Miltä tuntui saada potkut (yt)?

Kyllähän se vittutti. 2010 minut ensi lomautettiin, tosin töitä oli sen verran paljon että olin kolmasosan lomautusajasta töissä. Lopulta minut irtisanottiin mutta pääsin uuteen paikkaan töihin ennen kuin irtisanomisaika ehti kulua loppuun.

Ensimmäisellä kerralla olin täysin lamaantunut. 

Toisella kerralla vaan nauratti. Asiat olisivat silloin voineet olla nii-iin paljon huonomminkin! Hei, niitä kaatuu valtamerilaivojakin. Tietty asia on raskas, kun osuu kohdalle, mutta sieltä noustaan.

Uskon, että noustaan, mutta panikoin tuosta asuntolainasta. Asun ja maksan sitä yksin. Ja miten sitä kehtaa olla töissä irtisanomisen jälkeen?

Eniten pelkään sitä, että en työllistykään väärän työpaikkavalinnan vuoksi. Tämä on eka duunini koskaan ja olen tehnyt tätä 2 vuotta.

Tuntui pahalta. Tiesin etukäteen, että työni tulee loppumaan. Olin aloittanut uudessa työssä marraskuussa, strategia muuttui tammikuussa (Työni siirtyi ulkomaille) ja maaliskuun alussa alkoi yt:t. Tiesin myös, että tulen olemaan ainoita siinä yksikössä, koska muut samaa työtä tekevät olivat määräaikaisia ja heille ilmoitettiin jo yt:den aikana, ettei sopimuksia jatketa.

Silti se hetki... menin pomon huoneeseen ja se hymytön jörrikkä kyynel silmäkulmassa kertoi asian. Hoin vaan, että "kyllä mä tän tiesin". Lopuksi antoi mulle seuraavan päivän vapaata. Kävelin suoraan sen jälkeen kotiin ja olin aivan lamaantunut. Seuraavana päivänä itkeskelin aika paljon, koska nöyryytys oli kaikesta huolimatta tosi paha. Olin loppujen lopuksi sen yksikön (30-40 henkeä) ainoa irtisanottu, kun ne muut oli niitä määräaikaisia ja muut vakkarit teki muita hommia, olivat olleet pitkään jne. Pomo oli kyllä oikein herttainen tilanteessa. Hän ei ollut mikään kovin miellyttävä tapaus, mutta osoitti todellista empatiaa ja herkkyyttä siinä yllättäin.

Kotona tosiaan loisin 1,5 päivää ja palasin töihin pariksi viikoksi. Tuon parin viikon jälkeen lähdin matkalle, johon kysyin lomapäiviä. Pomo sanoi, että lopettaa työvelvotteen, niin ei kulu lomapäivät turhaan. Nuo kaksi viikkoa oli vinkeitä. Puin hyvin itseni, meikkasin ja kuljin pää pystyssä. Ihmiset oli monenlaisia: jotkut empaattisia ja harmitteli, kuinka olin juuri tullut ja näin kävi. Jotkut vältteli, ei katsonut edes silmiin. Jotkut oli normaaleja. Omituisin tilanne oli, kun eräs oli tuolloin vuosilomalla ja palasi töihin. Totesi reippaasti, että "no, arvasin, ettei meiltä ketään lähde, kun nää on sellaisia yt:tä, joissa hankalista ihmisistä hommaudutaan eroon..." Kaikki meni hiljaiseksi, mua itketti ja nauratti. Kaipa tuota muut valisti mun lähdettyä, oli sen verran nolo viimeiset päivät. En ole vihainen, en ollut silloinkaan. Totuudenhan tuo sanoi, vaikkei mua hankaluuden takia heitettykään ulos. Kiva ihminen, jutellaan nykyään, jos nähdään.

Loppujen lopuksi olin helpottunut. Osasin arvata että lappu tulee, ja kun sitten kutsu vihdoin tuli, niin enemmän jännitti pomoa kuin minua. Hän hoki koko ajan:- olen pahoillaan jne. Ärsytti. Sitten kun piti pakata tavarat ja siirtää hommat, niin meinasi itku tulla. Hyvät työkaverit tulivat halamaan. Se tuntui pahalta. Onneksi meillä ei ollut työvelvoitetta, ja lähdin kävelemään sieltä aika nopeasti. Kotona olin pari päivää aika laamantuneena.

No, päivitin CV:n lähdin työnhakuun. Sain uuden paremman työpaikan. Huomasin uudessa työpaikassa, että työnteko voi olla hauskaa. Nautin uusista tehtävistä, iloiset työkaverit. Aamulla ei enää potuta kun pitää mennä töihin.

Joten loppujen lopuksi olen iloinen potkuista. Minulle tuli parempia elämä potkujen jälkeen.

Kun pomo kutsuu sinua huoneeseen,  sinun ei tarvitse mennä yksin. Otan mukaan luottamusmies tai läheinen työkaveri. Ota joku mukaan, koska esimies kuuluu kertoa sinulle tiettyjä asioita. Työvelvoite, kuinka paljon saat palkallista vapaata hakea uutta työpaikka. Tuleeko laaastari rahaa jne. On tärkeitä tietoja, jonka tarvitset viimeistään työvoimatoimistolla. Yritä muistaa että se ei ole henkilökohtaista, pomoa jännittää varmaan yhtä paljon.

Irtisanomiseni tuli täysin puun takaa. FIrmassamme liikkui huhut, että koko osastomme olisi hyvän tuloksen takia turvassa, ja että yt:t koskisivat lähinnä erilaisia tukitoimintoja. Kuitenkin, ylhäältä määrättiinkin juustohöylätyyppinen vähennys että joka puolelta pitää vähentää. 

Niin siinä kävi, että pomo pyysi huoneeseensa juttelemaan. Edellisenä päivänä oli antanut minulle kiitosta tietyn vaativan projektin hyvästä hoidosta. Joten en odottanut muuta kuin että korkeintaan että minulle nakitetaan vielä lisää töitä vaikka on jo kiire ennestään. Mutta  pomon vaikeasta ilmeestä tajusin heti että tämä on jotain muuta nyt. Pomo aloitti kertomalal kuinka hyvä työntekijä olen, mutta lisäsi, että hän on saanut eilen määräyksen vähentää tiimistä 1 työntekijä, ja on päätynyt minuun. Minä kyllä kuulemma löydän töitä pian, toisin kuin jos hän olisi irtisanonut jonkun vanhemmista yli viisikymppisistä. Pahoitteli kovasti että noin joutuu tekemään. Sitten minun käskettiin siivota työpöytäni ja poistua firman tiloista vielä saman päivän aikana, palauttaa avaimet jne. Pelkäsivät vissiin että poispotkitut tekevät tuhoa firman tietoverkossa tms jos ei laiteta heti ulos. 

Siinä kun lähdin viimeistä kertaa talon parkkihallista, oli kummallisen tyhjä ja tunnoton olo. Matkalla kotiin alkoi mieleen tulla ajatuksia siitä miten selviän asuntolainasta. Entä autolaina? Minulla on sitä joustoluottoakin ja luottokortilla tonni velkaa. Millä ihmeellä selviän? Poikkesin alkoon, ostin 0,7 l pullon kirkasta viinaa ja join sen illan aikana kokonaan. Näin, vaikak en ole ollenkaan juopotteluun taipuvainen ihminen ollut yleensä. Sen verran kovin ahdisti. Siinä sitten ilta meni kännissä itkeskellessä kurjaa kohtaloani. Seuraavana päivänä oli ehkä krapulan myötä taas väliinpitämätön ja tunnoton olo. Mutta sitä seuraavana jo alkoi elämä voittaa ja aloin miettiä mitä voin tehdä. 

Nyt irtisanomisestani on jo 4 kk, enkä ole vieläkään ahkerasta hakemisesta huolimatta saanut toista työtä. Alalla on ollut suuria irtisanomisia monella firmalla, eikä tilanne ole helppo. Auton olen myynyt ja maksanut myynnistä saadulla rahalla luottokorttivelan ja joustoluoton pois. Asunnosta maksan nyt pelkkiä korkoja. Minä en kuulunut liittoon tai työttömyyskassaan, joten peruspäivärahalla joudun elämään, mikä on vaikeaa 3500 euron kuukausituloihin tottuneelle. Mutta hengissä ollaan sentään, eikä tämä tämänhetkinen köyhyys nyt niin paljoa ahdista, enemmän huoli tulevasta, että saanko ikinä töitä.

Up

Minä olin suorastaan hysteerisen iloinen, kuin olisi jätti taakka pudonnut. Olin jo pitkään toivonut muutosta ja nyt elämä pakotti miettimään valintoja.

Minulle se oli vapauttava kokemus.

Otti päähän suunnattomasti, v***** suorastaan. Toisaalta talousihmisenä itsekin kyllä tiesin ja ymmärsin missä mennään, mutta sitten kun lähtijöitä alettiin miettiä, niin ihmetytti suuresti logiikka ja menetelmä, jolla johto sen hoiti. Paikalla jäi paljon minua lyhemmän ajan töissä olleita, pääasiassa miehiä, osa alemmin koulutettuja. Kun pääsin siitä ymmärtämisen tuskasta (he ovat halvempia pitää kuin minut yms) niin feministi minussa sai vallan. Niin, meillä ei sitten mitenkään yli 10 vuoden sitoutumisesta kiitetty, hyvästelty tms. Loppu tuli todella vain ilmoituksena, että työsuhde loppuu x. päivänä, pidä lomat ennen sitä. Välillä naurattaa koko paikan touhut, välillä raivostuttaa. Toisaalta olen iloinen etten enää siellä ole ympäripyöreitä päiviä tekemässä mutta mietin kuitenkin mitä tein väärin, että juuri minut laitettiin pois (vaikka en siis ollut ainoa).

Vähän samanlainen kokemus kuin 10. Kaksi lähtijää, minä ja samaan aikaan tullut työkaverini, molemmat oltiin oltu 17 vuotta, muut huomattavasti lyhyemmän aikaa, molemmat oltiin 3 lapsen äitejä, muilla oli jo isot lapset tai ei lapsia ollenkaan. Ja varmasti kalliimpia kuin muut.

Nöyryyttävää se oli, vaikka mulla olikin uusi työpaikka puoliksi tiedossa. Puolen vuotta oli aika tuskaa olla töissä, mut sain mä kostettuakin =)

Nyt ei enää harmita yhtään, kun sain kuin sainkin sen kivan duunin joka puoliksi oli jo tiedossa silloin.

Ymmärrän, miltä sinusta tuntuu. Irtisanominen ei ole esimiehesi syytä, vaan ylimmän johdon. Esimiehesi on varmasti pahoillaan tapahtumasta. 

Voisitko hakea töitä valtiolta tai kunnalta? Tilanne on kyseisillä työpaikalla hieman toinen, kuin yksityisellä puolella. Toivon, että löydät mieleisesi työn.

Tuntuihan se pahalta. Olen ollut jo pitkään sairauslomalla vaikean, mahdollisesti tappavan, syövän vuoksi,. Anemiani (Hb 86) vuoksi en jaksanut lähteä mihinkään tiedotustilaisuuteen. Osan informaatiosta sain työkavereita.

Jos toivun, niin uuden työn hakeminen tulee olemaan erittäin vaikeaa, koska olen heikossa kunnossa. Sain juuri uuden lääkityksen, joka heikentää kuntoani edelleen.

Olen alle 50-vuotias.

Esimis pyysi anteeksi tekoaan, mutta irtisanoi minut kuitenkin. Taloudellinen tilanteeni on ollut jo pitkään vaikea sairauslomani takia. Päädyin ottamaan tukipaketin.

Verottaja tietenkin nosti veroprosenttiani, koska makailen laiskana kotona. Mukavaa, kun tulot ovat muutenkin pienet...

Firman palveluksessa pidettiin lähes eläkeikäiset ihmiset. Sinänsä humaania, että he saavat isommat eläkkeet. Toisaalta heille ei tarvitse maksaa suuria tukipaketteja. Monien mielestä syynä oli se, että firma pääsee lähiaikoina heistäkin eroon.

En ole vieläkään saanut työtodistusta henkilöstöosaston ruuhkan vuoksi. Irtisanouduin joulukuun alussa. Kertonee hyvin paljon firman tilanteesta.

Työskentelin firmassa, jonne rekrytoitiin puolitoista vuotta sitten 200 ihmistä. Nyt oli vuorossa irtisanomisbuumi. Talosta heitettiin ulos pitkälti se perinteisin porukka: osa määräaikaisista, sairauslomalaiset, mielenterveyspotilaat, lintsarit ja hankalat.

Erittäin ikävää, että firmaa oli johdettu niin surkeasti, että yt-neuvotteluja tarvittiin.

Olin aivan puulla päähän lyöty, en yhtään kuvitellut että niin voisi käydä minulle. Aloitin aivan maanisen työpaikanhaun, enkä uskaltanut hetkeksikään pysähtyä miettimään tilannettani tai sitä mitä haluaisin oikeasti. Hain ihan kaikkea mitä eteen tuli, päivät menivät kokopäiväisessä työnhaussa. Myös join joka päivä alkoholia ettei tarvitsisi vapaahetkinäkään liian selvästi tajuta tilannettani. Onneksi sain uuden paikan parissa kuukaudessa.

Tästä on nyt jo kauan, ja tällä hetkellä tuntuu että jos saisin yt:issä potkut, olisin lähinnä helpottunut että pääsisin vähäksi aikaa lepäämään. Haen jo muutenkin hiljakseen muita töitä, jatkaisin sitä sitten. Toki taloudellinen tilanteeni on nyt parempi kuin silloin aikanaan, kuten myös CV:ni.

Ihan jees.

Ei miltään. En olisi halunnut jatkaa muutenkaan. Ekana vapaana päivänä oli niin ihana olo.

Itke vaan jos itkettää.

Meillä kiersi sellainen puhelurumba jossa käytiin läpi henkilökunta, siellä sanottiin, että onko paikkaa uudessa organisaatiossa vai ei. Moni itki helpotuksesta kun kuuli, että on paikka. Itselle ei sitä paikkaa tullut, mutta olin sen verran jo kelaillut etten välttämättä sitä olisi halunnutkaan. Mulla oli ollut huonot välit esimiehen kanssa, mutta hän ja hänen esimiehensä irtisanottiin ennen meidän yt-kierrosta. Hänen arviointinsa musta kuitenkin painoi sitten vaakakupissa niin, että mut koettiin riippakivenä. Olin just muutama kuukausi aiemmin eronnut, joten meni vähän niinkuin samaan konkurssiin. Olin aika romuna vaikka sitä ei ehkä ulospäin nähnytkään.

Yritys päätti irtisanouttaa kaikki hoitovapaalla tai äitiyslomalla olevat, niin sai irtisanomisluvut pienemmäksi. Tosi paskasti hoidettu. HR päällikkön märkä uni, koska kertoi minulle äitiyslomalta palattuani että kyllä ne siellä,pääkonttorille (Jenkeissä) ihmettelee näitä suomen äitiyslomia, että niiden jälkeen voi tulla takaisin töihin. Sitten yt neuvotteluissa kaikille hoitovapaalla tai äitiyslomalla oleville ilmoitettiin että saat vuoden palkan, jos itse irtisanoudut. Tai voit tulla takaisin, mutta työtehtävää ei sitten välttämättä ole. No, ihan täyttä kiristystä ja varmasti olisi oikeudessa voittanut, mutta olisipa ollut hauska ilmapiiri palata sinne. Otin rahat ja lähdin. Tuntui paskalta.

Itse olin vain ilahtunut kun tiesin että kaikki irtisanotaan, niin ehdin prosessoida asian ennen lapun saamista.

Olin yllättynyt siitä miten asia ei oikein tuntunut miltään. Palaveri jossa sain kuulla saavani kenkää tuntui kuin ihan mikä tahansa kokous. Oikeastana päässä pyöri vain miten nyt olen pakotettu mennä eteenpäin elämässä ja miten monta vaihtoehtoa minulla on muuttaa urani ja elämäni suuntaa. Olin ollut kauan tyytymätön työssäni joten en kokenut edes menettäväni muuta kuin säännöllisen palkanmaksun vähäksi aikaa. Olen sellaisella alalla jossa töitä kyllä riittää ja olin valmis muuttamaan työn perässä joten tiesin että saan nopeasti jotain uutta.

Nyt jälkeenpäin kun mietin asiaa niin potkut oli oikeasti parhaimpia asioita mitä minulle on tapahtunut. Tuntuu oudolta sanoa mutta elämä todellakin meni eteenpäin noiden potkujen ansiosta.

Tärkeintä on pitää huoli siitä että on edes hiukan säästöjä niin ei ole taloudellisesti niin iso sokki kun saa ansiosidonnaista.

Vierailija kirjoitti:

Yritys päätti irtisanouttaa kaikki hoitovapaalla tai äitiyslomalla olevat, niin sai irtisanomisluvut pienemmäksi. Tosi paskasti hoidettu. HR päällikkön märkä uni, koska kertoi minulle äitiyslomalta palattuani että kyllä ne siellä,pääkonttorille (Jenkeissä) ihmettelee näitä suomen äitiyslomia, että niiden jälkeen voi tulla takaisin töihin. Sitten yt neuvotteluissa kaikille hoitovapaalla tai äitiyslomalla oleville ilmoitettiin että saat vuoden palkan, jos itse irtisanoudut. Tai voit tulla takaisin, mutta työtehtävää ei sitten välttämättä ole. No, ihan täyttä kiristystä ja varmasti olisi oikeudessa voittanut, mutta olisipa ollut hauska ilmapiiri palata sinne. Otin rahat ja lähdin. Tuntui paskalta.

Minullakin on kokemusta paskasti hoidetuista yt-neuvotteluista juuri jenkkifirmoista. Mitään kunnioitusta työntekijöitä kohtaan ei ole. Esimerkiksi nuoria jopa ihan korkeakoulutettuja ketjutetaan härskisti määräaikaisuuksilla jotta sitten päästään eroon ilman mitään yt-neuvotteluita.