Lue keskustelun säännöt.
huonon äidin tunnustus
19.05.2013 |
Väsyin eilen täysin 8. vuotiaaseeni joka oli jo koko päivän riehunut ja rällästänyt mitään kuuntelematta. niin kun kuppi meni nurin poika heitti laatikollisen kyniä lattialle niin riuhtaisin pojan sohvalta alas keräämään niitä. Olen vieläkin pahoilla mielin tästä, kun mulla ei yleensä mene kuppi nurin tuolla lailla. pyysin jo eilen anteeksi tuota käytöstäni mutta silti asia vaivaa mua hirveästi niinkin paljoin että itkin nukkumaan mennessäni. nyt saa kivittää, olen sen ansainnut
Kommentit (5)
no ehkä tämä kertoo miksi lapsi riehuu niin paljon että menee hermo. Rajat puuttuu ja kasvatus on jäänyt pois kun on vaan rakastettu ja lässytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on. Kaikki mokaavat joskus, ja hermostuvat. Ja pyysit anteeksi. Mutta liikaa ei kannata anteeksi lapselta tuollaista pyydellä, ettei lapselle tule se mielikuva, että hän saa toimia ihan miten vaan, ja aikuinen ei saa sille asettaa rajoja. On ihan hyvä lapsen oppia, että mitä tahansa ei siedetä, ja että aikuisellakin on rajat. Niin että korosta lapselle mieluummin sitä, että tämä on itse toiminut väärin.
Pieni shokkihoito tekee lapsellekin joskus hyvää. Ja sen huomaaminen, että äitikin on ihminen.
Rajat lapsella on ollut aina ja niistä on pidetty kiinni ja rakkautta on saanu aina. Mutta silti aika ajoin poika koettelee niitä kaikkia edelleen ja nyt en vaan jaksanu
so? Ei kai kenenkään pinna kestä mitää helvetillistä huutamista ja riehumista. Eikä tarviikkaa kestää.