Lue keskustelun säännöt.
umpikujassa!
23.03.2013 |
Eron jälkeen en enää tapaa lapsiani. Olen hekenut neuvoa ja apua kaikista mahdollisista tahoista kirkkoja ja diakonialaitoksia myöten.
Vastaani olen saanut pelkästään vähättelyä, halveksuntaa, asiani väärentelyä, tahallista väärinymmärtämistä, kunnianloukkauksia jne.
Ikävä ja huoli lapsieni puolesta on todella kivuliasta siis ihan fyysistäkin kipua henkisen kivun lisäksi. Miksi nainen saa tässä yhteiskunnassa käyttäytyä siten että estää lapsia tapaamasta oikeaa isäänsä koska on löytänyt "paremman" miehen, eikä tahdo uusien perhekuvioihin esim tilanteita, joissa lapset tapaisivat isäänsä.
Masennus on vienyt elämän halun ja järjen; missään ei ole mitään järkeä.
Pahaa en ole tahtonut lähteä korjaamaan pahalla, mutta tuntuu kuin systeemi (sossut, laki, ja lastenvalvojat jne.) olisi saamassa tahtonsa läpi. minusta on oikeasti tulossa rikollinen, ainoa keino enää tavata lapsiani alkaa olla se epämielyttävin; tappaa kaikki tällä hetkellä dominoivassa asemassa olevat lasten läheiset. tähän minua yritetään ajaa, ja tämä on vieläpä laillista.
En ole suostunut toimimaan tavalla, jota minulta selvästi odotetaan. rukoilen etten menetä järkeäni ja anna periksi.
Kiitos suomalaiselle naiselle ja sitä tukevalle järjestelmälle, parasta aikaa lasteni äiti on syöttämässä lapsiani suurelle pedolle. hän on sokea mutta hänen sokeuttaan tärkeämpää on lasteni turvallisuus ja henkinen kehitys, hyviä ratkaisuja tähän ei näytä olevan, koska ratkaisu ei ole sekään että en kuulu lasteni elämään ja paikkaani täyttää toinen mies, joille on vielä maksettava elatusmaksujakin.
Missä se järki on!!
Kommentit (4)
oikeusapu ei auttanut. hetken oli tapaamisia jokatoinen vkl. mutta koska se häiritsi liikaa lasteni äitiä rupes vaatimaa että tapaamiset on vain joka kolmas vkl.
samalla hehtasi vaatia että myönnän passit. koska en suostunut puutteellisten sopimusten valossa allekirjoittamaan passihakemusta niin se onkin lainmukaan syy purkaa yhteishuoltosopimus ja äitipä hakee nyt yksinhuoltoa.
Mulla kyllä järki pelaa mutta ei pelaa kyllä tällä suomenlainsäädännöllä. tappamisesta puhuminen on karua mutta karua on tämäkin miten miten minua kohdeltu, ikäänkuin en olisi täysivaltainen ihminen oikeuksineen.
Menetettyä lapsuutta ei koskaan saa takaisin. enkä tahdo lapsilleni myöskään isää joka istuu vankilassa äidin ja muun suvun tappamisesta, Ei.
Kysymys on siitä että minua ihan selvästi yritetään ahdistaa niin nurkkaan että päätyisin kauhutekoihin jolloin minua voisi sitten syyttää kaikesta, vaikka tietenkin syyllinen silloin olisi tämä järjestelmä itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikessa sinun viestinnässäsi kerrot vain omista loukatuksi tulemisen tunteistasi ja katkeruudestasi sekä ex-vaimostasi. Kun sinun isänä pitäisi ajatella ennenkaikkea lapsiasi. Ehkä on parempi että tapaamiset alkavat toimia tehokkaammin kun kykenet siirtämään keskipisteen lapsiisi etkä omaan itseesi. Lapsesi tarvitsevat isää, joka pystyy oikeaan vanhemmuuteen. Kannattaa todella esim terapiassa käydä läpi tätä asiaa. Tapaamisissa on aina kyse lapsen oikeudesta tavata isäänsä, ei isän oikeudesta.Yksinhuoltajuus ei muuta sinänsä tapaamisia miksikään oikeuden päätöksestä.
Ei ole ollut apua. Juurilasteni takia, vain ja ainoastaan. onhan minun välitettävä itsestäni, miten muuten muka voisin olla vastuunsa tunteva vanhempi ja isä. ette tiedäkään kuinka paljon loukkauksia olen joutunut nielemään.
Kerroit hakeneesi neuvoa monilta tahoilta kuten kirkolta. Tilanteessasi kuitenkin sinun pitää ottaa yhteyttä lakimieheesi/oikeusaputoimistoon. Oikeusteitse saat tapaamismahdollisuuden lapsiisi. Lastenvalvojalla sovitaan tapaamisista vain, jos vanhemmat ovat yksimielisiä ja haluavat sopia. Oikeus määrää sitten tapaamisista erimielisyys- ja riitatilanteissa.
Mutta puheesi tappamisesta on sen verran karua kieltä, että vaikuttaa ettet ole tasapainossa. Hoida itseäsi, olet selvästi poissa tolaltasi. Lasten tapaamiset oikeus saattaa myöntää myös valvottuina tapaamisina.