Voimmeko alkaa sijaisperheeksi kun mun tausta on tämä? Olin pitkään
itse asiassa esikoiseni raskausajasta asti yksinhuoltaja, lapsen isä narsisti psyko joka kiusasi meitä monin tavoin. Olin tuohon aikaan todella uupunut ja masentunutkin. Lapseni on kerran kiireellisesti huostaanotettu siitä syystä, että menin kerran hakemaan häntä tarhasta päihtyneenä. Lapsi oli huostassa kolmisen viikkoa, jona aikana sossun olosuhdeselvitykset tehtiin, sain konkreettista apua ja tukea jaksamiseeni seuraavan liki vuoden ajan.
Näistä tapahtumista on jo vuosia.Esikoiseni biologinen isä on sittemmin kuollut, ja itse olen ollut jo pitkään naimisissa nykyisen mieheni kanssa, meillä kaksi yhteistä lasta joista nuoremman kanssa olen vielä kotona. Olen opiskellut korkeakoulututkinnon, mieheni on kokopäivätöissä ja meillä on kaikki hyvin. Tahtoisimme meille sijaislapsen koska aikaa, syliä ja rakkautta riittäisi jakaa muillekin kuin oman perheen kesken.
Mutta kysymys kuuluukin, estääkö tuo mun tausta nämä sijaisperhehaaveet? Osaisko joku sossu tmv asioista perillä oleva vastata asiallisesti ja totuudenmukaisesti? Kiitos*
Kommentit (27)
vastasiko nro 2 tietämyksellä va mutu-tuntumalla?
Mielestäni sijaisperheen aikuisella ei saa olla taustallaan lastensuojelun asiakkuutta . Varmista asia Perhehoitoliitosta .
[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 22:39"]
Minä taas olen sitä mieltä, että ei estä. Jokainen tapaus on tietenkin omansa ja monet asiat vaikuttavat siihen, kuka kelpaa sijaisvanhemmaksi. Mutta eipä tuollaista asiaa edes saa kukaan tietoonsa, ellei sitä itse kerro. Kehotan kyllä kertomaan.
[/quote]
Eikö muka sossu saa selville tällaiset tiedot sijaisvanhemmiksi pyrkiviltä?
me alettiin paljon "pahemmallakin" taustalla.
Estää sijaisperheeksi ryhtymisen, mutta voisitte hyvin toimia tukiperheenä.
Sorry ap ei ollut tarkoitus laittaa sulle peukkua alaspäin. Sormi vahingossa hipaisi...
Toivottavasti estää. Tiedät kai itsekin, että aiemmat ongelmasi saattavat aktivoitua taas, kun elämässä alkaa mennä päin persettä.
Minä en kelpaa sijais- enkä adovanhemmaksi, koska olen aikaisemmin ollut masennuksen takia hoidossa. Tuntuu aika kohtuuttomalta, että itsestäni riippumattomista syistä sairastuin, ja se estää omat haaveeni sitten.
Tsemppiä meille.
Epäilen, että estää. Myös aiheettomat ls- ilmoitukset estää. Niin se vaan menee. Maine on oltava tahraaaton vaikka olisit minkälainen tahansa.
Valitettavasti ei taida onnistua, mutta varmista asia vielä Perhehoitoliitosta! :)
[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 14:42"]
Minä en kelpaa sijais- enkä adovanhemmaksi, koska olen aikaisemmin ollut masennuksen takia hoidossa. Tuntuu aika kohtuuttomalta, että itsestäni riippumattomista syistä sairastuin, ja se estää omat haaveeni sitten.
Tsemppiä meille.
[/quote]
Tarkoittaako se hoidossa oleminen myös sitä, että on käynyt juttelemassa psykologille kerran viikossa-kahdessa viikossa parin vuoden ajan vähän päälle parikymppisenä? Kun siis en itse tiedä, mitä pysyviä haitallisia seuraamuksia minulle siitä on, että olin hieman masentunut/allapäin ja yksinäinen parikymppisenä ja sen vuoksi kävin psykologin juttusilla. Sittemmin ongelmat ovat korjaantuneet.
Onpa todella typerää, ellei ap:n perhe pääse tuon takia sijaisperheeksi. Sijaisperheistä kun on muutenkin aivan huutava pula. Parempihan niiden lasten kai sitten on olla siellä alkkisbiovanhempien hakattavina kuin hyvässä perheessä, jossa toinen osapuoli on joskus vuosia sitten ottanut alkoa hakiessaan lasta hoidosta..
Niin, millä logiikalla näin?
Sillä logiikalla että se sijaisperhe joutuu joskus laittamaan rajoja myös sille biovanhemmalle esim kalassa olosta kun tapaa lasta. Oma tausta vaikuttaa ja pitää olla vahva ihminen eikä vain leikitä hyväntekijää. Homma on rankkaa
[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 16:50"]
Sillä logiikalla että se sijaisperhe joutuu joskus laittamaan rajoja myös sille biovanhemmalle esim kalassa olosta kun tapaa lasta. Oma tausta vaikuttaa ja pitää olla vahva ihminen eikä vain leikitä hyväntekijää. Homma on rankkaa
[/quote] humalassa Oli sana saakelin mobiilit..
[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 16:50"]
Sillä logiikalla että se sijaisperhe joutuu joskus laittamaan rajoja myös sille biovanhemmalle esim kalassa olosta kun tapaa lasta. Oma tausta vaikuttaa ja pitää olla vahva ihminen eikä vain leikitä hyväntekijää. Homma on rankkaa
[/quote]
Miten masennuksesta selvinnyt ei voisi olla vahva? Tai mitään, mitä sijaisvanhemmalta vaaditaan?
Paradoksaalista kyllä, mutta monesti se kaikkien kuuluttama "vahvuus" voikin tarkoittaa sitä, että kyseinen henkilö onkin pahimmillaan narsistinen ja jopa psykopaatti. Nimittäin narsistiset ja psykopaattiset henkilöt harvemmin löytävät vikaa itsestään puhumattakaan siitä, että he myöntäisivät olevansa avun tarpeessa.
Senpä vuoksi juuri heillä saattaakin olla se "puhtain" tausta ja normaalilla tavalla herkät ja normaalisti tasapainoiset ihmiset puolestaan hakeutuvat psykologille tai muulle ammattiauttajalle, jos he kohtaavat raskaita vastoinkäymisiä elämässään.
Tästä voisi seurata ääritapauksessa se, että ne auttajiksi kelpuutettavat ovatkin niitä kaikkein sairaimpia, kun se sairaudentunto on kadoksissa ja he ovat taitavia puhumaan mukavia ja manipuloimaan tiukan paikan tullen. Ehkä kärjistän hieman, mutta lienee totuuden siementä silti tuossa.
Hyvin helppo selvittää soittamalla alueesi sosiaalitoimistoon. Olen itse nyt justiinsa koulutuksessa ja luulen homman menevän pitkälti pärstäkerotimen mukaan. Nuo antamasi tiedot vaikuttaisivat siltä, että ei välttämättä, mutta tietysti paljon vaikuttaa se, miten tasapainoisilta vaikutatte. Sijaisvanhemmille on myös valmennus, jonka aikana "kaikkea" historiaa ja nykytilaa tongitaan, se varmaan sitten antaa sen lopullisen vastauksen.
Kysyn ihan ohimennen, kun liittyy vähän aiheeseen...
Oma lapsuuden perheeni on ollut lastensuojelun asiakas, olen ollut tällöin 15-17-vuotias. En ole ollut huostaanotettuna, mutta olen tuolloin käynyt nuorisopsykologilla ja ollut pari päivää psykiatrisella osastolla tarkkailussa. Mitään mt-ongelmia tai muuta diagnoosia ei siis itselläni ole ollut, vaan tuo tehtiin siksi ettei huostaanoton edellytykset täyttyneet. Merkintä tuosta löytyy silti papereista.
Tilanne siis erilainen kuin ap:lla, mutta myös minua askarruttaa tämä, että kaivetaanko tuo juttu esiin, jos haluaisimme adoptoida tai toimia sijaisperheenä. Olen 3-kymppinen akateeminen nainen, jolla asiat kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 17:11"]
Paradoksaalista kyllä, mutta monesti se kaikkien kuuluttama "vahvuus" voikin tarkoittaa sitä, että kyseinen henkilö onkin pahimmillaan narsistinen ja jopa psykopaatti. Nimittäin narsistiset ja psykopaattiset henkilöt harvemmin löytävät vikaa itsestään puhumattakaan siitä, että he myöntäisivät olevansa avun tarpeessa.
Senpä vuoksi juuri heillä saattaakin olla se "puhtain" tausta ja normaalilla tavalla herkät ja normaalisti tasapainoiset ihmiset puolestaan hakeutuvat psykologille tai muulle ammattiauttajalle, jos he kohtaavat raskaita vastoinkäymisiä elämässään.
Tästä voisi seurata ääritapauksessa se, että ne auttajiksi kelpuutettavat ovatkin niitä kaikkein sairaimpia, kun se sairaudentunto on kadoksissa ja he ovat taitavia puhumaan mukavia ja manipuloimaan tiukan paikan tullen. Ehkä kärjistän hieman, mutta lienee totuuden siementä silti tuossa.
[/quote]
Aika paksu väite. Normaalisti tasapainoiset ihmiset osaavat käsitellä raskaitakin vastoinkäymisiä murtumatta mielenterveyspotilaiksi. Ja tällaisia ihmisiä rankoista perhetaustoista tulevat lapset ja nuoret kaipaavat sijaisvanhemmikseen. Lasten kokemukset voivat olla todella raskaita ja järkyttäviä, he saattavat oireilla voimakkaastikin eikä kyseessä yleensä todellakaan ole mikään helppo, "ihanaa saimme uuden perheenjäsenen" -tyylinen, ruusunpunainen unelma, vaan siihen vaaditaan vahvaa ja turvallista aikuista. Ei ole mitään hyötyä, jos tämä "aikuinen" murtuu lapsen antaman taakan alla ja menettää mielenterveytensä.
Saattaa estää.
Ehkä tukiperheeksi voisitte päästä.