ystäväni haukkui minut täysin fb:n postilaatikossa. Ihan toella ilkeällä tavalla ja ei millääm tasolla rakentavasti. Ystävä myöhemmin myös laittoi välit poikki, ei halunnut kuulemma olla kanssani enää missään tekemisissä.

No kummasti hän on kummilapsen synttäreille kutsunut kaikki vuodet ja välillä yrittänyt muutenkin ottaa yhteyttä erilaisin keinoin. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ole pyytänyt anteeksi tai selittänyt haukkumistaan, eikä perunut sitä, että ei halua enää ikinä olla missään tekemisissä. Minä en siis todellakaan ole ollut missään tekemisissä! Enkä tule olemaankaan jos ei anteeksi osaa edes pyytää. 

[/quote]

Etkö käy edes kummilapsen synttäreillä siis? :O

[/quote]

En ole ko. kirjoittaja, mutta no jos kummilapsen äiti sanoo kirjoittajalle, ettei halua olla hänen kanssa missään tekemisissä? Jos sitten kutsuu myöhemmin, niin olisihan se hyvä sopia riita ensin, eikä noin vain kutsua laitella ja olettaa, että kaikki jatkuu kuin ennenkin.

Kaksi ystävääni alkoivat kaveerata keskenään ja jättivät minut porukan ulkopuolelle. Silloin totesin, että kiitti mulle riitti ja siinä sivussa sain muutenkin puhuttua suuni puhtaaksi muutamasta ärsyttävästä seikasta. Oli ihanan vapauttava ja puhdistava tunne sen jälkeen. 

En jaksanut enää kuunnella sen juttuja, kuinka on pannut milloin ketäkin, sekoillut kännissä ym ym. Oli muutenkin tosi takertuvainen ja ahdistava tyyppi. 

Kaiken huippu oli kun oli törmännyt aviomieheeni baarissa ja tunkenut illan jälkeen väkisin samaan taksiin hänen syliinsä. Yritti siis häntäkin.

Yksi mollasi aina hyvin henkilökohtaisella tasolla ja, jos joku pahoitti mielensä valitti, ettei ymmärretä hänen vitsejään. Ei siis ikinä pyytänyt anteeksi, vaikka haukkui toisten poikaystävät, ulkonäön, luonteen... Kerran sitten suutuin kunnolla ja haukuin tämän pystyyn. Ei siltikään tajunnut missä ongelma oli, olin kuulemma liian herkkä ja huumorintajuton. Koitti vielä tämän jälkeen kaveerata mutta lopulta jätin vastaamatta viesteihin ja nähdessä korkeintaan moikkasin hyvin kylmäkiskoisesti ja, jos oli pakko pysähtyä juttelemaan, niin vastasin korkeintaan yhdellä sanalla. Tästä on 1,5 v nyt, vähän aikaa sitten istuin vahingossa metrossa vastapäätä. Tuijotti koko matkan muttei sanonut sanaakaan, en tiedä tunnistiko varmasti, kun minulla oli aurinkolasit ja normaalista poikkeavat vaatteet.

Toisen ystävän kanssa tilanne oli vähän samanlainen. Tämä tosin haukkui kaikkia muita välittämättä siitä olinko heidän ystävänsä vai en. Varmasti haukkui minua sitten toisille. Hän oli kunnon kiusaaja. Haukkui seläntakana, jätti ryhmästä ja oli muutenkin täysin negatiivinen ihminen. Kahteen vuoteen pitänyt mitään yhteyttä. 

Täytyy muuten sanoa, miten ikävää moiset kiusaajat on. Ei ollut vaikeaa lopettaa ystävyyssuhdetta. Ennemminkin ihmetteli miten sen oli tullut luoneeksi.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 22:16"]

En ole joutunut lopettamaan varsinaisesti ystävyyttä, vaan katkaisemaan entisen ystävyyssuhteen, joka oli enää pelkkää hyväksikäyttöä. Se oli toisaalta helppoa, sillä hän odotti että otan yhteyttä. No en ottanut enää.

[/quote]

Jokseenkin näin. Ihan mielettömän surullista ja paljon ihania muistoja, joista olen kiitollinen. Mutta toinen odotti palvontaa ja erikoisjärjestelyjä sellaisissakin tilanteissa, joissa kaikki ei nyt vain voinut enää pyöriä hänen ympärillään. Ehkä elämäntilanteemme muuttuivat ja minä en enää voinut antaa hänelle riittävästi huomiota, joka sitten aina sopivasti laitettiin katkolle, kun hänelle tuli muuta.

Toivon hänelle vilpittömästi kaikkea hyvää. Vanhoilla ehdoilla ystävyys ei vain voinut enää jatkua, siihen. Pitää tulla syvyyttä ensin. Aika näyttää, löytyykö rohkeutta ja rehellisyyttä kasvuun. 

Lopetin yhteydenpidon, koska en tunne itseäni hyväksi ystäväksi. Olen vitsaillut  pahasti tarkoittamatta, en tajunnut silloin, kuinka arka aihe voi joillekin olla. Nolottaa ja kaduttaa, mutta parempi näin, kun en kuitenkaan osaa olla joskus taas laukomatta asiattomuuksia.

Ja minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa ystävästäni.

8 vielä, mulla vaan on jotenkin tosi surullinen olo vieläkin että menetin ystävän. Tai sen illuusion mikä siitä ihmisestä oli. Luulin että ollaan ystäviä ja samanlaisia... tajusin vaan että ne arvot taitaa sittenkin olla aika erilaiset... Silti, vieläkin mietin että jos vielä joku päivä se tajuaisi, soittaisi mulle ja pyytäisi anteeksi :/

Pari ystävyyttä olen lopettanut siksi, etteivät he pystyneet pitämään tapaamisajoista kiinni. Varsinkin tämä viimeisin tapaus oli ihan mahdoton. Rupesin stressaamaan niistä tapaamisista ihan kauheasti, kun vaan odotin sitä puhelinsoittoa, jossa sanotaan "tiistai ei sovikaan, käykö keskiviikko?" tai "en just nyt ehdikään, tavataanko tunnin päästä?". Jos esim. maanantaina sovittiin tapaaminen torstaille, niin siinä välissä ehti aina tulla monta muutosta. En vaan jaksanut.

Lisään, että kummallekin ystävälle sanoin, että en enää jaksa. Tämä kreisimpi tapaus ei millään uskonut, että hän käyttäytyi niin ja yritti pitää yhteyttä jonkin aikaa.

Nr. 19

Läheiseni sairastui vakavasti. Ystäväni suuttui kun en avautunut kaikista asioistani hänelle kun ei ollut voimia, hän alkoi lähetellä syytteleviä viestejä, juuri kun olisin tarvinnut omaa rauhaa ja tukea... Monta kertää yritin sanoa etten jaksa nyt. Minun olisi pitänyt ymmärtää häntä loukanneeni kun en jaksanut jakaa siinä raskaassa elämäntilanteessa kaikkea...